Kieli: suomi

Liikkuvia runoja 2

Karri Kokko

Kolmetoista marquee-runoa syys-lokakuulta 2006.

Julkaistu Nokturnossa 2008 | Published in Nokturno 2008

Jotain kaunista

sinä





päivänä





keksit





vihdoin





miten





olla





yksin		minulla





oli





tarkoitus





viettää





yksi





tunti





omin





päin		tämä





muisti





on





saatettava





atomeiksi





ennen





uusia





kukkia		miten





minulla





onkaan





ikävä





laulan





murheellista





laulua


 
 
Kiitokset Eino Santaselle, Silja Järventaustalle, Ville-Juhani Sutiselle ja Risto Ahdille

Varjofinlandia kohtaa uusia lauseita





on

hyvin

ja

mustat

piilouduin

siihen

on

sängyllä

väsyttää

luonnollisesti

tolkkua

jos

ajan

yrittävät

mutta

unirytmi

ja

normaalitilani

oikeesti

tylsää

on

istuin

aikaa

kännit

häiriö

tarvinnut

takia

aio

nyt

yli

viikko

hengähdyksin

virtuaali-ilmaa

tänään

etten

tuli

pakko

koko

psykiatrin

näköisenä

viime

kamaa

ohjelmat

tai

yhteensopivia

tärisi

hermoissa

joutua

lisää

ja

lamaantunut

tuntua

suurelta

oksettava

olen

uskalla

ottaa

ilon

saan

nautittua

alkoholia

psykiatrille

se

ja

ja

turtaa

kaljan

hallitse

loppuviikonlopun

valon

rahahuolet

yksin

mä

haluun

päälle

mun

murtuvan

koko

ritinää

pelaakohan

niin

selvittää

voinut

uni

seinästä

olokin

menee

en

lopun

hikisesti

kamalinta

keijut

ja

nihkeän

odottaa

käynnistä

saanut

huonosti

kamaa

kummalliselle

mä

päälleni

ja

jo

hieman

torkkumaan

mitä

nyt

pahoillani

aivan

lomaa

oli

oli

epäviehättävä

eilen

ulos

alavatsaakin

ja

pahoin

lääkekuurin

maanalaista

jos

ollut

räjähtäneeltä

ynistä

lihaksissa

ihania

vuosia

suorat

housutkin

huippuu

asti

mutta

yön

peseminen

haltiat

ja

muuta

mentyä

perjantaina

mieli

ylös

mennä

koko

sellasta

joka

ja

tässä

muutaman

katsoin

varjoelämää

voinut

mutta

minulta

meen

elänyt

varten

nytkin

jo

en

alkaa

omista

tärisivät

muuta

kädet

puoliväliin

kiukun

vallassa

joku

ja

ole

mun

mielen

en

en

mä

suihkussa

tässä

joudu

ne

ja

käsilläni

mitään

olen

että

totaalisen

sekaisin

paljon

vain

nukkua

sairauden

kuin

toivoakseni

tylsä

kuin

lyhyin

ollut

ja

ole

ärsyynnyn

helposti

vihloo

työnantaja

on

pitkästä

sairaslomaa

mitä

jäi

levottomasti

lyhyeksi

samoin

on

sitä

alkoi

makaan

kaikesta

niin

saada

raiteiltaan

tulla

vetämään

ajan

ja

korvista

ne

ulosmeno

tehtävältä

paska

raivon

ja

nukahtamislääkettä

olisi

on

ovat

tämä

vedin

lientynyt

lannistunut

ja

väliä

voisin

sängystä

vaatteet

on

syvemmälle

lippalakkini

pelkkä

olo

mä

tämän

ahdistunut

vähän

en

enää

paremmin

sohvalle

olen

voi

kuin

entistä

oli

yöllä

olisin

puuhaa

yritän

täältä

irti

alle

ole

lainkaan

olokin

epävarma

sohvalle

kärsimään

heti

ohi

nukuin

mennyt

vaatteita

mä

ja

mee

b-todistus

just

jos

itkin

tämän

saatoin

ollut

siideriä

tällaiseksi

voi

minä

menen

nyt

raivokohtauksia

vuoksi

A-klinikan

kuin

vähän

kanssa

kyllä

jos

autonromussa

on

lopulta

jättäydyn

perjantaina

puuhata

jotain

stressi

ei

hirveän

ukonilman

ja

en

jo

ja

kohta

eivät

mennä

että

nyt

sisällä

tämä

silmätulehdus

repsahtanut

enkä

viimeisen

vuoden

päivän

suussa

maistui

kun

ja

pisteeseen

muutenkaan

join

on

suklaata

mutta

tärisevillä

on

tyhjää

tässä

näytin

lievästi

siistejä

hyvin

paniikkiin

etten

niin

irti

istuvat

jää

mun

huonot

kauhean

kallio

teen

ainoat

aivot

alkua

pihalla

toimimattomassa

vetää

peittoa

eli

sanottuna

vaikeaa

torstaina

kirjoittaa

tylsää

tekee

aina

sen

parantunee

pitäisi

juominen

tyhjän

olen

kaikki

maanpäälliset

kaikki

hengittäen

ja

nyt

sitten

ulos

ettei

peliä

tappaa

surullinen

järjettömän

yksinäistä

toipua

krapulasta

pari

sähkölle

sanovan

on

nykyään

itseni

saa

että

vituttaa

pistoketta

on

heinäkuun

kauppaankaan

eihän

nousta

aamulla

olin

tuntuu		 ja

huomaa

muokata

ja

kädet

kohta

saduista

viistosti

samaan

kasvaa

ole

kukat

läpitunkevaa

viehtymys

ja

liian

enää

katedraaleihin

aurinkoa

seuraavaksi

alku

mitään

hetki

mielipiteitä

seuranneet

jonka

valmiiksi

mikä

ja

minkä

tiennyt

pitääkin

on

tietää

niitä

se

Jeremiaan

välkkyvä

sitä

ylitän

värähtelevät

kuusten

jo

sammaloituneita

maailmalta

elämäni

sen

ilmiöihin

jos

odotuskin

lähden

yllättyy

puistossa

puolittaista

tilanteita

aikaisten

maahan

silmin

on

siihen

on

lämpöä

outo

kevenee

katsoa

nurmikon

tietä

mistä

lieviä

tai

jälleen

kasveja

on

sytytän

vaikkei

asioita

kasvavaa

ole

omenankukkia

sitä

se

tuleen

ei

unia

temppeliin

itsensä

kotoa

ei

—

yhtä

näkevät

ja

ja

herkkä

muuttunut

päivä

paikkaan

puu

varjoissa

valkoiset

joiden

aloittamaani

lisäävät

kauempana

ovat

voinut

tämä

levoton

tämä

vaikka

näet

parvekkeita

on

katsovan

ja

palasin

asia

västäräkkejä

kynttilöitä

polvilla

olet

vaelsi

minusta

keräävät

valkeat

osaa

kädestä

taas

rakastunut

olemista

päivän

laulu

Iliaassa

näköisenä

näettehän

alle

erilaisiin

selän

aikaa

kuu

kauneutta

ja

kukkia

punaiset

ovat

jaksat

seistävä

vaakani

suureen

täplittävät

että

temppelin

vältellen

ja

viimeinen

yksin

mutta

tullessaan

jolla

kuvittele

jokin

sitä

joella

kauniita

on

terälehdet

aamu

ennen

rouskuvan

esitettävä

vastapäivään

katsoin

suojaansa

ei

on

ettei

missä

minä

paeta

on

viilenevää

on

puutarhassa

nämä

ja

kysyi

kirjoittaisi

näin

ja

kysykö

terälehdet

viittauksia

maa

unohda

ja

nähdä

nyt

laulan

soittaa

hetki

edessä

valoa

jolla

ylös

on

ei

ilman

koko

lyhyt

järkeen


asettua

tuudittaa

työntää

tai

sydämen

se

sohvalle

taas

selkä

yhdeksi

kauneuden

on

sitä

etten

suonut

kesävaloa

on

kiviportaita

lapsi

on

vihreys

jonka

enää

tiedä

itsestäänselvyyksiin

nytkin

läpi

on

ja

ja

retkottavat

todellisia

talitiaispoikue

joet

mietteliään

salaakin

ovat

tässä

siihen

asia

ajatukset

enkä

yksilöä

ei

sympaattinen

varjo

pihalehmuksen

jolle

kaipuuta

lähdin

voi

kun

säestää

edessä

oli

pudonneet

ja

minulla

siltä

jälleen

pysäyttämään

takaisin

ja

katselin

hetkessä

liikettä

mietin

lähtöpisteeseen

vain

ottaa

liian

on

ja

ja

tuntui

kaikki

hämärästä

päiväksi

vastavalossa

metsässä

jotka

ja

