Laji

visuaalinen runous

Visuaalinen runo (myös vispo) voidaan käsittää ensinnäkin kuvamuotoon aseteltuna tekstinä, jolloin visuaalisuus lähestyy konkreettisen runon käsitettä ja toisaalta kuvallisia elementtejä ja tekstiä yhdistävinä runoina. Visuaalisessa runoudessa merkityksen muodostus tapahtuu osin tai kokonaan runon visuaalisten elementtien kautta. Verbaalista merkitystä keskeisemmiksi voivat nousta runon visuaaliset ominaisuudet sekä typografiset piirteet (eli esimerkiksi fontit kokoineen ja väreineen sekä tekstin asettelu sivulle). Kuten konkreettisessa runoudessa, myös visuaalisessa runoudessa korostuu lukutavan avaruudellisuus; tekstin lukeminen saattaa muistuttaa enemmän maalauksen tai kuvan katselua.

 

Muistiinpanoja

  • Nokturnossa mm. Tuomas Timonen: Nokturno-sarja, Satu Kaikkonen: Visual Poems, Virpi Alanen: Poeettisia eläimiä
  • Visuaalista runoutta voidaan tehdä analogisin ja digitaalisin menetelmin
  • Paperille tai virtuaaliselle alustalle kirjoitetut kirjainmerkit ovat aina materiaalisuudessaan myös visuaalisia. Tämä konkretisoituu myös kirjoitusjärjestelmien välisissä eroissa. Mitä tuntuja esimerkiksi a-merkissä on, jos sen yhteys a-äänteeseen jätetään huomiotta?
  • Materiaalisuus: runon muoto on itsessään mielekäs tarkasteltava.
  • Myös visuaalinen runo voi välittää rytminkaltaista tuntua; siihen voivat vaikuttaa esimerkiksi tiettyjen kirjainmerkkien toisteisuus sekä typografinen tyhjän tilan käyttö tai koko sivun täyttäminen tekstimateriaalilla.
  • Juuret, suhde konkreettiseen ja aseemiseen runouteen
  • Tekstin lukeminen kuvankaltaisena
  • Suhde videorunouteen, löytörunouteen, dokumentointi
  • Valokuvaus, maalaustaide, piirros, kineettinen, animaatio

 

Lisälukemistoa