animaatio

Animaatio perustuu kuvien tai tekstien sarjoista luotuun liikkeeseen. Runouden yhteydessä se viittaa animoitua kuvaa ja tekstiä sekä joskus ääntä yhdisteleviin runoteoksiin. Animaatiota voidaan tehdä sekä perinteisin menetelmin (esimerkiksi useista piirroksista tai teksteistä koostettuina kuvasarjoina) että digitaalisesti. Muista runolajeista animaatiota lähellä on kineettinen runo ja lajien välinen raja onkin häilyvä. Animaatio pohjautuu kuitenkin jopa pääasiallisesti tekstin sijaan visuaaliseen ja auditiiviseen materiaaliin ja toteutuksellisesti se on useimmiten Flash- tai videopohjaista. Kineettinen runous taas pohjaa animaatiota enemmän pelkkään teksti- ja kirjainmerkkipohjaiseen visuaalisuuteen. Animaatiorunoudella on yhteyksiä muihin animaatiotaiteen lajeihin, visuaaliseen runouteen sekä videorunouteen. Nokturnossa voi tutustua esimerkiksi Tytti Heikkisen laajaan animaatiorunotuotantoon.

Muistiinpanoja

• Animaatiossa sisältö pysyy aina samana, kun joissakin muissa digitaalisen runouden muodoissa sisältö voi varioida lukukertojen välillä.
• Animaation ja kineettisen runon eroa määrittää myös niiden erilaiset taidehistorialliset ja kirjallisuushistorialliset taustat. Vaikka lajit nykyään muistuttavat monin tavoin toisiaan, pohjautuu animaation syntyhistoria elokuvataiteen historiaan, kun taas kineettinen runous sidostuu esimerkiksi konkreettisen runouden perinteeseen. (Nokturnossa esimerkiksi Stephen Emblemin 7 kinetic poems.)
• Myös GIF-taide (Nokturnossa esimerkiksi Lauri Hei)
• Runoudessa häilyvä raja kineettisen runouden kanssa
• Usein esim. Flash
• Suhde elokuva-animointiin, muihin animaatiotaiteen lajeihin
• Kuvan lisäksi usein myös ääntä (vrt. kineettinen runous, jossa harvemmin ääntä)
• Suhde visuaaliseen runouteen ja videorunouteen