Sarja aseemisia runoja.
A series of asemic poetry.

”Sarjan runot on kirjoitettu Tuli&Savun pyynnöstä alkukesästä 2018. Lehti kertoi suunnittelevansa numeroa monikielisestä, kieltenvälisestä, baabelilaisesta runoudesta ja halusi mieluusti mukaan jotain aseemista tai sen kaltaista tekstiä. Toimeksianto ja sen toteutus kertovat olennaisen. Tekstit syntyivät nopeassa tahdissa tabletin näytölle perinteistä kalligrafiaa jäljittelevällä applikaatiolla.

Tuloksena on eräänlainen menuetti tai minuuttiharjoitus. Sormi lähtee liikkeelle ja toteuttaa asiansa yhtenä eleenä tai eleitten sarjana ilman ennakkosuunnitelmaa. Käänteet ja suorat sanelee vaisto. Ei epäröintiä, ei korjaamisen mahdollisuutta. Vain hylkäys tai hyväksyminen. Tässä ei tavoitella täydellisyyttä, päinvastoin pieni horjahdus on aina paikallaan.

Koska aseemisella tekstillä ei ole merkityksen tai sisällön vaatimusta, se ilmaisee jotain muuta. Aseeminen kirjoitus tapahtuu fyysisen ja henkisen rajapinnassa. Aseemista kirjoitusta luetaan silmällä, mutta lukemista ohjaavia sääntöjä, kuten esimerkiksi aakkostoa, ei ole. Päästäkseni helpommin irti ajattelun, sisällön ja merkityksenannon vaatimuksista muutan toisinaan tavanomaista kirjoitussuuntaa tai oikein hullutellakseni suljen molemmat silmäni. Tekotavasta johtuen runot ovat olemassa vain digitaalisina. Koska näin on, minkä kokoisia ne ovat tai mitkä ovat niiden mittasuhteet? Koska yksiselitteistä vastausta ei ole, annoin myös lehden taittajille vapaat kädet niiden muokkaamiseen. Koska minuuttiharjoituksilla ei ole kiinteää olomuotoa, niitä saa suurentaa, pienentää, rajata tai käsitellä ihan miten tahansa. Käsitys siitä, mikä on taideteos ja missä sen rajat kulkevat, ei ole aina itsestään selvä.”