To Pray Without Ceasing

Nokturnon digitaalisessa residenssissä syksyllä 2020 syntynyt ”rukouskone” joka onkii aineistonsa sosiaalisen median tekstimassoista käsitellen hengellisyyden ja automatisaation kysymyksiä.
A ”praying machine” that utilizes textual environment of social media and addresses spiritual questions from the point of view of automatization and technological development. Booten created the work while working in Nokturno’s Digital Residence in Fall 2020.

Lisää tietoa Kyle Bootenin residenssistä löydät täältä.
More information about Kyle Booten’s residence project here.

Teokseen | Enter
To Pray Without Ceasing

We Know The Devil

Visuaalinen romaani, jossa yhdistyvät nuortenkirjallisuus, queer  ja yliluonnolliset elementit.
”Worst Girls Gamesin
We Know the Devil on visuaalinen romaani, joka kertoo kolmesta kesäleirille osallistuvasta nuoresta. Kolmikko tuntee itsensä ulkopuoliseksi muusta porukasta ja päätyy viettämään yön syrjäisessä mökissä. Aloitus on kauhutarinatrooppi, mutta We Know the Devil jatkaa siitä yllättäviin suuntiin. Ulkoiset ja sisäiset tapahtumat sekoittuvat toisiinsa ja oman identiteetin hapuilu vertautuu okkultistisen rituaalin läpikäymiseen. Runollinen teksti häivyttää osaltaan erot yliluonnollisen ja henkilökohtaisen välillä.”
Esitelty Aleksandr Manzosin kuratoimassa pelitaiteen ja kirjallisuuden numerossa 4-2020.

Visual novel mixing youth literature with queer and supernatural elements.
We Know the Devil is a visual novel by Worst Girl Games. It follows the story of three teens at a summer camp. The trio feels excluded from the others and ends up spending the night in a remote cabin. The opening is a horror story trope, but We Know the Devil takes it in surprising directions. Outer and inner events become entangled, and the characters’ search for their identities is likened to an occult ritual.. The poetic script also helps to blur the differences between the supernatural and the personal.”
Presented as part of Nokturno’s guest curated issue on game art and literature 4-2020, curated by Aleksandr Manzos.


 

 

 

Näytevideo | Video excerpt from the work

howling dogs

Twine-pohjainen hypertekstipeli.
”Porpentinen
howling dogs on Twine-pelin malliesimerkki: lyhyt tarina, joka avautuu tekstinpätkä kerrallaan sen mukaan, mitä hyperlinkattua sanaa tai lausetta painaa. Tuntematon päähenkilö kytkee itsensä päivästä toiseen jonkinlaiseen virtuaaliseen todellisuuteen. Joka kerta laite vie kokemaan lyhyen hetken toisen henkilön elämässä – yleensä jossain hyvin kaukaisessa ajassa ja paikassa. Valintojen määrä kannustaa kokemaan howling dogsin useammin kuin kerran ja lähestymään sen tarinaa eri kulmista.”
Esitelty Aleksandr Manzosin kuratoimassa pelitaiteen ja kirjallisuuden numerossa 4-2020.

Hypertextual Twine game.
”Porpentine’s howling dogs is a prime example of a Twine game: a short narrative that expands one text fragment at a time, according to which hyperlinked word or sentence the player chooses. The unknown protagonist connects themselves into some kind of virtual reality, day after day. Every time the machine transports the player into the experiences of another person’s life usually in some extremely remote place and time. The amount of choices in howling dogs encourages the player to complete it more than once, to approach it from different perspective.”
Presented as part of Nokturno’s guest curated issue on game art and literature 4-2020, curated by Aleksandr Manzos.


 

 

 

Näytevideo | Video excerpt from the game

80 Days

Jules Vernen romaanista ammentava seikkailupeli.
”80 Days
on löyhä sovitus Jules Vernen seikkailuromaanista Maailman ympäri 80 päivässä, jossa herrasmies Fogg ja tämän palvelija Passepartout yrittävät kiertää maapallon aikarajan puitteissa. Sen yhden ainoan reitin sijaan pelissä voi vapaasti matkustaa kymmeniin kohteisiin Ulundista Yokohamaan ja Helsingistä Teheraniin. Jokaiselle kohteelle ja usein niiden välillekin on kirjoitettu omat pienet kohtaamisensa ja käänteensä, joiden kulkuun vaikutetaan valintoja tekemällä. 80 Days on kuin satojen mininovellien kokoelma, joka ei tyhjene yhdellä tai edes usealla pelikerralla.”
Esitelty Aleksandr Manzosin kuratoimassa pelitaiteen ja kirjallisuuden numerossa 4-2020.

Adventure game drawing from the novel of Jules Verne.
”80 Days is an adaptation of Jules Verne’s 1873 novel, Around the World in Eighty Days, where a gentleman named Phileas Fogg and his servant Passepartout attempt to circumnavigate the globe within said deadline. Instead of there being only one route to take, the game allows the player to visit dozens of locations, from Ulundi to Yokohama and from Helsinki to Tehran. Each destination involves its own twists and turns, the outcomes of which are determined by the player’s choices. 80 Days is like a collection of hundreds of miniature short stories whose scope cannot be exhausted by one or even several playthroughs.”
Presented as part of Nokturno’s guest curated issue on game art and literature 4-2020, curated by Aleksandr Manzos.


 

 

 

Näytevideo | Video excerpt from the game

Hypnospace Outlaw

Runsaasti kirjallisia elementtejä sisältävä peli, jossa pelaaja moderoi internetiä.
”Se on kuin internet-arkisto kuvitteelliselta 1990-luvulta. Pelaaja toimii moderaattorina, jonka työnä on etsiä piratismin ja ahdistelun kaltaisia rikkeitä nettisivuilta. Hiljalleen käy selväksi, että syvemmät ongelmat saattavat piillä pikemmin netin kehittäjien kuin käyttäjien parissa. Moderaattorista tulee ennen pitkää etsivä. Pelin maailma on samaan aikaan vieras ja tuttu. Hirveille bändeille omistetut fanisivustot, omia harrastuksia esittelevät kotisivut ja muut naurattavat, koska ne tuntuvat todellisilta.”
Esitelty Aleksandr Manzosin kuratoimassa pelitaiteen ja kirjallisuuden numerossa 4-2020.

Game where the player dives into the archives of internet.
The game is like an internet archive from a fictional version of the 1990s. The player acts as a moderator whose job it is to seek out offences such as piracy and harassment, on dozens and dozens of websites. It gradually becomes apparent that the deeper problems may lie rather in the web designers rather than the users. The moderator soon becomes a detective. The world of Hypnospace Outlaw is simultaneously recognizable and yet unfamiliar. Fan sites for awful bands, homepages showcasing people’s hobbies, and other remnants of the 90s will make many players laugh, because they feel real.”
Presented as part of Nokturno’s guest curated issue on game art and literature 4-2020, curated by Aleksandr Manzos.


 

 

 

Näytevideo | Video excerpt from the game