Vuoden 2019 ensimmäinen numero pureutuu kuvan ja sanan välisiin suhteisiin ja esittelee eräänlaista katurunoutta, generaattorin ja Nokturnon ensimmäisen äänikirjan.
Nokturnon tässä numerossa sivustomme web designerina tunnetun Teemu Tuovisen Loihe-generaattori loitsii uutta runoutta kalevalaiseen traditioon kuuluvan Suomen Kansan Vanhat Runot -kokoelman pohjalta. Suomenkieliset sanat sekoittuvat aineistosta syntyviin uusiin sanoihin, mutta poljento pysyy. Pelkän tekstin sijaan sanoja pudottelee suustaan olento, joka on kuin suomalainen versio Pääsiäissaaren patsaista.
Auringonkukkamafia-nimisen ryhmittymän essee Valon vangitsijat käsittelee katurunoutta Jyväskylässä kesällä 2018. Anonyymina pysyttelevä, situationisteista ja katutaiteesta inspiroitunut ryhmä toi runokyltein varustettuja auringonkukkia julkiseen tilaan. Kukka-aihe jatkuu kuvataiteilija Eira Ainalinpään valokuvarunossa Vihreä viini. Valokuvaruno on visuaalisen runouden postikorteista tuttu alalaji, jossa valokuvan päälle tai vierelle asetellaan runo. Ainalinpään teoksessa myös runon foneettisuus käy vuoropuhelua kuvan kanssa.
Valokuva ja runous yhdistyvät myös australialaisen tutkijan ja kirjailijan Kathryn Hummelin yksitoistaosaisessa teoksessa Transit, joka on irrotettu laajemmasta audiovisuaalisesta teoksesta. Nimensä mukaisesti siirtymistä ja kulkemista käsittelevä runo sekoittaa löydettyä ja kirjoitettua tekstiä rantojen ja betonin muodostamassa maisemassa. Tämä numero sukeltaa myös syvälle tulevaisuuteen! Tutkija ja kuvataiteilija Tomi Dufvan Visualisoidut sanat ovat Instagramissa elävä projekti, jossa Tomi visualisoi veljensä, tulevaisuudentutkija Mikko Dufvan antamia tulevaisuuteen ja teknologiaan liittyviä sanoja. Monipuolisesti toteutettujen kuvien suhde sanoihin vaihtelee valkoiseen tilaan syntyvästä ruumiillisesta metaforasta suorempiin kuvituksiin ja intertekstuaalisiin viittauksiin. Kuvan ja sanan rajapinnoilla taiteileva valikoima on vain pieni otos Dufvien kiehtovasta (ja sivistävästä) projektista.
Äänirunous on ollut Nokturnossa voimakkaasti läsnä alusta asti. Nyt siirrymme kuitenkin seuraavalle tasolle ja julkaisemme ensimmäisen kokonaisen äänikirjan! Teos on Nokturnon lukijoillekin tutun Karri Kokon alunperin vuonna 2005 julkaistu Varjofinlandia (PoEsia, 2012 ntamo). Kulttimaineeseen noussut runoteos on löydetyn runouden kollaasi, joka rakentuu masennusta käsittelevistä blogikirjoituksista. Marko Niemen Varjofinlandia-luennassa teksti saa uusia sävyjä, kun yhdeksi sulautuva puhujaääni lainehtii arjen karikoissa päivästä toiseen.
Viimeisenä muttei vähäisimpänä julkaisemme ukrainalaisen Volodymyr Bilykin nykyteknologian tarjoamia tiedonpakkausmenetelmiä tutkiskelevan runon FSLSK NTF T0 T ART. Laitteiden välillä liikkuva tietomäärä on valtava, ja siksipä se pyritään pakkaamaan mahdollisimman tehokkaasti. Häviöttömien pakkausmenetelmien ohella käytössä on paljon menetelmiä, joissa osa tiedosta väistämättä katoaa. Huonompilaatuisista kuvista saa vielä selvää, mutta entä jos runon pakkaa mahdollisimman tehokkaasti?
Nokturnon tämän vuoden digitaalisten residenssien haku on päättynyt. Ilmoitamme sekä kevään että syksyn residenssien runoilijat ensi kuun alussa. Seuraavan numeron deadline on 31.3., runoja ja runoutta käsitteleviä tekstejä voi lähettää tuttuun tapaan osoitteeseen .
(kuva: Unfolding – Tomi Dufva)