minua

voimaa

haluaisin

vaikkei

joka

vielä

ne

nähdä

aurinko

kiersi

koko

istuu

se

korventavan

veli

onnellinen

heijastusta

puun

lauluista

halusin

tietää

—

ja

kuulunut

hän

heti

hervoton

lähtöpisteeseen

mielilaulujani

elin

lintujen

ranteessani

piti

piilossa

ei

illan

se

on

että

on

ajatella

hiljaisuutta

seremonia

ei

pitkään

vievää

aukeaa

astumista

uni

aikaa

levottomin

kaikki

nukuta

kävelen

saippuakuplia

profeetta

lankeaa

saaren

toive

soratien

vaikka

ulkona

asenteita

joihin

en

pidän

että

näkee

tämä

on

valoa

mutta

kuin

koska

ja

jotain

kun

sinne

kesäyötä

seisahdun

mitä

helisee

lehdet

pihtojen

täytyi

valo

sijaitsee

surrurrur

tuossa

osaa

rakastuneena

vartalo

takaa

katselee

minä

maailmansa

tiedän

tiivis

sanat

ei

sentään

tuon

satanut

tuntui

sillä

olla

välttämättä

myöhä

se

oma

salatun

katsellen

mitään

älkää

vain

olemassaoloa

puhaltelemaan

liian

kyennyt



The first marquee hay(na)ku anthology

dreamt





a





centaur





was





humping





me





I





was





definitely





outside





of





myself





the





bodies





that





matter





rarely





exist		otherwise





two





fine





quarto





sheets





stapled





twist





of





ivy






trestles





up





brick





how





limitless





one





seems





to





selves





in





an





outtake






virgins





brooding





change





blue





cloth





housed





in





gold





preserved





in





a





cloth





chemise





very





fine		someone





you





love





sleeping





with





your





open





book





the





chest





peacefully





breathing





such





intimacy





can





hardly





be





achieved





to





take





your





words





to





bed





to





hold





them





against





the





heart





to





dream





privately





with





another´s





intimations





every





book





must





dream





with





it 		at





night





the





landscape





is





anonymous





at





night





the





landscape





is





autonomous





night





is





landscape





walk





with





me





night





is





language





and





I





will





night





is





linkage





what





of





you





hand





in





hand





the





night





is





harmonious		insight





you





ask





if





spiritual





it’s





then





that’s





for





to





presented





no





less





empty





space





to





we





may		gravity





blackens





wings





with





joyful





scars





place





meant





time





brief





identity





fragment





nothing





adds





up





love





isn’t





math





great





mountain





wind





came





down





cool





I





am





speaking





to





you





now



With thanks to Dan, Eileen, Ernesto, Harry, Jean, Mark, Sheila, Tom, and Vincent

Six degrees of separation 1

pienempien





sanojen





arki





odottaa





minua





aamun





päässä





yötä		maisema





kuin





karuselli





käsi





vilkuttaa





metsä





vastaa		kirjoitan





tosi





lyhyesti





koska





aikaa





ei





enää





ole		olen





kaivo





jonka





vedestä





yrität





nähdä





kuvasi 		sinä





ohut





iho





huulien





alla





veren





leikki





niin





helposti





kaikki





päättyy 		katselemme





muotiin





puettuja





muistoja





kuin





tämä





elokuva




Kiitos Silja, Kati, Henriikka, Sirpa, Jepa ja Elina

Six degrees of separation 2

kirjoitan





tosi





lyhyesti





koska





aikaa





ei





enää





ole		maisema





kuin





karuselli





käsi





vilkuttaa





metsä





vastaa		olen





kaivo





jonka





vedestä





yrität





nähdä





kuvasi		katselemme





muotiin





puettuja





muistoja





kuin





tämä





elokuva		sinä





ohut





iho





huulien





alla





veren





leikki





niin





helposti





kaikki





päättyy 		pienempien





sanojen





arki





odottaa





minua





aamun





päässä





yötä



Mitä tapahtuu vokaaleille 1

i


o


i


a


o


i


y


y


e


i


o


a


a


i


a


a


e


i


e


ä


ä


o


e		i


e


e


i


e


a


o


e


a


i


o


o


a


a


i


u


a


a


a


u


ä


ä


ä


y


ö


ä		a


i


e


a


u


i


a


u


e


i


ä


i


i


u


a


a


e


ä


a


a


a		o


e


a


i


o


o


a


e


e


ä


y


i


ä


ä


ä


u


a


i		a


e


e


e


u


o


i


i


u


e


u


a


u


i


o


a


u


i


ä


ä


e


o


u


a		a


i


e


a


u


i


a


u


e


i


ä


i


i


u


a


a


e


ä


a


a


a		i


ä


o


u


i


o


u


u


i


e


a


a


e


e


e


i


i


i


i


e


o


i


a


i


i


ä


ä


y


y 		o


e


a


i


o


o


a


e


e


ä


y


i


ä


ä


ä


u


a


i		i


e


e


i


e


a


o


e


a


i


o


o


a


a


i


u


a


a


a


u


ä


ä


ä


y


ö


ä		a


i


e


a


u


i


a


u


e


i


ä


i


i


u


a


a


e


ä


a


a


a		o


e


a


i


o


o


a


e


e


ä


y


i


ä


ä


ä


u


a


i		i


e


e


i


e


a


o


e


a


i


o


o


a


a


i


u


a


a


a


u


ä


ä


ä


y


ö


ä		a


i


e


a


u


i


a


u


e


i


ä


i


i


u


a


a


e


ä


a


a


a		o


e


a


i


o


o


a


e


e


ä


y


i


ä


ä


ä


u


a


i		a


e


e


e


u


o


i


i


u


e


u


a


u


i


o


a


u


i


ä


ä


e


o


u


a		a


i


e


a


u


i


a


u


e


i


ä


i


i


u


a


a


e


ä


a


a


a		i


ä


o


u


i


o


u


u


i


e


a


a


e


e


e


i


i


i


i


e


o


i


a


i


i


ä


ä


y


y 		o


e


a


i


o


o


a


e


e


ä


y


i


ä


ä


ä


u


a


i		i


e


e


i


e


a


o


e


a


i


o


o


a


a


i


u


a


a


a


u


ä


ä


ä


y


ö


ä		a


i


e


a


u


i


a


u


e


i


ä


i


i


u


a


a


e


ä


a


a


a		o


e


a


i


o


o


a


e


e


ä


y


i


ä


ä


ä


u


a


i

Mitä tapahtuu vokaaleille 2

i


o


i


a


o


i


y


y


e


i


o


a


a


i


a


a


e


i


e


ä


ä


o


e		i


e


e


i


e


a


o


e


a


i


o


o


a


a


i


u


a


a


a


u


ä


ä


ä


y


ö


ä		a


i


e


a


u


i


a


u


e


i


ä


i


i


u


a


a


e


ä


a


a


a		o


e


