löydetty runous

Löydetty runous on yksinkertaisemmillaan valmiiksi olemassa olevasta tekstiaineksesta (sanomalehti, kaunokirjallinen teos, kuitti) koottua runoutta. Kirjallisuushistorialliselta kontekstiltaan löydetty runous voidaan lukea sukulaiseksi ensinnäkin antiikin aikaiseen cento -runomuotoon, jossa jo olemassa olevia säkeitä yhdistellään uusiin muotoihin. Tähän ideaan pohjautuu myös Nokturnon residenssissä työskennelleen Katherine Hummelin Sunset Cento -teos. Toisaalta löydetty runous voidaan ymmärtää myös yhteydessä modernismin aikaiseen readymade -taiteeseen, josta tunnetuimpia esimerkkejä on Marcel Duchampin Suihkulähde -teos (1917). Myös dadaistien käyttämät cut up -tekniikat linkittyvät löydetyn runouden perinteeseen.

Löydetty runous voi tapahtua ja ilmetä sekä digitaalisessa ympäristössä muun muassa hakukonerunouden ja digitaalisesti dokumentoitujen valokuvien muodossa että ei-digitaalisesti esimerkiksi lehtileikkeistä koostettuina kollaasirunoina. Löydettyä runoa koostaessa sanojen valikoituminen tai järjestyminen valmiista tekstimateriaalista voi tapahtua kirjoittajasta riippuvaisen luovan valikoinnin lisäksi myös menetelmän avulla esimerkiksi laskennallisesti (esimerkiksi joka neljäs sana valitaan mukaan), jolloin tekstin muotoutuminen on ainakin verrattain kirjoittajasta riippumatonta.

Muistiinpanoja

• Artikkelissaan A Primer of Found Poetry (2010, 7-21) John Bevis määrittelee löydettyä runoutta terminä erittelemällä sen tyyppejä. Bevis käyttää englanninkielistä termiä “intact found poem” (suom. koskematon löydetty runo) viittaamaan runoon, jossa alkuperäisen tekstin muoto, lauserakenne ja mahdollisesti typografia ovat säilyneet. Alkuperäinen teksti näyttäytyy runona uudessa kontekstissa. Runon idea voi perustua esimerkiksi alkuperäistekstissä oleviin virheisiin tai katukylttitekstin tahattomaan runollisuuteen. Toisena tyyppinä Bevis mainitsee valikoidun tekstin (selected text), joka viittaa sellaisiin runoihin, joiden tekstimateriaali on valikoitu yhdestä tai useammasta lähteestä joko satunnaismenetelmin tai harkitusti ja järjestelty uudestaan. Kolmantena tyyppinä Bevis esittää adaptoidut tekstit tai hybriditekstit (adapted texts), jolla viitataan runouteen, jossa löydettyä tekstimateriaalia yhdistetään itse kirjoitettuun tekstimateriaaliin. Hybridimenetelmän määrittäminen löydetyksi runoudeksi ei kuitenkaan ole ongelmatonta.
• Runoudelle ominaisten lukutapojen valjastaminen otsikolla tai muilla keinoilla.
• Runojen generointi internetistä haetusta tekstimateriaalista. Kts. Generaattori
• Spam poetry (Bevis 2010, 19).
• Ensimmäisiä itsenäisiä löydettyjä runoja ovat ranskalaisen Blaise Cendrars (1887-1961) runot, mm. teoksessa Mee Too Boogie (1914). Vankila-aiheinen runo Stop Press (eng. Edward Lucie-Smith) on Cendrasin varhaisimpia löydettyjä runoja. (Bevis 2010, 33).
• Dadaismin cut-up -tekniikat ja satunnaisvalikointi, Tristan Tzara ja hatusta vedetyt sanat.
• Suhde mm. hakukonerunouteen (Karri Kokko: Varjofinlandia)
• Materiaalisuus: typografian siirtyminen alkuperäisestä lähteestä runoon, vrt. hakukonerunous, jossa typografia ei aina siirry tekstin mukana runoon vs. tekstileike, jossa typografia voidaan ajatella hyvin keskeisenä osana runoa.
• Brion Gysin, William S Burroughs, Gregory Corso, Sinclair Beiles: Minutes To Go.
• Hybridirunouden tekijöinä mm. T.S. Eliot, Ezra Pound ja Marianne Moore.
• Prosessointi ja menetelmällinen järjestely. Nokturnossa mm. Henrik Pathirane, HÖYRY ja Juho Pääkkönen: Vallan kielet.
• Dokumentaarisuus (Nokturnossa mm. Heikki Saure: Roskaruno-valikoima), valokuvallisuus
• Leevi Lehdon Päivä (2004), joka koostuu STT:n uutistarjonnasta yhtenä päivänä.
• Kollaasin ja montaasin käsitteet
• Löydetyn runouden eettisyys; mitä kaikkea tekstimateriaalina voi käyttää?

Lisälukemistoa

• Perloff, Marjorie 2010, “The Rattle of Statistical Traffic” – Documentary and Found Text in Susan Howe’s the Midnight. Unoriginal Genius: Poetry by other means in the new century. Chicago: The University of Chicago Press. pp. 99-122.
  Bevis, John 2010, A Primer of Found Poetry. [Verkossa: http://www.johnbevis.com/]
• Alanen, Virpi 2015, Löytöretkue. Poesiavihkot #2. Helsinki: Osuuskunta Poesia. [myös blogi: http://outoretkue.blogspot.com/]