Vuoden viimeisessä Nokturnossa korostuu valottoman vuodenajan tummasävyinen poetiikka. Elämän rajallisuus, tukahduttava parisuhde, menneisyyteen juuttuminen ja vaikkapa hyönteisten ruumiita materiaalinaan käyttävä runoilmaisu johdattelevat marraksen ytimeen. Valonpilkahduksia taas voi jahdata esimerkiksi niskat nytkäyttävän kuvarunon, omaa ainutkertaista polkua tallaamaan kutsuvan interaktiivisen teoksen tai aseemisia puita ääneen lukevan esityslyriikan reviireiltä.
Maryam Ghouthin neliosainen videorunosarja Toxic Love Cycle lähestyy ihmissuhteen tuhovoimaisuutta psykologisen projektion käsitteen näkökulmasta. Teknisesti korkeatasoinen teos on Nokturnon historian ensimmäinen julkaisu Yhdistyneiden arabiemiirikuntien runoilijalta.
Sanna Telkki-Kovan videorunossa Moribunda sum elämän rajallisuus ja kuoleman läsnäolo puhutaan läsnäoleviksi erilaisten mytologisten kerrostumien läpi.
Laura Tresselin Menneisyysgeneraattori pyytää lukijaa ”palauttamaan menneisyyden”. Vanhoista säätiedotuksista, horoskoopeista ja tekijän omista muistikirjamerkinnöistä ammentava tekstigeneraattori kysyy, mitä menneestä jää käteen ja millaisten psykologisten mekanismien voimalla menneisyyteen juuttuminen toimii.
Jan Hellgrenin yhtä aikaa ihmeellisen vetoavassa ja tavattoman ahdistavassa luonnosvalikoimassa 12 x Visual Poetry mennyt konkretisoituu poispyyhkiytyneenä ja/tai poiskaiverrettuna tekstinä – sekä kuolleita hyönteisiä materiaalinaan käyttävänä kirjoituksena. Voimakastunnelmainen valikoima ammentaa aineistonsa Hellgrenin ylläpitämästä iida -blogista.
Psykologisten jumien, kuoleman ja menneessä jurnuttamisen jälkeen niskansa voi niksauttaa yhdysvaltalaisen Jake Zawlackin käsin kirjoitetulla kuvarunolla Man O’ War’s Drift.
Tämän jälkeen tuki- ja liikuntaelimilleen voi antaa armoa Maija Saksmanin auditiivisia kierroksia ottavan aseemisen runoluennan nimissä. PoeTRY! kutsuu tekijänsä teoksille tyypillisesti myös lukijaa mukaan kokeilemaan kielettömän runotekstin ääneenlukua. Esityksellisen videon tekstimateriaalina nähtävä 43-metrinen aseeminen Mänty-runo on Heidi Halosen käsialaa.
Nokturnon vuosi 2022 päättyy Lea Kaleniuksen interaktiivisen runoteoksen Satunnaisuuden sumussa haarautuvilla poluilla. Jean-Paul Sartren eksistentiaaliklassikosta Inho (1938) inspiroitunut vuorovaikutteinen kokonaisuus käsittelee tekijänsä päiväkirjamerkintöjen voimalla vieraantumisen teemaa ja kutsuu siinä sivussa teoksen lukijaa koostamaan tekstimateriaalistaan oman ainutkertaisen polkukokonaisuutensa.
Seuraava Nokturno ilmestyy tammi-helmikuun vaihteessa 2023. Mukaan mahtuu vielä: jos menneisyyteen on jäänyt parempia julkaisuaikoja odottavia digiherkkuja, on juuri nyt ehtoisa aika toimia.
Rattoisaa kaamosta, lukijat!
Miikka Laihinen
(Kuva Jan Hellgrenin luonnoksesta #241)