a


i


o


o


a


e


e


ä


y


i


ä


ä


ä


u


a


i		a


e


e


e


u


o


i


i


u


e


u


a


u


i


o


a


u


i


ä


ä


e


o


u


a		a


i


e


a


u


i


a


u


e


i


ä


i


i


u


a


a


e


ä


a


a


a		i


ä


o


u


i


o


u


u


i


e


a


a


e


e


e


i


i


i


i


e


o


i


a


i


i


ä


ä


y


y 		o


e


a


i


o


o


a


e


e


ä


y


i


ä


ä


ä


u


a


i		i


e


e


i


e


a


o


e


a


i


o


o


a


a


i


u


a


a


a


u


ä


ä


ä


y


ö


ä		a


i


e


a


u


i


a


u


e


i


ä


i


i


u


a


a


e


ä


a


a


a		o


e


a


i


o


o


a


e


e


ä


y


i


ä


ä


ä


u


a


i		i


e


e


i


e


a


o


e


a


i


o


o


a


a


i


u


a


a


a


u


ä


ä


ä


y


ö


ä		a


i


e


a


u


i


a


u


e


i


ä


i


i


u


a


a


e


ä


a


a


a		o


e


a


i


o


o


a


e


e


ä


y


i


ä


ä


ä


u


a


i		a


e


e


e


u


o


i


i


u


e


u


a


u


i


o


a


u


i


ä


ä


e


o


u


a		a


i


e


a


u


i


a


u


e


i


ä


i


i


u


a


a


e


ä


a


a


a		i


ä


o


u


i


o


u


u


i


e


a


a


e


e


e


i


i


i


i


e


o


i


a


i


i


ä


ä


y


y 		o


e


a


i


o


o


a


e


e


ä


y


i


ä


ä


ä


u


a


i		i


e


e


i


e


a


o


e


a


i


o


o


a


a


i


u


a


a


a


u


ä


ä


ä


y


ö


ä		a


i


e


a


u


i


a


u


e


i


ä


i


i


u


a


a


e


ä


a


a


a		o


e


a


i


o


o


a


e


e


ä


y


i


ä


ä


ä


u


a


i		i


e


e


i


e


a


o


e


a


i


o


o


a


a


i


u


a


a


a


u


ä


ä


ä


y


ö


ä		a


i


e


a


u


i


a


u


e


i


ä


i


i


u


a


a


e


ä


a


a


a		o


e


a


i


o


o


a


e


e


ä


y


i


ä


ä


ä


u


a


i		a


e


e


e


u


o


i


i


u


e


u


a


u


i


o


a


u


i


ä


ä


e


o


u


a		a


i


e


a


u


i


a


u


e


i


ä


i


i


u


a


a


e


ä


a


a


a		i


ä


o


u


i


o


u


u


i


e


a


a


e


e


e


i


i


i


i


e


o


i


a


i


i


ä


ä


y


y 		o


e


a


i


o


o


a


e


e


ä


y


i


ä


ä


ä


u


a


i		i


e


e


i


e


a


o


e


a


i


o


o


a


a


i


u


a


a


a


u


ä


ä


ä


y


ö


ä		a


i


e


a


u


i


a


u


e


i


ä


i


i


u


a


a


e


ä


a


a


a

Mitä tapahtuu vokaaleille 3

i


o


i


a


o


i


y


y


e


i


o


a


a


i


a


a


e


i


e


ä


ä


o


e		i


e


e


i


e


a


o


e


a


i


o


o


a


a


i


u


a


a


a


u


ä


ä


ä


y


ö


ä		a


i


e


a


u


i


a


u


e


i


ä


i


i


u


a


a


e


ä


a


a


a		o


e


a


i


o


o


a


e


e


ä


y


i


ä


ä


ä


u


a


i		a


e


e


e


u


o


i


i


u


e


u


a


u


i


o


a


u


i


ä


ä


e


o


u


a		a


i


e


a


u


i


a


u


e


i


ä


i


i


u


a


a


e


ä


a


a


a		i


ä


o


u


i


o


u


u


i


e


a


a


e


e


e


i


i


i


i


e


o


i


a


i


i


ä


ä


y


y 		o


e


a


i


o


o


a


e


e


ä


y


i


ä


ä


ä


u


a


i		i


e


e


i


e


a


o


e


a


i


o


o


a


a


i


u


a


a


a


u


ä


ä


ä


y


ö


ä		a


i


e


a


u


i


a


u


e


i


ä


i


i


u


a


a


e


ä


a


a


a		o


e


a


i


o


o


a


e


e


ä


y


i


ä


ä


ä


u


a


i		i


e


e


i


e


a


o


e


a


i


o


o


a


a


i


u


a


a


a


u


ä


ä


ä


y


ö


ä		a


i


e


a


u


i


a


u


e


i


ä


i


i


u


a


a


e


ä


a


a


a		o


e


a


i


o


o


a


e


e


ä


y


i


ä


ä


ä


u


a


i		a


e


e


e


u


o


i


i


u


e


u


a


u


i


o


a


u


i


ä


ä


e


o


u


a		a


i


e


a


u


i


a


u


e


i


ä


i


i


u


a


a


e


ä


a


a


a		i


ä


o


u


i


o


u


u


i


e


a


a


e


e


e


i


i


i


i


e


o


i


a


i


i


ä


ä


y


y 		o


e


a


i


o


o


a


e


e


ä


y


i


ä


ä


ä


u


a


i		i


e


e


i


e


a


o


e


a


i


o


o


a


a


i


u


a


a


a


u


ä


ä


ä


y


ö


ä		a


i


e


a


u


i


a


u


e


i


ä


i


i


u


a


a


e


ä


a


a


a		o


e


a


i


o


o


a


e


e


ä


y


i


ä


ä


ä


u


a


i		i


e


e


i


e


a


o


e


a


i


o


o


a


a


i


u


a


a


a


u


ä


ä


ä


y


ö


ä		a


i


e


a


u


i


a


u


e


i


ä


i


i


u


a


a


e


ä


a


a


a		o


e


a


i


o


o


a


e


e


ä


y


i


ä


ä


ä


u


a


i		a


e


e


e


u


o


i


i


u


e


u


a


u


i


o


a


u


i


ä


ä


e


o


u


a		a


i


e


a


u


i


a


u


e


i


ä


i


i


u


a


a


e


ä


a


a


a		i


ä


o


u


i


o


u


u


i


e


a


a


e


e


e


i


i


i


i


e


o


i


a


i


i


ä


ä


y


y 		o


e


a


i


o


o


a


e


e


ä


y


i


ä


ä


ä


u


a


i		i


e


e


i


e


a


o


e


a


i


o


o


a


a


i


u


a


a


a


u


ä


ä


ä


y


ö


ä		a


i


e


a


u


i


a


u


e


i


ä


i


i


u


a


a


e


ä


a


a


a

Mitä tapahtuu kirjaimille 1

i

s
o


i
h

a
j
j
o

k
i

k
y

r
y


e
t

i
t

o
k

a
l

a
s
k

i
a

r
a

r
e
t
i
e

r
s
s
ä
r

ä

t
o
e		i
k
l
e

r
e


r
s
i
v

e
v

a
j

o
e
a

j
i
k
l
o

o
r

a
h
t
a

h
i
k

u
a


a
a

j
u

k
ä

h
ä
ä
y
ö
p
j
ä		a
i
e


a


j
u

k
l
i
p

a
p

u
p

e
t

i
r

ä
s
t
i
i


u


a


h


k


l


y


a

h
e


ä




a




a
a


a		o
j

e





a



i

o
o


a
t

j
e


k
k
l
j
k

e


ä

h
y
j
k
i






ä

k
ä



ä
u

k
a


i		a

l
e
l
h
e




e




u


h
o



t

i
i
i
i
o

u
r
g
e
d

u

j
a
t

u
y
i
o

o





a


u


i




ä


g
ä

j


k
e

h
k
l



o


u
d
g

a		a

v
i

b
e
n
m
a





u
k

i

n

t
a

r
u





e
i
ä





i

i

u

d
a

f
a

f
e

j
ä


k
a

a





a		i

s
ä

d
o
w

w

g

u


i





o




u

u

i


e
r
g
a


h
a



e

h

e

j
e


i
k

i


i
i





e

f

g
o

d
i
a


i
x


i
f

ä
h

j
ä

y
x

y 		o

f
x
e

g
a

j
i

k
o
h

o
l
a





e




e

k
ä

l
y


k
i

ä

ä
ä


l
u

l

a
j

i		i

k
el


e

h
i
e






a





o
o

e
j

a
h

i
f

o
x

o
s

a
s
h

j
g

a


i

f
i
u





a





a

a
u

f
ä
f


ä

g
ä

y

s
ö
d

ä		a


i
g

e
x

a
d

u
i
a







u
y

u
e





i





ä


i
i


u
r

t
a
y
t
a


e


g
ä
d

a


a
d

a		o

r
e
r
r
a






i






o
o

a
e
e
f

h
ä
j

e
w
y

k
i
f

ä

d
s
ä
ä


u

d
a
k

i		i

e
e

i





e

g
a


o

h
e


a

k
i
k

o


o
l


a

f
a
f

i

s
s
u


