Satakieliopas

Monimediainen opas lintujen kieliin.
Multimedia guide to languages of the birds.

”Videon lintuopasteksti ja ”satakielen luenta” virittelevät ajatuslinkkiä kuolleisiin kieliin, niiden merkintäjärjestelmien kuvittelliseen lausumisyritykseen. Miten kielemme säilyisi nyt elävänä? Ehkä  kuten ”kalevalaisena kulta-aikana” runolaulukieli voisi tallentua mieliimme kuin ”kiveen hakattuna”, polvesta polveen toistamallla/laulamalla, oppimalla, vijelemällä. Sanotaan myös, että päivän toimet tapahtuivat ja kieltä käytettiin paljolti  laulamalla. On olemassa myös teorioita, että kielemme ylipäätään kehittyi, virisi  laulaen,  lintuja matkimalla. Entä miten tulla kuulluksi tänäpäivänä ilman nettiyhteyksiä? Sähköttäenkö? Vaiko lehmihuudoilla, savumerkeillä? Millä sanoilla? Tai ehkä laulaen lujaa ”kylänraitilla”.”

 
 

Lausu ”Suomen uhanalaiset lajit” polyfonisena runokuorona vaikka zoomissa. Etäversiossa viive ei nyt haittaa: vai oletteko kuulleet lintuparven laulamssa samassa iskussa tai keväisen luonnon heräävän marssin tahdissa.
Tervetuloa kaikki ERILAjISET lausunnat, eloon loitsijat ja sanan kaivertajat.
Vox Vérité!
Eläköön!
K=I=E=L=I

 

Maailmankaikkeuden kuiske

Videoruno.
Video poem.

Runous & video & ääni  Hanna-Mari Ojala
Poetry & video & sound  Hanna-Mari Ojala

Videomateriaali on pääosin kuvattu Rooman Pantheonissa. Teos syntyi editointipöydällä, kun aloin testailla, miten pyörimiseni Pantheonin oculuksen alla, tavoitteluni kohti valoa ja vapautta sekä vaikeus käsittää historian muotoa ja painoa, voisi muuntua joksikin henkilökohtaisemmaksi ja ymmärrettävämmäksi. Runo äänityksenä taas tutkii sitä (intuitiivisesti improvisoiden), mikä minua on jo pidemmän aikaa kiinnostanut, eli missä menee puheen ja laulun raja, missä arkisen ja pyhän, missä tietoisen ja alitajuisen, vai onko noita rajoja? Musiikki on myös omaa käsialaani. Tätä kirjoittaessani huomaan, että maailmankaikkeuden kuiskeen kuuntelemisen vaikeus ja rakkauden tärkeimmän unohtaminen taitaakin olla enemmän kuin ajankohtaista näinä päivinä.

Pisarassa

Ääniruno. Ääniraita on nauhoitettu Vantaalla, Helsingissä, Joutsassa, Oulussa ja Reykjavikissa.
Runon toinen versio nimeltään Pisarapuro esitettiin Helsingissä Runokuu-festivaalilla 29.8.2020.

Sound poem. Sounds were recorded in Vantaa, Helsinki, Joutsa, Oulu and Reykjavik. Previous version of the poem, Pisarapuro, had it’s premiere at the Runokuu Festival in Helsinki 29th of August 2020.

Teksti ja äänisuunnittelu | Text and Sound design  Olli Aarni

 

Veden olomuotoja tarkasteleva ääniruno lähestyy aihettaan tekstin ja äänisuunnittelun kautta. Teos syntyi hiljakseen vuoden 2020 aikana katsellen, kuunnellen ja kosketellen lunta, räntää, sadetta ja sumua sekä useiden vesistöjen kimaltelevia pintoja.