Vuoden toisessa numerossa muun muassa jännitysvideorunoutta, ärhäkkä runousessee sekä generaattori aikuiseen makuun.

Nokturnon kesän numeron avaa interaktiivinen versio palkitun runoilijan Reetta Pekkasen Sana päivässä -projektista. Pekkanen kirjoitti kutakin runoa sana kerrallaan ja nyt osa runoista on luettavissa Nokturnon sivuilla Teemu T. Tuovisen koodaamana itsenäisenä teoksena. Projektissa syntyneitä runoja on luettavissa myös analogisena laajempana kokonaisuutena myöhemmin tänä kesänä ilmestyvässä Poesiavihkossa Salakuljetuksia.

Suomalainen runoutta ja ääntä yhdistävä kenttä on vilkas ja monipuolinen. Teoksia ja projekteja löytyy pelkillä äänteillä operoivasta ääneenluvusta digitaaliseen äänitaiteeseen, improvisoituun, usein jazz-henkisten yhtyeiden kanssa esitettyyn runoluentaan ja näistä julkaistuihin runotallenteisiin, runojen uudelleensovituksiin musiikkikappaleiksi ja lavarunoesityksiin, joissa puhuttu runous käy vuoropuhelua esitykseen luodun äänimaiseman kanssa. Myös runoilija Kaija Rantakarin ja säveltäjä-muusikko Lauri Wuolion huikean intensiivisessä teoksessa Mementomoriappelsiini kohtaavat runous ja musiikki. Teoksen teksti on julkaistu alunperin Rantakarin tänä keväänä julkaistuissa Salit-runokokoelmassa. Lisää runouden ja äänen vuoropuhelua löydät Nokturnosta laittamalla hakukriteeriksi äänirunouden.

Kati-Annika Ansaksen videoruno Ei kiitos operoi jännityselokuvien elementeillä. Teoksessa parisuhdekriisi tai parisuhdekriittisyys – lukijasta riippuen – yltyy vasten koronakriisinkin eskaloittamaa normiajattelua. Ansas on mukana myös digitaalisen kirjallisuuden edistämishanke di.ki:n jatkoon valitussa työryhmässä, joka kehittelee metsään liittyvää monitaiteista teoskokonaisuutta.

Tämä numero tarjoilee myös runouskeskustelua! Poleemisessa esseessään nykyrunouden vastaanotosta kriitikko ja väitöskirjatutkija Miikka Laihinen käsittelee suurten medioiden runouspuhetta. Hän myös purkaa tapoja, joilla nykyrunouden lähtökohtaisen vaikeuden käsitystä tuotetaan. Osansa saavat niin asiantuntemattomina näyttäytyvät opportunistiset kirjoittajat kuin runouskentän sisäinenkin vimma hierarkioiden luomiseen erilaisten runouksien välillä. Essee tuo myös uusia näkökulmia Juri Joensuun vuoden 2012 runoteokseen Valohuppu. Laihinen tarkastelee sekä runouskeskustelua että Joensuun teosta vasten erityisesti vasten Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin teorioita.

Irakista Suomeen muuttaneen Muhaned Durubin Ruosteisia luonnoksia/Rusty Sketches on kolmikielinen, runoutta ja kuvataidetta yhdistävä teos, joka käsittelee sodan vaikutuksia ja runoilijan tietä vaikeiden kokemusten keskellä. Suomen, englannin ja arabian kieliset tekstit taipuvat kohti aforistiikkaa ja mustavalkoisissa kuvissa muotonsa saavat taiteilijan niin fyysisellä ja kuin mielensisäiselläkin matkalla kohtaamat asiat. Nokturnossa nyt julkaistava teossarja on valikoima Enostonen vuonna 2019 julkaisemasta kirjasta.

Vanhan kansan uudet viisaudet tarjoilee suodattamatonta kansanperinnettä uudessa muodossa. Se perustuu 1930-luvulta peräisin olevaan Kotimaisten kielten keskuksen sananparsikokoelmaan. Teemu T. Tuovisen runogeneraattori luo uusia viisauksia vanhojen pohjalta, ja vastaan voikin tulla kaikenlaista kielellistä ilottelua. Varoitamme siis lukijoita, teos ei välttämättä sovi perheen pienimmille – mutta aikuisille sitäkin paremmin!

Laura Tresselin videorunosta Majakka voi lukea niin korona-ajan pysähtyneisyyttä ja hitauden hypnoottisuutta kuin ihmisten välisen yhteyden katkonaisuuttakin. Radio on eräs vanhimmista ja haasteellisimmissakin olosuhteissa edelleen käytössä olevista kommunikation muodoista, ja niinpä Tresselinkin teoksen taustalla kuuluu katkeileva, mutta sitkeästi tehtäväänsä toimittava radiolähetys. Majakan teemaksi Tressel kuvailee yksinäisyyttä ja ihmisten pyrkimystä yhteyteen toistensa kanssa. Teoksessa kirjoitettu ja puhuttu kieli muodostaa yhteyden ihmisten välille, mutta sen taustalla on aina muistikuva toisen ihmisen läsnäolosta.

Ranskalaisen visuaalisen runoilijan Rachel Defay-Liautardin teossarja saa jatkoa kahdentoista vuoden jälkeen. Ensimmäinen osa Pietist Compositions -sarjasta julkaistiin Nokturnossa Defay-Liautardin salanimellä nimellä alice liddion. Nyt julkaistavat kaksi seuraavaa osaa minimalistisesta tutkielmasta on omistettu Marko Niemelle, jonka Pietist Compositions -sarjasta tämäkin on saanut innotuksensa. Defay-Liautardin teoksen esittelyn on kirjoittanut Márton Koppány.

Digitaalisen residenssimme ovet ovat auki vielä heinäkuuhun. Tällä hetkellä työskentelevä residenssirunoilijamme on brasilialaissyntyinen Mariana Marangoni, joka käsittelee teoksessaan Overflowing Gardens of Decay internetin infrastruktuuria ja digitaalista rappiota. Marangonin residenssityöhön pääset tutustumaan täällä.

Seuraava numeromme ilmestyy syyskuussa. Sitä ennen luvassa on kuitenkin Digitaalisen kirjallisuuden yö osana Runokuu-festivaalia. 19.8. kokonainen ilta on omistettu uusille digitaalisen kirjallisuuden teoksille. Lisää voit lukea täältä.

ps. Otamme vastaan teosehdotuksia Nokturnossa julkaistavaksi uudeksi runoudeksi ympäri vuoden!

(kuva: kuvakaappaus Kaija Rantakarin ja Lauri Wuolion teoksen Mementomoriappelsiini videosta)