a

d
a
h

a
u
ä







ä


ä
p
p
p
y


ö
k


ä		a

d
i

f
e


a
g

u
h
i





a

j
u

w
e
x

i

v
ä


i

s
i

q
u

w
a


a
h

e
q
q

ä

f
a
j




a
a		o


e

r
a

w

i

k

o
q

o

h
a

g
e
j
j

e

k

ä





y

h
i
ä
ä


ä

g
u
r

a
e
t

i		a


e

h
e

k
e

w
u
q

o

l
i


i
d

u

f
k
e

g
u


a
u
i
o


a
s

h
u

f
i

p
ä
p

ä

j
e

l
o
q

u
j
s
a		a


i

s
e
h

a
j
j

u
k

e
i

r
a
t
t
u
u

p
e
d

i
f

g
ä






i
i


u

a
a
e
d

ä

f
a

h
a


a		i

s
ä

f
o
h




u
i
o
f

u
g

u

f
i

k
e

r
a

f
a

f
e


e

g
e


i
i


i

i


d

o
i

f
a
h

i
k





i



ä

ä


y
t

q 		o


e

f
a
r

i





o

o

a

e

f


e


h
ä


y
i





ä
ä
d

ä
u

d
a

g
i		i

q
e
x

e

f
i

j
e





j
a


o
k

e

r
a
r
i


o
o





a
f

a

f
i


d

u


a
a

t
a

r
u


ä
ä

ä

h
y

l
ö

x
ä		a


i
z

e

c
a

r
u


f

i

f
a


u
k
e
i


f
ä

e
i
i






u


f
a
q

a
x



e


ä

j
j
a

a


a		o


e
r


a


t

i
o
o

a


e

g
e
z

ä

q
y


i

q
ä

j
ä

k
ä


u
l

a

f
i		i
k
l
e

r
e


r
s
i
v

e
v

a
j

o
e
a

j
i
k
l
o

o
r

a
h
t
a

h
i
k

u
a


a
a

j
u

k
ä

h
ä
ä
y
ö
p
j
ä		i

s
o


i
h

a
j
j
o

k
i

k
y

r
y


e
t

i
t

o
k

a
l

a
s
k

i
a

r
a

r
e
t
i
e

r
s
s
ä
r

ä

t
o
e		i
k
l
e

r
e


r
s
i
v

e
v

a
j

o
e
a

j
i
k
l
o

o
r

a
h
t
a

h
i
k

u
a


a
a

j
u

k
ä

h
ä
ä
y
ö
p
j
ä		a
i
e


a


j
u

k
l
i
p

a
p

u
p

e
t

i
r

ä
s
t
i
i


u


a


h


k


l


y


a

h
e


ä




a




a
a


a		o
j

e





a



i

o
o


a
t

j
e


k
k
l
j
k

e


ä

h
y
j
k
i






ä

k
ä



ä
u

k
a


i		a

l
e
l
h
e




e




u


h
o



t

i
i
i
i
o

u
r
g
e
d

u

j
a
t

u
y
i
o

o





a


u


i




ä


g
ä

j


k
e

h
k
l



o


u
d
g

a		i
k
l
e

r
e


r
s
i
v

e
v

a
j

o
e
a

j
i
k
l
o

o
r

a
h
t
a

h
i
k

u
a


a
a

j
u

k
ä

h
ä
ä
y
ö
p
j
ä		a
i
e


a


j
u

k
l
i
p

a
p

u
p

e
t

i
r

ä
s
t
i
i


u


a


h


k


l


y


a

h
e


ä




a




a
a


a		o
j

e





a



i

o
o


a
t

j
e


k
k
l
j
k

e


ä

h
y
j
k
i






ä

k
ä



ä
u

k
a


i		a

l
e
l
h
e




e




u


h
o



t

i
i
i
i
o

u
r
g
e
d

u

j
a
t

u
y
i
o

o





a


u


i




ä


g
ä

j


k
e

h
k
l



o


u
d
g

a		a

v
i

b
e
n
m
a





u
k

i

n

t
a

r
u





e
i
ä





i

i

u

d
a

f
a

f
e

j
ä


k
a

a





a		i

s
ä

d
o
w

w

g

u


i





o




u

u

i


e
r
g
a


h
a



e

h

e

j
e


i
k

i


i
i





e

f

g
o

d
i
a


i
x


i
f

ä
h

j
ä

y
x

y 		o

f
x
e

g
a

j
i

k
o
h

o
l
a





e




e

k
ä

l
y


k
i

ä

ä
ä


l
u

l

a
j

i		i

k
el


e

h
i
e






a





o
o

e
j

a
h

i
f

o
x

o
s

a
s
h

j
g

a


i

f
i
u





a





a

a
u

f
ä
f


ä

g
ä

y

s
ö
d

ä		a


i
g

e
x

a
d

u
i
a







u
y

u
e





i





ä


i
i


u
r

t
a
y
t
a


e


g
ä
d

a


a
d

a		o

r
e
r
r
a






i






o
o

a
e
e
f

h
ä
j

e
w
y

k
i
f

ä

d
s
ä
ä


u

d
a
k

i

Mitä tapahtuu kirjaimille 2

i

s
o


i
h

a
j
j
o

k
i

k
y

r
y


e
t

i
t

o
k

a
l

a
s
k

i
a

r
a

r
e
t
i
e

r
s
s
ä
r

ä

t
o
e		i
k
l
e

r
e


r
s
i
v

e
v

a
j

o
e
a

j
i
k
l
o

o
r

a
h
t
a

h
i
k

u
a


a
a

j
u

k
ä

h
ä
ä
y
ö
p
j
ä		a
i
e


a


j
u

k
l
i
p

a
p

u
p

e
t

i
r

ä
s
t
i
i


u


a


h


k


l


y


a

h
e


ä




a




a
a


a		o
j

e





a



i

o
o


a
t

j
e


k
k
l
j
k

e


ä

h
y
j
k
i






ä

k
ä



ä
u

k
a


i		a

l
e
l
h
e




e




u


h
o



t

i
i
i
i
o

u
r
g
e
d

u

j
a
t

u
y
i
o

o





a


u


i




ä


g
ä

j


k
e

h
k
l



o


u
d
g

a		a

v
i

b
e
n
m
a





u
k

i

n

t
a

r
u





e
i
ä





i

i

u

d
a

f
a

f
e

j
ä


k
a

a





a		i

s
ä

d
o
w

w

g

u


i





o




u

u

i


e
r
g
a


h
a



e

h

e

j
e


i
k

i


i
i





e

f

g
o

d
i
a


i
x


i
f

ä
h

j
ä

y
x

y 		o

f
x
e

g
a

j
i

k
o
h

o
l
a





e




e

k
ä

l
y


k
i

ä

ä
ä


l
u

l

a
j

i		i

k
el


e

h
i
e






a





o
o

e
j

a
h

i
f

o
x

o
s

a
s
h

j
g

a


i

f
i
u





a





a

a
u

f
ä
f


ä

g
ä

y

s
ö
d

ä		a


i
g

e
x

a
d

u
i
a







u
y

u
e





i





ä


i
i


u
r

t
a
y
t
a


e


g
ä
d

a


a
d

a		o

r
e
r
r
a






i






o
o

a
e
e
f

h
ä
j

e
w
y

k
i
f

ä

d
s
ä
ä


u

d
a
k

i		i

e
e

i





e

g
a


o

h
e


a

k
i
k

o


o
l


a

f
a
f

i

s
s
u


a

d
a
h

a
u
ä







ä


ä
p
p
p
y


ö
k


ä		a

d
i

f
e


a
g

u
h
i





a

j
u

w
e
x

i

v
ä


i

s
i

q
u

w
a


a
h

e
q
q

ä

f
a
j




a
a		o


e

r
a

w

i

k

o
q

o

h
a

g
e
j
j

e

k

ä





y

h
i
ä
ä


ä

g
u
r

a
e
t

i		a


e

h
e

k
e

w
u
q

o

l
i


i
d

u

f
k
e

g
u


a
u
i
o


a
s

h
u

f
i

p
ä
p

ä

j
e

l
o
q

u
j
s
a		a


i

s
e
h

a
j
j

u
k

e
i

r
a
t
t
u
u

p
e
d

i
f

g
ä






i
i


u

a
a
e
d

ä

f
a

h
a


a		i

s
ä

f
o
h




u
i
o
f

u
g

u

f
i

k
e

r
a

f
a

f
e


e

g
e


i
i


i

i


d

o
i

f
a
h

i
k





i



ä

ä


y
t

q 		o


e

f
a
r

i





o

o

a

e

f


e


h
ä


y
i





ä
ä
d

ä
u

d
a

g
i		i

q
e
x

e

f
i

j
e





j
a


o
k

e

r
a
r
i


o
o





a
f

a

f
i


d

u


a
a

t
a

r
u


ä
ä

ä

h
y

l
ö

x
ä		a


i
z

e

c
a

r
u


f

i

f
a


u
k
e
i


f
ä

e
i
i






u


f
a
q

a
x



e


ä

j
j
a

a


a		o


e
r


a


t

i
o
o

a


e

g
e
z

ä

q
y


i

q
ä

j
ä

k
ä


u
l

a

f
i		i
k
l
e

r
e


r
s
i
v

e
v

a
j

o
e
a

j
i
k
l
o

o
r

a
h
t
a

h
i
k

u
a


a
a

j
u

k
ä

h
ä
ä
y
ö
p
j
ä		i

s
o


i
h

a
j
j
o

k
i

k
y

r
y


e
t

i
t

o
k

a
l

a
s
k

i
a

r
a

r
e
t
i
e

r
s
s
ä
r

ä

t
o
e		i
k
l
e

r
e


r
s
i
v

e
v

a
j

o
e
a

j
i
k
l
o

o
r

a
h
t
a

h
i
k

u
a


a
a

j
u

k
ä

h
ä
ä
y
ö
p
j
ä		a
i
e


a


j
u

k
l
i
p

a
p

u
p

e
t

i
r

ä
s
t
i
i


u


a


h


k


l


y


a

h
e


ä




a




a
a


a		o
j

e





a



i

o
o


a
t

j
e


k
k
l
j
k

e


ä

h
y
j
k
i






ä

k
ä



ä
u

k
a


i		a

l
e
l
h
e




e




u


h
o



t

i
i
i
i
o

u
r
g
e
d

u

j
a
t

u
y
i
o

o





a


u


i




ä


g
ä

j


k
e

h
k
l



o


u
d
g

a		i
k
l
e

r
e


r
s
i
v

e
v

a
j

o
e
a

j
i
k
l
o

o
r

a
h
t
a

h
i
k

u
a


a
a

j
u

k
ä

h
ä
ä
y
ö
p
j
ä		a
i
e


a


j
u

k
l
i
p

a
p

u
p

e
t

i
r

ä
s
t
i
i


u


a


h


k


l


y


a

h
e


ä




a




a
a


a		o
j

e




a



i

o
o


a
t

j
e


k
k
l
j
k

e


ä

h
y
j
k
i






ä

k
ä



ä
u

k
a


i		a

l
e
l
h
e




e




u


h
o



t

i
i
i
i
o

u
r
g
e
d

u

j
a
t

u
y
i
o

o





a


u


i




ä


g
ä

j


k
e

h
k
l



o


u
d
g

a		a

v
i

b
e
n
m
a





u
k

i

n

t
a

r
u





e
i
ä





i

i

u

d
a

f
a

f
e

j
ä


k
a

a





a		i

s
ä

d
o
w

w

g

u


i





o




u

u

i


e
r
g
a


h
a



e

h

e

j
e


i
k

i


i
i





e

f

g
o

