Nokturnon vuoden viides numero sisältää monimuotoisen valikoiman digitaalista runoutta ja runollista lähestymistapaa digitaaliseen maailmaan. Mukana on niin pelitaidetta, pop-generaattori, 3D-tulostettua runoutta kuin triptyykin gif-aikakaudelle päivittävä pandemiateoskin. Videorunoutta nähdään kuva- ja mediataidetaustaisilta tekijöiltä.
Tuomas Tiaisen ja Sanna Väätäsen Loukku-pelissä matkustetaan ajassa ja testataan pelaajan mielenterveyttä. Sarjakuvataidetta ja pelitaidettä yhdistävä peli syntyi viime keväänä Taiteen edistämiskeskuksen poikkitaiteellisessa etäresidenssissä. Residenssistä voit lukea lisää täältä. Väätäsen ja Tiaisen peli on lempeän klaustrofobinen seikkailu, jossa pelaaja yrittää päästä vanhan rintamamiestalon saunaan. Tehtävä ei kuitenkaan ole helppo, talo on täynnä ääniä ja muistoja.
Daniil Kozlov, joka tunnetaan myös nimellä Susinukke Kosola, kirjoittaa esseessään uudesta digitaalis-fyysisestä runouden lajista, 3D-runoudesta. Essee käsittelee muunmuassa sitä, minkälainen rooli kosketeltavuudella voi olla runouden vastaanottamisessa ja luomisessa. Mukana on myös videot kahdesta liikkuvasta runoesineestä, jotka Kozlov on luonut. Toinen näistä on tuulivoimalla toimiva Elonkehä ja toinen ajan myötä hajoava Aikasammas. Kumpaankin teokseen löytyy jutun lopusta myös ohjeet, joilla kuka tahansa voi 3D-tulostaa samanlaisen, tai oman version teoksista!
Toisesta esseestä Nokturnon tässä numerossa vastaa insinöörinä työskentelevä SS Prasad. Prasadin essee on taltiointi runollisesta work in progress -tutkimuksesta, jonka aiheena ovat luonnollinen kieli ja virtapiirit. Talking Circuits -essee avaa mahdollisuuksia tarkastella virtapiirejä, niiden rakennetta ja toimintaa käyttämämme kielen kautta. Esimerkkeinä toimivat englannin-, ranskan- ja sanskritinkieliset ilmaisut. Luonnollinen kieli on läsnä, kun ihminen nimeää rakentamiaan esineitä, mutta voiko ihmisen kielellinen ajattelu, jopa kielioppi ulottua syvemmälle teknologiaan?
Riikka Tahvanaisen ja Joel Mäkipuron videoruno Luufragmentti ammentaa yleensä vastakkaisina nähtyjen asioiden välisestä suhteesta. Millainen voi olla ihmisen ja luonnon välinen suhde ekokatastrofin ilmapiirissä? Millainen on ihmisen rakentaman ympäristön ja luonnontilaisen ympäristön välinen suhde?
Keväällä arjen mullistivat koronaviruksen torjuntaan tähtäävät ohjeet fyysisen kanssakäymisen välttämisestä. Poikkeuksellisiin olosuhteisiin liittyvät muistot nostavat taas päätään, kun koronatilanne on syksyn myötä taas pahentunut. Mediataiteilija Tiio Suorsa tallensi kevään tunnelmia ja loi sarjan videorunoja. Neljän runon sarjasta Kinesics of Letters löytyy teos niin maalis-, huhti-, touko- kuin kesäkuultakin.
Toinen korona-aikaan pureutuva teos tässä numerossa on meksikolaisen visuaalisen runoilijan León de la Rosan pandemiatriptyykki, joka koostuu giffeistä. A triptych para pandemia. [Un Poemema] esittelee koomisenkin kaooksen, jossa yhteiskunnalliset voimat ja ihmisten erilaiset suhtautumistavat ottavat mittaa toisistaan.
Populaarikulttuuria syytetään aina toisinaan pinnallisuudesta ja todellisuuspakoisuudesta. Nokturno tarjoaa nyt kuitenkin häpeilemättä hengähdystauon pimenevän syksyn pandemiasta juuri populaarikulttuurin keinoin. Seppo Laineen Fragments on sana- ja kuvageneraattori, jossa erään tunnetun pop-tähden sanoitukset yhdistyvät räväköihin väreihin ja kuvioihin. Lukijan on mahdollista myös säätää värejä vielä räväkämmiksi. Ja vielä hiukan.
Nokturno vastaanottaa uusia teoksia jatkuvalla haulla. Seuraavan numeron deadline on 22.11.2020.
Nokturnon seuraava podcast ilmestyy pian. Juha Raution haastateltavana on tällä kertaa runoilija ja kirjoittamisen opettaja Miia Toivio, jonka tuotanto kattaa niin painettua kirjallisuutta kuin runsaasti äänirunouden esityksiäkin. Osuuskunta Poesiaan kuuluva Toivio on toiminut myös Tuli & Savun päätoimittajana.
Ps. Marraskuussa avautuu taas Nokturnon digitaalinen residenssi. Tänä syksynä residenssin valloittaa Kyle Booten rukouskoneprojektillaan To Pray Without Ceasing. Siitä voit lukea lisää täältä.
