Digitaalista ja kokeilevaa runoutta
Puhetta ja musiikkia yhdistävä improvisaatioesitys Tuntemattoman musiikin klubilla (Davisto, Espoo) 22.1.2009.
Improvised performance combining speech and music, recorded at Tuntemattoman musiikin klubi 22nd of January 2009.
Puhe | Speech Jukka Laajarinne
Musiikki | Music Alvari Lume
Julkaistu Nokturnossa 2009 | Published in Nokturno 2009
22-osainen runosarja.
A series of 22 poems.
”Runojen lähdetekstinä toimii teos Anaksagoras: Fragmentit (suom. Reijo Valta, Osuuskunta Jyväs-Ainola, 2000).
Anaksagoras oli esisokraatikko, luonnonfilosofi, jonka ajattelun voidaan nähdä edeltäneen atomismia. Anaksagoraan ajattelussa kaikki koostuu kaikesta. Meissä jokaisessa on esimerkiksi ruoasta saamaamme multaa. Olioiden ilmiasut riippuvat vain siitä, millaisten ytimien ympärille ja millaisissa suhteissa ainesosat ovat järjestyneet.
Sakson Anagram: Fregatit ammentaa Anaksagoraasta sekä metodisesti että käyttämänsä raaka-aineen mielessä. Se koostuu samoista kirjaimista kuin Anaksagoraan fragmentit. Järjestysperiaatteet vain ovat toiset.
Sarjan ytimenä toimivat varsin konevetoisesti ja sattumanvaraisesti muotoilemani anagrammit 1, 18 ja 21. Ne virittivät juonen kaaren ja ohjailivat tulevia assosiaatioitani niin, että lopputulos on, mikä on: eeppinen moraliteetti.”
Julkaistu Nokturnossa 2008 | Published in Nokturno 2008
1
Ylkä anoi herättämään sukunsa,
löi suojakilpiä, itkun äänsi:
“Illkeät lähemmät!
Kärpäset syö sokeria, sudet äitiään!”
Kouristeli, kakoi, yökkäili puukko selässä.
“Ei aseita avukseni! Viinaa maljaan, yrtit vereen!”
Ääni tökki.
Elon tieltä jäi mattoon,
aika jätti.
Lain kirjat käsissä, tuli alla,
määräajassa osu valoon!
2
aave ujeltaa
armeijat ympäröivät
etään torin pyöreää neliötä
sotaviirinsä määrittelemää
3
Soilla ei kanna onni Peruskallioon etsi suorin tie
Mutainen seos peilaa yötä pimeää Nouse umpimaan tukeen
Aineen ote imee pojista ilon Iske sinne käsi
Levien pimennossa ui matoja vankan puun oksaan
Lumo itää, samea sumu. Ei näe! puristele ote
4
Se mitä olen kertonut jakautumista koskien
ei ole totta ainoastaan meillä.
Ihmiset,
jotka muistuttivat kaikissa suhteissa toisiaan,
erosivat toisistaan,
veli pakeni veljeä, sisar sisarta.
Pimeydestä
Me ylitimme suuren suon,
löysimme maan.
Rakensimme uutta eloa,
kaikki olimme yhtä.
Tuli jälkeläisiä, luvultaan monta,
kasvoivat, ottivat työt tehtävikseen,
asuttivat kaupungit.
Maa tuotti heille useita erilaisia tuotteita,
joista he ottivat sopivimmat talouksiinsa
ja käyttivät niitä hyödykseen.
Joo, ja heillä olivat asiat
kauniimmin kuin meillä.
Ja koska asiat olivat näin,
jäi jäte, sekasotku, taakse joelle,
unohduksiin kauhu.
Se aika tunnetaan
kirkkaudesta ja
äärettömästä määrästä ilon aiheita
Samantuumaisuus kesti kaiken.
Yksikään ei vihassa eronnut toisesta.
Kuumasta ja kosteasta saatiin laiho, sato taiantaivaallinen,
kaljat keitettiin, dokattiinkin, surutta iloiten,
ja koko eetoksessa ei ollut kieltoja.
Ässää!
Elämää!
Tiedekin edisteli, joo.
Kuta itket? Koetko?
Oletko kadottanut jotakin?
5
Tuliterä talous, peto maultaan:
ei kilon hinta, tase, vartiossa.
Mitä mieli,
elä unet maalaisten ilossa,
ota huvi nätin emännän alla.
Mettä missin meikki.
Onni.
Vaan käki toi.
Kaikkeuden mykkä himo on aina suuri, maho.
6
Syyssade vuotaa, taivaista uutettu.
Pilvissä haukan varjo,
jo kukkuu ennelintu.