d
i
a


i
x


i
f

ä
h

j
ä

y
x

y 		o

f
x
e

g
a

j
i

k
o
h

o
l
a





e




e

k
ä

l
y


k
i

ä

ä
ä


l
u

l

a
j

i		i

k
el


e

h
i
e






a





o
o

e
j

a
h

i
f

o
x

o
s

a
s
h

j
g

a


i

f
i
u





a





a

a
u

f
ä
f


ä

g
ä

y

s
ö
d

ä		a


i
g

e
x

a
d

u
i
a







u
y

u
e





i





ä


i
i


u
r

t
a
y
t
a


e


g
ä
d

a


a
d

a		o

r
e
r
r
a






i






o
o

a
e
e
f

h
ä
j

e
w
y

k
i
f

ä

d
s
ä
ä


u

d
a
k

i

Mitä tapahtuu kirjaimille 3

i

s
o


i
h

a
j
j
o

k
i

k
y

r
y


e
t

i
t

o
k

a
l

a
s
k

i
a

r
a

r
e
t
i
e

r
s
s
ä
r

ä

t
o
e		i
k
l
e

r
e


r
s
i
v

e
v

a
j

o
e
a

j
i
k
l
o

o
r

a
h
t
a

h
i
k

u
a


a
a

j
u

k
ä

h
ä
ä
y
ö
p
j
ä		a
i
e


a


j
u

k
l
i
p

a
p

u
p

e
t

i
r

ä
s
t
i
i


u


a


h


k


l


y


a

h
e


ä




a




a
a


a		o
j

e





a



i

o
o


a
t

j
e


k
k
l
j
k

e


ä

h
y
j
k
i






ä

k
ä



ä
u

k
a


i		a

l
e
l
h
e




e




u


h
o



t

i
i
i
i
o

u
r
g
e
d

u

j
a
t

u
y
i
o

o





a


u


i




ä


g
ä

j


k
e

h
k
l



o


u
d
g

a		a

v
i

b
e
n
m
a





u
k

i

n

t
a

r
u





e
i
ä





i

i

u

d
a

f
a

f
e

j
ä


k
a

a





a		i

s
ä

d
o
w

w

g

u


i





o




u

u

i


e
r
g
a


h
a



e

h

e

j
e


i
k

i


i
i





e

f

g
o

d
i
a


i
x


i
f

ä
h

j
ä

y
x

y 		o

f
x
e

g
a

j
i

k
o
h

o
l
a





e




e

k
ä

l
y


k
i

ä

ä
ä


l
u

l

a
j

i		i

k
el


e

h
i
e






a





o
o

e
j

a
h

i
f

o
x

o
s

a
s
h

j
g

a


i

f
i
u





a





a

a
u

f
ä
f


ä

g
ä

y

s
ö
d

ä		a


i
g

e
x

a
d

u
i
a







u
y

u
e





i





ä


i
i


u
r

t
a
y
t
a


e


g
ä
d

a


a
d

a		o

r
e
r
r
a






i






o
o

a
e
e
f

h
ä
j

e
w
y

k
i
f

ä

d
s
ä
ä


u

d
a
k

i		i

e
e

i





e

g
a


o

h
e


a

k
i
k

o


o
l


a

f
a
f

i

s
s
u


a

d
a
h

a
u
ä







ä


ä
p
p
p
y


ö
k


ä		a

d
i

f
e


a
g

u
h
i





a

j
u

w
e
x

i

v
ä


i

s
i

q
u

w
a


a
h

e
q
q

ä

f
a
j




a
a		o


e

r
a

w

i

k

o
q

o

h
a

g
e
j
j

e

k

ä





y

h
i
ä
ä


ä

g
u
r

a
e
t

i		a


e

h
e

k
e

w
u
q

o

l
i


i
d

u

f
k
e

g
u


a
u
i
o


a
s

h
u

f
i

p
ä
p

ä

j
e

l
o
q

u
j
s
a		a


i

s
e
h

a
j
j

u
k

e
i

r
a
t
t
u
u

p
e
d

i
f

g
ä






i
i


u

a
a
e
d

ä

f
a

h
a


a		i

s
ä

f
o
h




u
i
o
f

u
g

u

f
i

k
e

r
a

f
a

f
e


e

g
e


i
i


i

i


d

o
i

f
a
h

i
k





i



ä

ä


y
t

q 		o


e

f
a
r

i





o

o

a

e

f


e


h
ä


y
i





ä
ä
d

ä
u

d
a

g
i		i

q
e
x

e

f
i

j
e





j
a


o
k

e

r
a
r
i


o
o





a
f

a

f
i


d

u


a
a

t
a

r
u


ä
ä

ä

h
y

l
ö

x
ä		a


i
z

e

c
a

r
u


f

i

f
a


u
k
e
i


f
ä

e
i
i






u


f
a
q

a
x



e


ä

j
j
a

a


a		o


e
r


a


t

i
o
o

a


e

g
e
z

ä

q
y


i

q
ä

j
ä

k
ä


u
l

a

f
i		i
k
l
e

r
e


r
s
i
v

e
v

a
j

o
e
a

j
i
k
l
o

o
r

a
h
t
a

h
i
k

u
a


a
a

j
u

k
ä

h
ä
ä
y
ö
p
j
ä		i

s
o


i
h

a
j
j
o

k
i

k
y

r
y


e
t

i
t

o
k

a
l

a
s
k

i
a

r
a

r
e
t
i
e

r
s
s
ä
r

ä

t
o
e		i
k
l
e

r
e


r
s
i
v

e
v

a
j

o
e
a

j
i
k
l
o

o
r

a
h
t
a

h
i
k

u
a


a
a

j
u

k
ä

h
ä
ä
y
ö
p
j
ä		a
i
e


a


j
u

k
l
i
p

a
p

u
p

e
t

i
r

ä
s
t
i
i


u


a


h


k


l


y


a

h
e


ä




a




a
a


a		o
j

e





a



i

o
o


a
t

j
e


k
k
l
j
k

e


ä

h
y
j
k
i






ä

k
ä



ä
u

k
a


i		a

l
e
l
h
e




e




u


h
o



t

i
i
i
i
o

u
r
g
e
d

u

j
a
t

u
y
i
o

o





a


u


i




ä


g
ä

j


k
e

h
k
l



o


u
d
g

a		i
k
l
e

r
e


r
s
i
v

e
v

a
j

o
e
a

j
i
k
l
o

o
r

a
h
t
a

h
i
k

u
a


a
a

j
u

k
ä

h
ä
ä
y
ö
p
j
ä		a
i
e


a


j
u

k
l
i
p

a
p

u
p

e
t

i
r

ä
s
t
i
i


u


a


h


k


l


y


a

h
e


ä




a




a
a


a		o
j

e




a



i

o
o


a
t

j
e


k
k
l
j
k

e


ä

h
y
j
k
i






ä

k
ä



ä
u

k
a


i		a

l
e
l
h
e




e




u


h
o



t

i
i
i
i
o

u
r
g
e
d

u

j
a
t

u
y
i
o

o





a


u


i




ä


g
ä

j


k
e

h
k
l



o


u
d
g

a		a

v
i

b
e
n
m
a





u
k

i

n

t
a

r
u





e
i
ä





i

i

u

d
a

f
a

f
e

j
ä


k
a

a





a		i

s
ä

d
o
w

w

g

u


i





o




u

u

i


e
r
g
a


h
a



e

h

e

j
e


i
k

i


i
i





e

f

g
o

d
i
a


i
x


i
f

ä
h

j
ä

y
x

y 		o

f
x
e

g
a

j
i

k
o
h

o
l
a





e




e

k
ä

l
y


k
i

ä

ä
ä


l
u

l

a
j

i		i

k
el


e

h
i
e






a





o
o

e
j

a
h

i
f

o
x

o
s

a
s
h

j
g

a


i

f
i
u





a





a

a
u

f
ä
f


ä

g
ä

y

s
ö
d

ä		a


i
g

e
x

a
d

u
i
a







u
y

u
e





i





ä


i
i


u
r

t
a
y
t
a


e


g
ä
d

a


a
d

a		o

r
e
r
r
a






i






o
o

a
e
e
f

h
ä
j

e
w
y

k
i
f

ä

d
s
ä
ä


u

d
a
k

i

sana & ajatus



sana

ajatus

Sateen viimeinen pisara

o

Liikkuvia runoja 1

Karri Kokko

Neljä marquee-runoa.

Julkaistu Nokturnossa 2011 | Published in Nokturno 2011

Little Boy

~










Linnut tekevät sitä

Linnuttekevät sitä.Sanat tekevät sitä.

(Over)extended Play

Ollelta ja Ollelle
Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen                                  Kekkonen

Tänä yönä

Tänäyönä sinunnimesi imi lumi

Kineettisiä runoja 2

Mark Young

Kuusi kineettistä runoa.

Julkaistu Nokturnossa 2008 | Published in Nokturno 2008

lopulta

Lopul-
ta
tör-
mään
sei-
nään

päättämätön


päättämätön

hieman ennen

 hieman ennen junan saapumista

farmari, kettu, viljasäkki, kana

farmari, kettu,
viljasäkki, kana

kettu, viljasäkki

viljasäkki


kana		 farmari, kana farmari farmari, kettu farmari, kana farmari, viljasäkki farmari farmari, kana







kana



kettu


kettu, viljasäkki

farmari, kettu,
viljasäkki, kana

sahalaitainen

   s
a
   h
a
   l
a
   i
t
   a
i
   n
e
   n

eteenpäin & taaksepäin


niäpneete
taaksepäin

&


niäpeskaat
eteenpäin

Kineettisiä runoja 1

Mark Young

Viisi kineettistä runoa.

Julkaistu Nokturnossa 2008 | Published in Nokturno 2008

Prévertille, syksyn lehtiä

              l                         d
n
  u               e
                            e
          o
                                h
       k           e                          t
                     t

            l
     o
        u              l                  e

Vieraat




                     vie

                     raat



[Nimetön]


       silloin
   kun hän
          päätyi
tanssimaan
  mustalais-
      tytön
     kanssa

Hän ajatteli


Hän ajatteli sitä junassa paluumatkalla Bratislavaan.

Yhä liikkuu


yhä
liikkuu


Yks yhteen

Karri Kokko

Aiemmin Tuli&Savu Netissä julkaistu pitkä runoelma.

