koodirunous

Koodirunous on runoutta, joka usein viittaa erityisillä tavoilla omaan koodiinsa ja sen ominaisuuksiin (mm. Virpi Vairinen: Katoava) tai koodaukseen yleisesti (mm. SS Prasad: Nanopoems). Usein koodiruno hyödyntää omassa tekstuurissaan koodia jäljittelemällä ohjelmointikieltä ja esimerkiksi järjestelemällä sitä visuaalisesti. Aina koodirunous ei ole digitaalista vaan se voi myös olla esitettyä tai kirjamuodossa julkaistua.

Muistiinpanoja

Nokturnossa mm. Heidi Halonen: Fragaria vesca – Rönsy

Miten koodi itsessään on syntaksista. Digitaalisen maailman pohjautuminen koodiin. Ohjelmointikielten suhde luonnollisiin kieliin.

Suhde käsitteelliseen runouteen

Kirjoittamisen ja koodaamisen samankaltaisuudet

Html marquee, JavaScript, Flash, vanhenevat koodauksen muodot, miten vanhentunutta runoa voidaan restauroida? Väliaikaisuus

Alan Sondheimin Codework [Codeworkia käsittelevää kirjallisuutta ELMCIP-sivustolla https://elmcip.net/research-collection/codework]

Lisälukemistoa

Hayles, N. Katherine 2005, My Mother Was a Computer: Digital Subjects and Literary Texts. Chicago: University of Chicago Press.

Funkhouser, Christopher 2007, Prehistoric Digital Poetry : An Archaeology of Forms, 1959-1995. Tuscaloosa, Ala.: the University of Alabama Press. pp. 257-264 [Luettavissa verkossa: https://ebookcentral.proquest.com/lib/kutu/reader.action?docID=438175]

Linkkejä liittyen koodirunouteen: https://monoskop.org/Code_poetry

Hatcher, Ian 2016, Prosthesis. Poor Claudia. (Kirja sisältää selitykset runoissa olevista komennoista. Ääninäytteitä teoksesta: https://soundcloud.com/ihatch)

Alfredsson, Johan 2017, Program eller kod – kod eller natur. Om digitala och ekologiska erfarenheter i samtida poesi. Økopoesi. Modernisme i nordisk lyrikk 9. Bergen: Alvheim & Eide Akademisk forlag. s.109-134.

Wuolio, Lauri (2010), Ikkunat. Tuli&Savu #60–61/2010.