Tervetuloa Nokturnon maaliskuun numeron pariin. Tämä koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilan keskellä ilmestyvä numero muistaa viime vuonna 45-vuotiaana menehtynyttä suomalaisen digitaalisen runouden pioneeria, Nokturnon vuosien 2006-2014 päätoimittajaa Marko Niemeä. Niemi teki 2000-luvun alussa alkaneen uransa aikana yhteistyötä lukuisien koti- ja ulkomaisten runoilijoiden kanssa ja osa heistä muistaa häntä tässä numerossa uusilla teoksilla, arkistojen aarteilla ja esseillä. Lisäksi mukana on nyt verkossa ensi kertaa julkaistava Niemen viimeiseksi jäänyt teos Maapallo.
Maapallo syntyi kolmikanavaiseksi teokseksi vuoden 2019 Runokuuhun, jossa se pyöri Helsingin kaupungintalon aulassa. Usean vuoden tauon digitaalisen runouden tekemisestä pitänyt Niemi sai kutsun luoda uusi teos ja tällä kertaa hän heittäytyi mukaan. Kesän aikana syntyi ekologisen kriisin ilmapiiriä ja ihmiskunnan interplanetaarisia mahdollisuuksia liikkuvan runouden keinoin käsittelevä lumoava teos. Niemen tarkoituksena oli jatkaa digitaalisen runouden parissa uusin ideoin muuttuneessa teknologisessa ympäristössä, mutta valtavaksi murheeksemme hän ehti menehtyä.
Kirjallisuudentutkijat Kristian Blomberg ja Juri Joensuu jakavat akateemisen ja poeettisen kiinnostuksen Marko Niemen tuotantoon. Kumpikin heistä tuntee myös Niemen pitkältä ajalta. Joensuu on Suomen eturivin kokeellisen kirjallisuuden tutkijoita, Niemen läheisimpiin ystäviin kuulunut Blomberg on myös palkittu runoilija ja kustannustoimittaja, joka oli Niemen tavoin mukana perustamassa osuuskuntaa Poesiaa. Elegisessä esseessä Jäähyväiset Maapallolle Blomberg ja Joensuu lähestyvät Niemen viimeiseksi jäänyttä teosta ja avaavat sen sisältämiä merkityksiä session käsitteen kautta.
Runoilija, kirjailija ja ilmastoaktivisti Henriikka Tavi on tässä numerossa läsnä kahdessa eri teoskokonaisuudessa. Vuonna 2012 Tavi toteutti kokeilun elää runoudella, hän teki runoteoksen vuoden jokaisena kuukautena. Osa teoksista on saatavilla ilmaiseksi luettavina Poesian sivuilla. Joulukuu oli sarjan yhdestoista osa ja sen Tavi toteutti yhteistyössä eri puolilla maailmaa asuvien tuttaviensa kanssa. Jokainen heistä kirjoitti havaintojaan asuinpaikkansa muuttuneesta ilmastosta. Nokturnon nyt esittelemä Uusi Joulukuu-sivusto kokoaa yhteen alkukielisinä ja suomenkielisinä käännöksinä jatkoa näihin havaintoihin.
Tässä kuussa tulee myös vuosi Tavin organisoimasta Runoilijat Gretan kanssa -tapahtumasta. Eduskuntatalon portailla järjestetyssä tapahtumassa 29.3.2019 kymmenet runoilijat lukivat tekstejään tueksi kansainväliselle perjantaisin järjestettävällä ilmastolakolle. Suomenruotsalaisten naisrunoilijoiden tuotantoa paljon suomentanut Niemi oli myös mukana ja luki erään runon kääntämästään Ulrika Nielsenin dystooppisesta Perikato -runokokoelmasta (Poesia, 2017). Nokturno julkaisee tapahtumasta pienen koosteen, jossa on mukana video tilaisuudessa esiintyneen äänitaiteilija Juha Valkeapään esityksestä sekä Tavin tapahtumaan kirjoittama runo.
Dan Waber on monialainen yhdysvaltalainen runoilija ja viljelijä. Hän ehti tehdä vuosien aikana usein yhteistyötä Niemen kanssa. Heitä yhdisti viehtymys erityisesti minimalismiin ja animoituun runouteen. love letter on Waberin uusi teos, joka on omistettu Niemen muistolle. Kaunis teos tuo lohtua surun keskellä, itse luin teoksesta jatkuvuuden ja yhteisöllisyyden teemoja, vaikutusta, joka yksittäisellä ihmiselle voi olla ja muistoja, jotka elävät vielä kauan.