Julkaistu Nokturnossa 2008 | Published in Nokturno 2008

Laulu rakkaudesta

Olen syntynyt suureen eurooppalaiseen kivitaloon.  Te näette edessänne kaiken mitä on jäljellä. Kesä päättyy, syksyn korvalla kuulee merkillisiä. Europe tulee Suomeen, Saksa tulee Ranskaksi. You see what you see, you see what you know. Me etsimme sanastomme mukaisia tunteita. Näin on tapa mailmas. Pitäkää mielessä että kirjoitan runoa. Piipitystä ja puiden suhinaa ihmisääni instrumenttina. Rhythm and Noise and Speeding Cars. Kysymys kuuluu, kun lukee tämän kirjan ken. Mitä kieltä me puhumme seuraavat 400 vuotta.Seuraavana päivänä tulee ilmoitus.Kuusi on metsäfirmojen liikemerkkien oma puu. Kiinalaisilla on latinalaiset äänet.Mitä tahansa sanotaan, Morriseylla on oikea kysymys. Milloin henkinen kehityksemme saavuttaa biologisen tasomme. Onneksi on toiveita, joita tulee lisää. Onneksi on toiveita, jotka eivät koskaan. Näillä minä hengitän, tällä minä rakastan. Minun on vaikea päättää kumpaa surisin. Tänään on eilistä pilvisempi päivä. Ciceron levyinen musta juova sunnuntain poikki. Me etsimme sanastomme mukaisia tunteita. Tämä on minun kotini maan päällä. Paikannimi kulkee miehen mukana. Fyysinen ruumis on muodon idea jonka aine täyttää. Sekä tila että aika ovat kielen osasia. Aine pyrkii olemaan olemassa, tapahtuma tapahtumaan. Suuria ovat luonto, kuolema, yhden suhde yhteen. Niistä suurin on rakkaus. Luontoon voi kirjoittaa suoran kadun maiseman halki. Rakkaus pyörtää kaikki yritykset. Kisko. Kaavi. Kuohu.Kuvansi. Löytänä. Inget. Kadun on tunkeuduttava rakennukseen. Wenn die Motoren brüllen, zuckt ihr Herz. Sade tulee ja syksy sellaisella kiireellä että huimaa. Suljin silmäni ja tunsin Puccinin soluvan pääni läpi. Iso raskas ovi kiinni. Avain lennähti viuhuen ilman halki kuin laulu. Rakastavaisten puhetta ei käsitä vuoden päästä kymmenenkään. Minulla on paljon kiireempi kuin syksyllä. Se jaksaa odottaa joka ikisen päivän. Olen lähdössä Los Angelesiin. Minä kuulen sinun äänesi puhelimessa. Tässäkö oli kaikki. Minä vaihtaisin sinut edes yhteen syksyyn. Tänä syksynä puut kuolevat jo toisen kerran. En kestä ainuttakaan auringonlaskua. Mistä kaikesta minun onkaan luovuttava. Mistä ajasta mihin luette yötä olevan. Yksin yössä kourassa kuun, sirppi ja murhe mustan puun. Laula laula kavala suu, salamus haavan umpeutuu.Jos tietäisin sen linnun nimen, ilmoittaisin kyllä. Jälkikesä jatkuu ja kaikki päivät valkenevat sumuisina. Yö on tehnyt tuloaan jo monta kuukautta. Kunpa olisit näkemässä käden joka täyttää nämä rivit. En tarvitsisi kieltä jota ilman en käsitä. Tänään on ensimmäinen aamu kun sytytän lampun työpöytäni ylle. Lisään kontrastia nähdäkseni lukea mitä etsin. Äänet hukkuvat sumuun. Vain rakkautta puuttuu kun sitä on vain annettavaksi. Sydän jolla rakastan on sama sydän jolla sinä rakastat minua. Täytyy mennä, vaikkei halusi. Kuu kuulta etsin muotoa jolla on sinun varjosi. Joka kuu sen on muututtava. Kaikkea en unohda koskaan. Ajatus, kyky, tahto, puhe. Todellista historiaamme voivat tuskin lukea toiset. Niinpä otin ja kaivoin esiin hänen luunsa. Tahdoin nähdä kappaleen historiaa ja vaelsin. Elämäni päivät lapsuuteeni saakka. Mitä ihmiset eivät tekisi, mitä ihmiset eivät tekisi. Olen syntynyt suureen eurooppalaiseen kivitaloon. Asun kaupungissa jonka kattojen yllä hohtaa taivas. Sitä katselen ja kuuntelen kuinka pedot yhtyvät kotirouviin. He hyväilevät kumppaninsa aaltoilevia hiuksia. Ja hiovat kynsiään toisiaan vasten kyltymättä. Jalkovälissä kalanpää, ylinpänä viehkeä naisen pyrstö. Siispä huomatkaa isät ja te isänne veroiset nuoret miehet. Kuinka talonne edessä puiston puut vaihtavat lehtiään. Ja vuodet vierivät elinvoimaisina nuorten tavoin. Miten kuolema se perii meidät ja meidän työmme pohjoistuuli. Siispä valmistellessani runoa kuin sairaan houretta. Pidän mielessä päällikköjen julmuudet ja sotaisat teot. Nuorten lemmenhuolet jotka riipaisevat katsojan sydäntä. Sillä me etsimme sanastomme mukaisia tunteita. Emme tosin kaikkia sillä huomattavimmat me jätämme. Sanansaattajien varaan me jätämme huumorin ja viisauden. Joiden lähteenä ovat oman isämme käytännön opetukset. Mutta minä toteutan runouden lait leikkien ja tanssien. Ja herätän lukijassa aitoja tunteita eli kauhua ja sääliä. Kannattaa siis katsoa kenen huostaan maineensa uskoo. Me runoilijat olemme hankalaa väkeä emmekä koskaan hallitsijan. Heidän runokäärönsä kulkeutuvat torille lahnan käärepaperiksi. Ja vaikka jäljelle jää hionnan vaiva ja ajankin hukka. Rakastakaamme runoa, olkoon se elämämme auvon ainoa lähde. Nyt on syyskuu ja tästäkin on tulossa rakkausruno. Menin naimisiin ja lupasin jättää tutkimusmatkat. Kolme päivää sitten palasin, lähdin postijunalla. Halusin kirjoittaa runon joka saisi hänen poskensa hehkumaan. Te näette edessänne kaiken mitä on jäljellä. Millaiset kurjat portaat, miten hämärä kaiku. On kuluman jälki lakkaamaton. Askeleet alaspäin menneisyyden tähden. Minä olen satumaisten aikojen jäänne. Juuri nyt muisti pitää hirvittävää elämää. Penkoo runoja ja löytää yhden vielä nimettömän kasvin. Enkä tiedä pyytääkö öljyä vai puuta josta öljy virtaa. Me siis kävimme tuonelassa, meidät vei helikopterin ääni. Jos totuus olisi voimassa seuraavat kolme minuuttia. Gabriel, minä pelkään että nyt ei ole oikea aika. Ennustan syyn syksyä. Minä olin lapsi ja Timbuktu, Afrikan tähti olohuoneen matolla. Kuljin merkittyjä reittejä kunnes opin poikkeamaan sivuun. Ja näin rikkaudet joita hankittiin sekä muinaisina aikoina että nyt. Eikä kukaan kertonut että satu oli totta joka sana sekä mennyt. Siitä lähtien meidän on ollut lukeminen ja laskento. Kuin rima joka kulkee Rilken ja Rimbaudin välissä. Ou rili. Se satoi, nukutti uneen ja jätti valvomaan. Mikä on runouden tehtävä tänään.Vaikka minä ylösalaisin kääntäisin taloni kukaan ei kerro. On asioita joista on hyvä tietää kun niistä tulee puhetta. Poika on pantu ennustamaan vailla pelkoa ja vihaa. Se oli pitkä sota, se oli pitkä tarina. Kun kävelen en jätä askeltakaan ottamatta.Vesi puhdistaa itsensä juoksemalla. Suru on jalkapallon kokoinen. Yö palaa mieleen kuin filmi. Kotiin palatessa on kaupunki keinovalossa kellertävää usvaa. Kohtaukset ovat täynnä mieltä, mutta eivät logiikkaa. I’m not part of the business, I am the business. Kaikki on vain hihnaa ja ratasta. Pyörä ja c-vitamiini toimivat evoluution esteenä. Kadun nimi on neljä kertaa neljä.Kelttiläisissä kielissä puut tarkoittavat kirjaimia. Pyökki on yleisesti käytetty synonyymi kirjallisuudelle. Eikä taistelua käydä fyysisesti vaan oppineiden kielillä. Lukekaa runoja aamuisin kun ajatte partanne. Vain kultamalmista voi tehdä kultaa, runoudesta runoutta. Särmistä, kalliosta, hongasta syntyy ja elää kieli. Aukea ei metsän ovi, vaikka kuinka annoitte sanoja. Puusta helliteltiin puukko. Että toisen tajuaa vasta kun sammakot alkavat putoilla suusta. En uskonut että pimeä löytää perille näin aikaisin syksyllä. Ihmisen kehittämä teknologia ja tapa tarkastella maailmaansa. On tuskin mahdollista, että laji kestää niitä molempia. Ollaanko me Apolloksen vai Paavalin puolta. Minä olen tie, totuus ja huojuva merkki. Risti on soiva esine jota sanotaan kuvaksi. Me sanomme sen minkä parhaiten osaamme. Merkki elää, puu on kuollut ja nyt se versoo. Minä uneksin kirjaimista, minä uneksin kirjainten kuolemasta. Väliin taas työntyy rikkorantainen kieli. Historia jonka kärkenä on Kreikan valtio. Usean on itsehallinto, mutta niiden sanotaan. Me olemme Eurooppa, sen yhteisön nimi. Päivänpaiste, sateet, eikä vieläkään pakkasta. On meillä suolan tieto ja sokerin, vesi sekä ilman. Ja siitä jonka sen teki, siitä jonka sen teki. Ennen kuin runous onnistuu omaksumaan ajan merkit.Koko päivän miettinyt kuolemaa kun se tulee.Keltaiseksi välähtänyt koivu ikkunan takana. Turha lempi, väärä onni, pistooli kertoo tuvassa. Koska meille on annettu tämä näkemisen suunta. Se olen minä enkä koskaan sama mikä minusta on tullut. Pysähdyn tuijottamaan ovea, pimeyttä, sanon itselleni. Tämä on se ovi, se pimeys, sitä musiikkia. Minä olin siellä eilen illalla. Kaikkea voi tapahtua kaikille.Jokainen hengenveto on ainutlaatuinen. Se ilmentää mitä on nyt. Yö on puraissut vaahteran huulet helliksi. Ja me tunnemme jokaisen muiston nimeltä. Suru. Petos. Kauhu. Hirmutyöt. Hävitys. Ja se sai meidät kaikki ajattelemaan. Mitä merkitsevät sanat rauha ja ilo. Ei meillä ole tulevaista vaan pysyväistä kaupunkia me etsimme. Eikä kukaan huomaa mitään, luonto ei ole pinnalla. Elämä on paennut kiven sisälle, elämä alkaa millin syvyydessä. Hankin lähtöä, menen. Mustana ammottava ovi, älä koske minuun. Ei se koske minuun. Pää itkee. Päälle lauloin, totteli kimoni kallis oikeaa ja vasenta. Mikä minusta on tullut mitä olet antanut tapahtua. Sen siitä saa kun syksyn saa. Suurinkin meistä on sidottu näihin aiheisiin. Tarina on edennyt tähän, joku kertoo televisiossa