Käki toi riesan, munansa sotkan pesään,
kiistan hedelmästä ja puusta.
Yksi oli sitä kastellut.
Toinen siitä maistoi.
Luisui eleet madon-alhaiselle alueelle;
ääni kohosi, sanat olivat sekundaa, muinaiskieliä.
Silmänaukot salamoi,
käsivarsi nousee, tuntuu.
Kauna kaksikon asenne.
Kanne ojossa:
vedotaan isoa joukkoa eteen, istuntoja.
Ei voi olla!
Aalto imaisi meidät kaikki.
Kokeilu ohi, enkelien aika syntiin liuennut.
Niin yhtenä sovittiin
armahtaako pienintä
vai antaako kykenevälle vapaus,
Kumpi tärkeämpi:
pienet asiat
vaiko suuruus?
7
Mä…
Aukeaa miesäänien lukumäärä,
oma mielemme.
Eden eräiden voiton eteen.
8
Käki elää,
makaa metsäsodan kasvi
kirveellä leikattu
Laki loi toisistaan jakautuneet omaisuudet,
eliitin alueet, kaiteita,
mutta ikeen säätelyä myäs.
Sula kymi,
9
vuolas neva:
kilpa.
Siten asiat pyörivät:
voima ja nopeus.
Kilpa,
koska nopeus tuottaa voiman.
Varustamosta kolisi
etuja, laivoja
Mutta heidän nopeutensa ei ollut se sama
kuin
meillä nykyisin
nollataan jäniksenä meno
10
Ivaa kukkasaaria
– ivaat lankoja seiverkoissa!
Kalatta haalea valesokea.
Eli siis: Lohijoelle!
11
Yön joki: ui.
Kasoissa oksaa,
jonoissa kapasiteettia
Ken osaa ilmaista
missä ois mieli?
12
Mieli?
Enemmän ja enemmän ja enemmän!
Nyt kiertävät itseäni
tähdet ja aurinko ja kuu ja ilma ja eetteri
ja kaikki se jolla on elämä!
Sekä suurta että pientä hallitsee ahneus
ääretön ja määräävä.
Mieli?
Muut järjestykseen
sekä suurempi että pienempi
samalla tavalla kuin esineet.
Järjestä ne erilleen,
sillä kuten aikaisemmin olen sanonut,
toistensa kanssa liitossa
ne estäisivät sinua
ottamasta kaiken.
Ja varo; erotetut
pyrkivät liittymään.
Suojassa on sitten kun
este seisoo siltojen eessä,
ennemmin ei.
Mieli,
kun on yksin itsessään,
kaikki erillään toinen toisistaan
kaltaistaan paitsi?
Yksin itseään persoonallisuus halajaa,
ison osan kaikkeudesta yksin itselleen.
Osta se!
Mieli?
Suurin voima kaiken yli!
Voima minkä tahansa ylitse,
voima koskien kaikkea.
Mieli?
Esineissä,
isoissa astioissa,
ostoskassien sisässä
ja ulkona etenkin,
jossain toisaalla aina.
Niin monta,
niin monta asiaa kaikkeudessa.
Eniten mitä tahansa! Eniten!
Kaikki! Ja harvinaisista harvinaisin!
Nyt! Kaikki nyt! Nyt!
Mitä tahansa kaikista asioista,
mitä tahansa…
Sijoitus kuin loitsu
kaiken ta
voittaa.
Ja minkä se maksaa?
Älä kysy!
Hinnasto:
Lämmin kylmästä,
kirkkaus pimeästä,
kuiva kosteasta.
Pienestä yhä enemmän.
Tonneja.
Mieli?
Mikään ei ole täydellisesti totta,
Mutta jos se kaikki sisältäisi
inan puhtainta asiaa,
osasiakin, niin
erilainen olisi tämä maa
On asioita kiertäminen
Pyöriminen sisällön ympäri
kunnes tajunta sekoittuu
Ja alusta jälleen,
koskaan perille löytämättä
Mieli?
Vaiko sittenkin
Mielettömyys?
e toiki
itte liti liikkeeseen tulee.
Sekä neet että a riä olet,
tunnisti.
tuli omaan ioitli,
i,
i tulee oleaan,
t ja se,
nka u,
un ovat.
s i eroais, ln on eronnut,
Ja on monia monista asioi
eronnut ai, on.
on ku,
mttään ei miään nen;
mutta on ä slsi j.
13
Yleinen ilmoitus:
kaikki verolle pantaviksi
tiistaina kello kuusi
raatihuoneelle
tai muuten
Ja erityinen:
Sinä siinä!
Kuinka paljon se todella koskee?
