Vuoden ensimmäisessä Nokturnossa juhlistetaan kansallisrunoilija J.L. Runebergia tuhdilla latingilla pimeyttä, pisaroita ja mielenterveysongelmia. HIllosilmänä kimmeltää kalligrafinen runovideo, sokerikuorrutuksena radikaali uudelleentulkinta Maamme-laulusta. Jos sähköisen sanan iloissa pelehtimisestä ei saa vielä tarpeekseen, voi juhlintaa jatkaa omalla luovalla kontribuutiolla numerosta löytyvän anagrammityökalun turvin.

”OLI SOTA, OLI SUNNUNTAI, OLI BUSINESS AS USUAL”

Runoilija Matti Kangaskosken teoksesta BUSINESS AS USUAL – Elokirja irrotettu fraasi tunkeutuu alkuhelmikuisen iltapäivähämärän läpi kuin tylppä teräsesine. Vielä vuosi sitten käsityskyvyn ulottumattomiin paikantuneesta inhimillisestä kauhusta on tullut business as usual, osa arkisen raukeaa merkkivirtaa. Uutislähetysten meteorologit tapaavat juuri näihin aikoihin alkaa puheen ”talven selän taittumisesta” ja ”kevättä kohti kulkemisesta”. Tänä nimenomaisena herran vuonna kumpaankin riemulliseen metaforaan tuntuu kirjoittuvan yhtä kaikki myös synkempiä, kirjaimellisia kerrostumia.

Nokturnossa debytoivan – joskin painetun runouden puolella jo vuosikymmenen urakoineen – Kangaskosken teos käynnistää vuoden ensimmäisen numeron annin. Visuaalista ilmaisua, esityksellistä lausuntaa ja musiikkia yhdistelevä laaja kooste pohjautuu Kangaskosken vuonna 2020 julkaistun, Yleisradion Tanssiva Karhu -runopalkinnolla huomioidun, Johdatus pimeään -kokoelman nimiosastoon.

Pimeän puolelle kallistutaan myös Jere Vartiaisen kuudesta lyhyestä runoanimaatiosta koostuvassa kokonaisuudessa Aivot ja toivo. Jaksamisen ja mielenterveyden aiheistossa askeltavia animaatioita keventää ilahduttava ilmaisullinen leikki. Vartiainen on Matti Kangaskosken tavoin aiemmin painetun ja esitetyn runouden areenoilla vaikuttanut Nokturno-debytantti.

Tummasävyisen alkusuoran jälkeen Kati-Annika Ansaksen runovideo Putoaminen heittää lukijansa piiskaavien pisaroiden märkään maisemaan. Tiivis, intensiivinen, raukea kokonaisuus puhdistaa paitsi vesiaiheensa, myös tekijälleen ominaisen käsitteellisesti virittäytyneen tulokulman voimalla.

Vuoden ensimmäisen numeron kolmas Nokturno-debytantti on runoileva kalligrafi Riitta O. Runovideo Sirkuspedot niveltää digitaalisen alustan ilmiöitä symbolis-kerronnalliseen runoilmaisuun sekä vuosituhansia vanhaan käsin kirjoittamisen taitoon ja taiteeseen. Teos kehottaa ottamaan jokaisen merkkinsä vakavasti, ja tunkeutuu samalla kirjallisuuden materiaalisten kysymysten rihmastoon Nokturnon julkaisuarkiston näkökulmasta uudella ja ennenkokemattomalla tavalla.

Sangen erilaista otetta kirjallisuuden materiaalisuuteen edustaa puolestaan Teemu T. Tuovisen Anagrammana. Anagrammien kirjoittajan työkalupakiksi naamioitu kokonaisuus sysii lukijaansa – tai tässä tapauksessa kenties pikemmin käyttäjäänsä – kokeilemaan ja leikkimään erilaisten kirjallisuuksien, tekstien, lauseiden ja yksittäisten sanojen materiaalisella rakenteella. Historiallinen ja hetkellinen törmäävät – jos törmäävät – teoksen laatikoissa ennakoimattomilla tavoilla, mutta vastuu on tässä suhteessa lukijalla.

Vuoden ensimmäinen Nokturno päättyy riemastuttavan leikkisästä ilmaisustaan tunnetun Petri Keckmanin teokseen Tietokone soittaa Maamme-laulun. Keckmanin koodiverhoa raottava teos operoi jälleen kerran näennäisen simppelin idean ympärillä, mutta samalla lopputulos herättää kokijassaan ajankohtaisia kysymyksiä esimerkiksi kansallissymbolien ja tulkinnan välisestä suhteesta. Kansallisuuden punssinkosteaa taikinahyhmää voi pohtia kansallisrunoilija J. L. Runebergin päivänä 5.2.2023 julkaistavan Nokturno-numeron äärellä esimerkiksi pienen torttusen saattelemana.

Seuraava Nokturno ilmestyy huhtikuussa. Laittakaahan videot nauhoittamaan!

Naantalissa aivan tavallisena sunnuntaina

Miikka Laihinen