siitä. Miten surullista on vanheneminen ja kuolema. Syntyä ja niin pois päin. Ei tosipaikkaa johon ei olisi tarjolla kolmea koetusta. Syyskuu syyskuu, pilvet taivaan lomassa ja julmetun kylmä valo. Puut kuolevat jo toisen kerran tänä vuonna. En ole kuullut koivunkaan. Taas sua muistin maailman tiellä. Minun on sinua ikävä ettei mitään sanottavaa. Olin tammi, nyt minä olen paju, nyt minä taidan taipua. Osaatko sinä vielä sen meidän laulun. Missä sinun lapsesi nukkuvat tänä yönä. Kun nuori kuolema istuu kahvilassa. Jumala on valoisa perhe vailla kasvoja. Tuska niin kova että unohtaa huutaa sen merkiksi. Etsin sitä kieleni lapsuudesta. Kuinka riemullista kun aamu kulkee kohti hämärää.Kukapa ei tottuisi hämärään jos on saanut harjoitella pimeässä. Tajunnan totuus näyttäytyy aineen kuvitelmissa. Meillä on luovuttamaton oikeus valtiota vastaan.Katsoja näkee kaiken.LA:ssa ei ole politiikkaa, kulttuuria, järjestystä, historiaa. On pidettävä vuodenajat ja syysuhteet järjestyksessä. Olemme kasvotuksin emmekä ole koskaan tavanneet. Luonto ei tarjoa lausumia. Luonnosta ei voi puhua puhumatta itsestään. Mitä ihmettä sinä kuvittelet. Rastailla ei ole pienintäkään valtaa. Ei ainakaan ulkopuolella kirjoitusten. Itsenäisesti olemassa olevia yksikköjä ei ole. Me näemme omat kysymyksemme. Mikä on varjoni todellinen pituus. Luonnonlait edustavat esineiden sisäistä liikkeen harmoniaa. Nyt on elefantille raivattava tilaa kääntyä. Jean-Michel Basquiat on viimeinen uhri. Mondrian abstrahoi puun, Kiefer palautti sen.Sietämätöntä rakkaudessa on kun se loppuu. Sietämättömintä kun se ei koskaan lopu. Jos kaikilla olisi nimi tarinoita ei tarvittaisi. Kun yksikin sana puuttuu tarina on kerrottava. Olen enemmän kotonani sanomalehdessä kuin Georgicassa. Täällä on pakko nähdä itse. Minä tarkastelen asioita kirjoitettuina sivuina. Sanat kuuluvat kirjoitukseen, mutta ne eivät ole minun. Rakkaus tulee hitaasti kuin tosiasia. Kuin askel jonka otan. Minä ohenen koko ajan. Talvi tarvitsee tullakseen jokikisen päivän. Me olimme pieni piirimuuri, mihin sinä katosit.Mennään katsomaan Tanssia Leningradiin. Tässä maailmassa me ehtisimme vielä. I’m going to San Francisco. Paleleeko sinua nyt. Entä kun tuuli ulvoo ja lunta tulee joka paikkaan. Onko sinulla lämmin takki johon kietoutua. Soita minulle joku pimeä ilta. Koko yön tuuli koputteli tuuletusikkunoita. Minä puhun sinulle koko ajan. Jos kaikki puhutaan, kaikki on mennyttä. Kaksitoistatuhatta elämäni päivää. Miljardi sydämenlyöntiä vielä edessä. Mitä tiedätte muita lausetapoja. Joissa elämää matkaan verrataan. Miten käy ihmisen pitkällä elämänsä matkalla. Kun on aljettu, niin tiedetään loppuvankin. Kiusaamista, linnunpesien ja poikasten hävittämistä vältettävä. Voin haistaa kemikaalit. Minä kuuntelen miten Miles ajattelee. Tuuli meni ja talo jäi liikkumattomana paikalleen. Tämä on minun tapani rukoilla. Nainen on luusäkki, kallo, lihalla naamioitu kuolema. Kuin pallo jonka yksi puoli on aina piilossa. New York on rakennettu hapantuneesta maidosta. Ihmistä ei vielä ole. Tämä on ajattelua kuoleman kautta. Mielessäni on aikaan leikattu muoto. Tällä planeetalla asuminen edellyttää tahtoa. En jää paikoilleni yhdelle tähdelle. Kaikkea tätä olen harjoitellut koko ikäni. Syyskuuta kestää viitisen vuotta. Sinistä sinistä sinistä, sinistä sinistä sinistä. Isot kivet vierivät pitkään, pienet kivet tietävät miksi. Keltavästäräkki syö bensiiniä. Hiisi on tarkkampuja joka piiloutuu pähkinäpuupensastoon. Myös me piiloudumme sinne. Toinen odottaa toista ja ainoa turvapaikka on perhe. Ihmisen liitto ei ketään vastaan. Telkänpojat ja telkäntytöt kalassa kaislikon tuntumassa. Mitä merkkejä ne tunnistavat, sisällään ja ulkona. Meidän tyttöjä ne rakastavat ja meidän tytöt niitä.  Katso niissä on mustaa ja katso niissä on valkeaa. Mutta mitä tarkoitusta varten ne ovat. Poikue poikueiden joukossa yhden ohikiitävän hetken. Enkä minä koskaan löydä sanoja selittääkseni tämän. Ennen kuin ne ovat jo sukeltaneet mustaan veteen. Koskaan silmiini palaamatta. Oma lapsuus meni täällä kasvaessa. Puun tietoa ja puukon taitoa opiskellessa. Mikä sykähdyttävä pari, omat tytöt. Toinen kuin jäntevä puu, toinen kuin liihottava perhonen. Meidän rakkautemme oli kuin heleä kansanlaulu. Ajan mittaan sen marginaaleihin ilmestyi huomautuksia. Ja niin marginaalit täyttyivät. Lopulta laulua ei kukaan enää tunnistanut. Tänä aamuna sumua ja märkää silmänkantamattomiin. Tänä aamuna joka tunne kuin seitsentavuinen sana. Raamatun lyhin jae, ja Jeesus itki. Hän jota emme minäkään pitäneet. Kootkaa talteen tähteeksi jääneet palaset, hän sanoi. Niin ettei mitään joutuisi hukkaan. Paavali toivoo pääsevänsä käymään Roomassa. Koskaan ennen ei ole voinut elää näin. Piti kärsiä pahinta, että alkoi tuntea edes jotain. Ei silmä voi sanoa kädelle, minä en tarvitse sinua. Voimmeko tajuta vain opittuja ilmeitä. Psykologia oli luettuna uuvuttavaa ja sievistelevää. Hänen toimintaansa katsellessa se oli suoraa ja korutonta. Karskia meininkiä jota ei voinut kuin ihailla. Olla valmiina uuteen rakkauteen luontoa ja ihmistä kohtaan. Tässä kohtaamisessa on sinä aina Kristus. Maailma rikkiajateltuna. Ja tila ja ajat. Ja se mitä ihmiskunta teki ja ajatteli. Tuuli paukkuu ja syksy etenee nopein siiveniskuin. En näe yhtään ainutta pikkulintua. Meillä on linnunluut ja sormenpään kokoinen sydän. I’m back from Los Angeles. Vein sänkyyn villikissan, konerasvaa, tupakat. Koska talvi meidät kohta nostaa arvoon. Osoittakaamme olevamme valmiit puun tehtäviin. Hän tuntee ja kuulee itsensä kirjoituksessa. Tyhjä tila kuhisee järjestyksiin asettuneita merkkejä. Ikävä kyllä on elettävä joka ikinen päivä. Joka ikinen päivä odotan sanaa sinulta. Näinkö oli minunkin elämäni mentävä. Millaista sanan voimaa minun olisi käytettävä. Sinuun en pysty. Kaikki matkatavarat putosivat yhtaikaa käsistä. Kaksi kitaraa, pari sointua pianosta, laulun ääni. Olisitpa tässä vieressäni. Hollywood unias helppi. Puhelin Sunsetin ja Orangen kulmassa. Helppi on Suomea. Unias on Aaroa. Hollywood muuan Boulevard. Kukaan ei kirjoita näin kun sitä ei voi sanoa. Onko meillä enää muuta puuhaa täällä. Voisin mennä muistoihini. Pussillinen kuivattuja herneitä. Voi että näissä on tavuja. Look at all these syllables. Kun tunteista saisikin 60-luvun hittejä. 60-luvun hiteistä ainakin saa tunteita. I could easily fall in love with you. Ei maan päällä voi eksyä. Mutta harhaan voi ajaa. Onneksi on ikävä kyllä. Hollywoodilta La Breaa alas Sunsetin yli Santa Monicalle. Nämä ovat asioita joita ei voi ikinä muuttaa. Ymmärtäisitkö sinä sen jos olisit kyydissä. Yöllä, onko sinun minua koskaan ikävä. On nämä merkillisen näköisiä kirjaimia. Merkillisen näköisessä järjestyksessä. Radiosta voi kuunnella yhtä asemaa kerrallaan. Mutta valoja näkee miljoona. En jaksa miettiä mitä oikein tuli sanotuksi. Human Rights Now. Nyt ehtisi vaikka rakastaa joka päivä. Tänäänkään ei syksy etene yhtään. Jos sumu olisi sinistä sen voisi sanoa kauniimmin. Näin paikallaan eivät puut ole olleet koskaan. Ajan kulunkin kuulee vain musiikista. Katsomalla pitkään näkee ihmisen vilahtavan ikkunassa. Ja sitten tauko. En käsitä miten toisen ihmisen kanssa voi mennä yhteen. En käsitä miten mahdotonta hänestä on luopua. Voiko miljoona brittihittiä olla väärässä. Yhtäkkiä niiden hyräileminen on tuskallista. Muistelen nuoruuttani. Kurkkua kuristaa. Sinä ja minä liikennevaloissa. Pikkupojan tunteet kesällä 1968. Ja täällä minä asun yksin yksinäisessä asunnossani. Syksyllä 1988 pakko sanoa lyhyesti. Ettei kirjoita, pirstomielisesti. All you need is love. Kun näkisi jotain todellista. Salaman iskemän puun pirstat. Mutta syksy on jämähtänyt tyystin paikoilleen. Ei ole ketään jolle sanoisi. Katso tuota ihmistä. Syksyn ensi tiainen sentään kävi kurkkimassa minua. Minä muutakaan toivoisin kuin saada kertoa siitä sinulle. Kuule rakas kuinka lauseeni käy yhtäkkiä kantavaksi. Tässä samassa valossa me odotamme koko päivän pimeää. Tässä samassa valossa me näemme lehtien kirkkaat megawatit. Me sentään pystyisimme vielä vastustamaan kuolemaa jonkun yön. Nyt on kolmaskymmenesneljäs vuoteni taivasta kohti. Ja mysteerio yhä eläen laulaa vedessä ja laululintusissa. Ei, ei miljoona brittihittiä voi olla täysin väärässä. Ainakaan kärsimyksen suhteen ne eivät ikinä erehtyneet. Pimeyden ja ilottoman päivän haamuineen mua saartaissa. Kun kuume maailman ja häly kiihtynyt ja hyödytön mun sydämeni. Painoi lyöntejä Uh! Uhh! Puh! Puh! Hohoo, kratsh! hohhoo, pläts! Jippii, jotain tapahtuu, minulle tuulet puuhaavat nyt työtä. Päivä taas tulta kirkkaampi ja puut huojuin mukana kuvassa. Niistä iloitsisin jos, sydän avara kuin aaria tai aatos. Lauseen mahdollisuus sanoa mitä tahansa mistä tahansa. Varsinkin jos osaisi italiaa, yhtä kauniisti kuin Gedda. Kenties tämä on tosi elämän merkki juuri, nauraa harakka. Lähes kaikelle