Jim Andrews on runoilija ja digitaaliselle runoudelle sekä internet-taiteelle omistetun vispo.com -sivuston ylläpitäjä. Kanadalainen Andrews kirjoittaa esseessään Marko the Internationalist Poet-Programmer Translator Net Artist in the Service of Poetry Niemen kansainvälisistä yhteistyöprojekteista, joihin kuului uusien teosten lisäksi myös digitaalisen runouden klassikoiden konservointia. Andrews oli Niemen myös pitkäaikainen yhteistyökumppani.
Markon läheinen ystävä, runoilija, Taideyliopiston kirjoittamisen professori Mikael Brygger kaivoi arkistojensa kätköistä tätä numeroa varten Niemen haastattelun vuodelta 2011. Hyperlinkein tähän julkaisuun täydennetyssä haastattelussa Niemi kertoo uransa alusta, suosikkiteoksistaan ja siitä, mikä häntä inspiroi digitaalisessa runoudessa. Varsinaisen haastattelun lisäksi teksti johdatteleekin lukijan monien klassikkoteosten äärelle.
Niemen tuotantoon kuuluivat myös rakkausrunot, joihin yhdistyi usein menetelmällisyys. Yhdessä ystävän ja pitkäaikaisen kollegan Miia Toivion kanssa kirjoitettu Suut (Poesia, 2012) on suomalaisen (post)modernin lemmenlyriikan klassikko. Kirjailija, runoilija ja äänitaiteilija Taneli Viljasen runosarja valo ihon alla: vokaali-invokaatio heijastelee tätä puolta Niemen tuotannossa. Viljanen luki sarjan runoja Helsingissä kirjailijatalo Villa Kivessä järjestetyssä muistotilaisuudessa ja runot tuntuvatkin kunnianosoituksilta Niemelle ja runoja yhdistävälle menetelmällisyyden ja aistimuksellisuuden yllättävälle liitolle.
Mukana numerossa on myös Nokturnon web designerin Teemu Tuovisen tekemä Hänen jalanjälkensä, digitaalinen versio runosta, joka julkaistiin allekirjoittaneen kokoelmassa Kuten avata äkisti (Kolera, 2015). Runon kuvastosta ammentava digitaalinen toteutus syntyi Tuovisen spontaanina reaktiona tilanteeseen, jossa hänen työtoverinsa oli menettänyt paitsi kollegansa, myös puolisonsa.
Viimeisenä muttei vähäisimpänä tuomme saataville kuuden runon sarjan runoilija ja toimittaja Karri Kokon vuosina 2006-2008 tekemiä kineettisiä ja käsitteellisiä runoja. Näinä vuosina Niemellä oli vahva vaikutus moneen suomalaiseen digitaalisista keinoista kiinnostuneeseen tekijään. Usein hän myös auttoi runoilijoita, joiden ideat kaipasivat vielä toteutusta. Monimediaisesti itse nykyään työskentelevä Kokko kirjoittaa saatteessaan Niemen merkityksestä omalle tuotannolleen. Nykyään vanhentuneeksi teknologiaksi muuttuneen HTML-kielen marquee-elementin avulla toteutetut runot edustavat edelleen yksinkertaisuudessaan tärkeää vaihetta suomalaisen digitaalisen runouden lähihistoriassa. Vaikka Niemi tunnettiin ennen kaikkea JavaScript-kielen osaajana, tässäkin hän osasi ja ehti auttaa.
Tämän numeron kokoaminen ja tekeminen on ollut varmasti monelle meistä eräänlaista surutyötä. Suuren menetyksen keskellä taide ja taiteesta kirjoittaminen ovat tapoja, joilla hahmottaa muuttunutta maailmaa ja menetetyn merkitystä. Ja vähitellen, ajallaan, ihmisen poissaolon rinnalle nousee se, millä kaikilla tavoin hän on yhä läsnä.
Virpi Vairinen
päätoimittaja
ps.
Tämän kevään ajan otamme vastaan ja julkaisemme (toimituksellisen harkinnan mukaan) teoksia myös varsinaisten julkaisuaikataulujen ulkopuolella. Lue lisää täältä. Seuraavan varsinainen numero ilmestyy kesäkuussa ja teosehdotusten deadline on 15.5.2020
pps.
Koronaviruksen jyllätessä ja muuttaessa jokapäiväistä elämäämme internet on osoittanut kykynsä tehdä myös sitä, mitä sen alkuaikoina haaveiltiin: tuoda yhteen toisiaan tarvitsevia ihmisiä ja saattaa tieteen, taiteen ja journalismin saavutuksia yhä paremmin ihmisten ulottuville.
Murheellisten uutisten ja epävarmuuden keskellä tässä tilanteessa on myös mahdollisuus muutokseen. Sen lisäksi, että joudumme ajattelemaan uusiksi fyysistä todellisuuttamme, meillä on nyt myös mahdollisuus miettiä ja toimia sen puolesta, minkälainen haluamme internetimme olevan.
(kuva: Maapallo – Marko Niemi)