muulle paitsi puille joihin näemmä taas. Runoni palaa valo musta, tuntuu tää on Miles kun soittaa.18958 bytes to write sunday morning 102388. Taas sunnuntai ja herätys sateen ropinaan. Ovatko nämä kaikki automaattisia sanavalintoja. Kun tyttäreni puhuvat, kenen kuulen puhuvan. Vielä joku vuosi ennen kuin he tulevat tietoisiksi. Annan teille cummingskin mieluummin björlingiä. Saatte lukea nuoruutenne kahviloissa mitä on. Drömmen om den språkliga resan till diktningens kejsardome. mot individet innebär bara vilsenhet och död. Ja ihmisen käytös kaikessa mikä koskee korkeampia asioita. Se on vanhanaikaisempaa kuin meidän koneemme ovat. Lähemmäksi toistaan ihminen tulee vastustuksen sylipainissa. Tämän enempää en juurikaan pysty antamaan. Painakaa se sydämeenne. Juuri näin kirjoitettuna. Niin löydätte isin vähän kaikkialta sillä. Tyttö nuori alaston miljoonan patsaan väärti on. Tämän näköisemmäksi ei suomen kielen lause voi tulla. On aika, Gould pitää huolen sunnuntain kulumisesta. Koivun läpi näkee nyt, se olen minä. Tähän minun tulee luottaa, saan itsestäni. Koivu on fuuga joka värisee lokakuun tuulessa. Blue ja blau ja bleu ja blå eli keltainen on väri. Mihinkään ei voi luottaa. Maantieto helpottaa hevosvarkaitten toimimista. This is England, this is how we feel. I don’t want to change the world. I’m not looking for a new England. All I’m looking for is another girl. Tietysti minä improvisoin. Mutta sellaisilla aineksilla, jotka ovat vanhaa perua. Vuosien varrella kerää röykkiöittäin asioita. Yhtäkkiä ne sijoittaa siihen mitä tekee. Jos tekee lännenelokuvan, ei missään tapauksessa psykologiaa. Jos tekee rakkausrunon, ei missään tapauksessa tappeluja. Mahdoton ei ole ranskalaista. Milanosta Lontooseen kulkee roomalaisten kinttupolku. Kaikki miehet tiedostavat elämän traagisuuden. All translations from English are by the author. Koko laivastomme seilaa aina kohti Sisiliaa. Vaikka tiedämmekin, että se merkitsee sen tuhoa. Taas on vuosi elämästä mennyt. Myös lokakuuta kestää viitisen vuotta. Mahdanko ehtiä vetää jokaisen hengenvetoni. Mahdanko oppia kirjoittamaan jokaisen lauseeni. Eilen oli sumua ja vettä vaikka miten moneen suruun .Ei ihme, että aurinko jätti tämän päivän väliin. Muutama päivä ja sitten on marraskuu ja kylmempi. Minä muistan sinun polvesi aina. Kuljettiinko me koskaan sateessa. Ei niin isoa rakennusta, ettei ulos olisi lyhyt matka. Joskus sekin tuntuu väärältä. Juuri nyt ei mikään tunnu oikealta. Paitsi se mikä on kohtuuttoman julmaa yhden osalle. Yhden miehen yksi suru. Sopiva nimi Pollockin maalaukselle. Ja myös minä olen maalari! Tähän päästäkseen oli otettava monta rohkeaa askelta. Koko sivu punaista sinun lämmöksesi. Koko sivu kaikkia kirkkaita värejä pienellä pensselillä. Jokainen osaa soittaa kauniin c:n. Tätä kaikkea varten minun oli todella synnyttävä. Sinä olet sitä mitä minulle tapahtuu juuri nyt. Minä olen lämpö joka aiheutuu tämän lauseen kitkasta. Jos nyt kuolisin on täysin älytöntä. Kuka ihme keksi alisteiset sivulauseet. Kaikkien kirjainten kaikki suhteet. A remarkable achievement. Voisin yhtä hyvin olla tutkimatta luontoa. Sillä perusteella että se on niin vanha. Sinä olet ääni kellossa joka hetki. Minä aistin sykkeen ranteessasi. En jaksa vilkaista omaani. Tulee sellainen ikävä joka pienintä pientä. Tämä päivä päättyy nyt tähän. Näiden ihmisten kanssa minun on elämäni elettävä. Me käynnistimme keskustelun taiteen uudesta ideasta. Viisi vuotta ei muuta mitään. Aika ei pysäytä tätä liikettä. Me olemme kaikki vielä nuoria. Tätä kestää vielä kaksikymmentä vuotta. Tältä minun runoni näyttää loppuun asti. Minä kirjoitan raidoilla siinä missä muut kirjaimilla. Annan ääneni kaikille enkä kenellekään. Koti on se paikka jossa haluan olla. Tunnen itseni turraksi. Minulla on syntymästäni saakka heikko sydän. Kait tämä on hauskaa. Mitä vähemmän siitä puhumme sen parempi. Sen parempi jos sävellämme kaiken sitä mukaa kuin etenemme. Olen vain eläin joka etsii itselleen kotia. Jaan saman tilan muiden kanssa muutaman hetken ajaksi. Ja sinä rakastat minua kunnes sydämeni lakkaa lyömästä. Sinä rakastat minua kunnes kuolen. Jihuu, minulla on rutkasti aikaa jäljellä. Jihuu, sinun silmistäsi loistaa valo. Ja minä rakastan ajan kulumista. En rahasta vaan koko ajan rakkaudesta. Haluan opettaa ranskattarelleni intiaanikieltä. Horisontissa näkyy savua. Ei ne on sittenkin puita. Söörnäisten oranssit tulet. Taivas vielä hetken Espoon yllä. Turkoosi tähän ennen kuin se on ohi. Nyt se alkaa olla ohi. Näin aika kuluu, hullunkuriset tavut. Ihmeellinen rakkaus joka ei tarvitse niitä. Se elää niistä. Minä keksin niitä koko viime yön. syntiä koskaan, ei häpeää ikinä. Minä pidin sinun tuoksustasi. Minä rakastin sinua aamulla ja annoin vanhat sanani. Minä en ole sinä yks yhteen. Tästä eteenpäin olen yks kaks. Runo muuttui iäksi. Me emme ole koskaan enää sama. Olen nähnyt vähemmän ja epätarkasti. On niin pimeä että kaiken kuulee yksin. Tunti enää ja kuulen Juhan Viidingiä. Tai jos tavuja ne daktyylin tahtiin. Mieheksi valmistun kuun ja tähtien loisteessa .Ei taida olla naista joka enää uskoisi moiseen. Mihin he mahtoivat kadota, me olemme huonoa vuosikertaa. Tästä näkökulmasta katsoen olen joka päivä sama. Samat hitit, samat iskut, samat samat. Kuinka kauan voi etsiä sitä mikä ei koskaan kadonnut. Kaikki haluavat auttaa sinua. Jotkut ihmiset ovat hyvin ystävällisiä. Tähän asti kaikki hyvin. Sitten jokin menee vinoon, jää kaunis ääni. Sen sanon, Chelsean tyttöjä ei enää valmisteta. Jää on kaunis ääni, mitä vittua se on viroksi. Ai einakaan oo jän äynis kaani. Mutta varmaan se on sinne päin, niin paljon sinne päin. Eilen vietin muutaman tunnin Tallinnan satamassa. Oli siinäkin kokemus. Kunpa voisin kirjoittaa kansakunnan balladit. En välittäisi siitä kuka kirjoittaa sen lait. En miks loppusoinnun umput laulun puussa uinuu. Oma vikanne jos sanotte tätä runoksi .Oma vikanne jos ette. Olen syntynyt suureen eurooppalaiseen kivitaloon. Ja siinä on monta kerrosta. Ajattele miten monta siinä on englanniksi. Näin pitkää syksyä en ole elämässäni nähnyt. Soisin sen jo, muttei koskonkaan. Meillä oli sama nuoruus, eri aika. Ei yhden miehen sanoja ole kovin paljon. Syksy, puut, sumu, niin kylmä ennen kuolemaa. Ainoana ilonani Englannin laulut ja Amerikan .All I have to do is dream dream dream dream. Uneni vaatii jatkuvasti yöt ja päivät. Kuinka yksin voi ajaa bensa-asemalle. Kuinka yksin voi olla omassa autossaan. Radio soittaa pop-sävelmää jonka tunnen. Ja pelon tunnen, se lävistää. Olen nuori elämä yökahvilassa. Tämä on Helsinkiä. Minulla on taskussa kirja. Näen tyttöjen kävelevän ohi mustissaan. Älä lue enempää kuin näet. Minun on hetkittäin hyvä olla. Ratsia lauantai-iltana Pohjoisrannassa. Jotain tapahtuu, ajan ohi. Tie johtaa bensa-aseman ohi ja ison tehtaan. Ajan Herttoniemeen, on isänpäivä, oikeastaan yö. Katselen hartaasti kun Twombly lukee Catullusta. Sataa vihdoin lunta. Näen miten äänettömästi se peittää alleen kaiken. Olisipa meillä lumen kärsivällisyys. Ajattele miten tärkeää aate on. Kuin nukkuisi yksin kylmässä vuoteessa. Ei saa toivoa että hallitus nukkuisi hankeen. Ei sen takia että se on vastoin käskyjä. He eivät sovi runon sankareiksi. Minulla olisi tarjota muutamia nimiä. Miehiä ja naisia kummallekin listalle. Mistä lumi tulee. Mihin värilliset pullot menevät. Oletko nähnyt ainuttakaan hukattua hiutaletta. Viimeisen osa on katkaista kamelin selkä. Kaikki valmistelevat seuraavaa erehdystä. En muista koskiko kovasti mutta naisen muistan. Sataa lunta, suuria maan kokoisia läikkiä. Kuvitella ettei Neuvostoliittoa olisi. Minkä maalainen olisi silloin Malevitsh. Luonto on tehnyt ihmiselle paljon propreja. Ne täyttävät tämän minun runon. Sinä päivänä Saksa rakastui Ranskaan silmittömästi. Kaverit ja minä, me laadimme aikamme lakeja .Ja olemme aikamme niitä vastaan. Mihin kaikkeen yltää runoilija. Pidä Paavali koko ajan mielessä. Kristus on pelkkä sivujuoni, sanovat roomalaiset. Mikä ilo on elää vuosituhannen loppua. Kukaan ei ole koskaan kirjoittanut näin. Miksen aloittanut jo 1968. Helsingin keskustassa virtaa puroja talojen alla. Kaikki aika nähdyn, koetun ja luetun kommenttia. Täytyy kehittyä, muuttaa perustuslakeja, valtiota. Olen ihme, olen mies, olen isä. Olen sinisilmä europidi ihminen maan päältä. Kuulen kaikki kauniit äänteet. I gazed into heaven’s blue, heard how the trees talked. I remembered Jesus’ pain, I listened to the trees talk. Sanakirjat pitkin pöytää, rivit ja ryhmät. Kalojen ja tähtien mobile, kaupungin ja näytelmän pienoismalli. Minä istun huoneen perällä ja keksin uusia kirjaimistoja. Joku huusi puun äänellä puiden pois tätä pitkää iltaa. On, armas, autioina, haat. Tie luotas lähtien hämärtää. Miten metsään on mentävä. Ajan takaa yhtä jänistä. Tottumus on toinen luonto. Kissa on syönyt kalan pään. Kaikki on tehty. Jälkiä ei ole.