Mitä voittaisit
jos kaiken pitäisit?
Etkö piittaa, rakasta?
Jaa omaasi, ainakin liika.
Merde! Kokeile edes!
Hoida mielesi, emmi, ime kirjeeni.
14
Sairaimpien kesäyössä tuskin muistan osani.
Vasten sorjia siivoojanaisia! Kaatoja saamassa!
Teossa väsyy.
Aterioin ostereita.
Mitalien tomu soinnuttaa kuolleen.
15
Yleinen, kostea, kylmä, pimeä
kokoontuivat kovaksi ytimeksi.
(Uhma saa kaataa.)
Harvinainen lämmin eepos,
romanttinen kirkas säe
siirtyivät uniin.
16
Laivat,
laivat kyntävät maata,
edessä kylmä vesi.
Miss’ on orjan toiveitten tontti?
Erottuuko kivet vedestä,
Nooan reitti onnen tyyssijaan?
Ei.
Taajama.
Juopuneen vaivat.
17
Syöjiä on sakeanaan,
siviilejä kylliksi.
Nimitysoikeus, loissuodatin!
Kaikki valikkoon, tutkimuksiin,
Tässä ei auta sairas, sokea,
ei väsynyt tai sekopää.
Kynä käy.
Tarpeettomat sysäämme eläinten joukkoon,
erotamme omistamme.
“Ei.” ”En.” ”Ei oikaisuja.”
18
Sikojen karu kita,
ruokana nuoska.
19
Kutsumme sateenkaarta.
Se ei vastaa.
Ei aurinkoa, ei värejä meille.
Kilsa, kaks,
hengitys, myrsky lakannut,
tuuli alas pihissyt.
Metsätraktorin tuoksu.
Joutsen.
Papit vie veikan.
20
Koirantähden noustessa
ihmiset katsovat sitä ladossa 40 päivää ja yötä.
Sinne kaipuu,
norjalle lennolle,
mennä elossa pois.
21
Tutun kato kytee,
veimme omamme vieraina tehokkuuden asioiksi.
21a
Onko myöntämistä mätänä mykkänä?
21b
Mies, maija tai mamma! Kokemuksemme sammakot käytä!
Tajusimme, opimme, voitetut:
lama vei sytykkeitä, elämämme häviää.
22
Tulkinnan uni on kulmistaan sidottu vakaumus.
Lataa tiedosto:
Jukka-Laajarinne_Sakson-Anagram-Fregatit.pdf
Kaksi Kohina-kirjallisuusklubilla Helsingissä 18.8.2005 esitettyä äänirunoa
Two sound poems performed at literature event Kohina-klubi on 18th of August 2005.
Julkaistu Nokturnossa 2008 | Published in Nokturno 2008
Kurt Schwittersin Ursonate-ääniruno Linnunlaulupuun esittämänä Laternassa, Tampereella, 11. helmikuuta 2005.
Kurt Schwitters´s sound poem Ursonate performed by Linnunlaulupuu at Laterna, in Tampere, Finland 11th of February 2005.
Julkaistu Nokturnossa 2010 | Published in Nokturno 2010
Sonnets from Lake Onega, read by Microsoft Mary, Mike ja Sam.
Ääninen-kokoelman sonetteja englanninkielisinä versioina: lukijoina Microsoft Mary, Mike ja Sam.
Julkaistu Nokturnossa 2008 | Published in Nokturno 2008
(Siitä mikä on, että se on, Ääninen)
The present’s being wasted every day.
An advice seldom is a happy tool.
In Heaven God goes caring for the fool.
Women, and men, of earth are bound to die.
Poetry’s wine for Satan in his Hell.
The pains we feel are mitigated, mixed.
Give the Caesar what is being pledged.
The youth of our time is feeling well.
St. John has come, he won’t eat or drink.
Sweet is the sound deep down in fragrant knell.
An eagle sooner melts than blink will stink.
Methinks it’s great to stand, to brand, to grand.
The animals more equal are than that.
In theatre, for the bun of it, sting band.
(Sarjasta O.P.:tä lukiessa 4)
Presently to get Dada works the likes
Of G. Tzara’s Anthem Dadaistische Art
And “Merz”, sein Soccer” is Dada”,
So you go for transl. it’s a Hispano-Suiza
Analysis in part, and Thou, and the Mikes
Per-case-basis gotten to loose. It’s a fart
Uppermostly the Ailing, the How. – Dad a
History is, still bowing to Phallus, a
An exaltatingly laid-gotten us – as shown
To the esthetic-minded, Dr. Bernstein’s Finland
Only for few, then ago, a literalness
Of each, and the every, serious, though in, and
The Morning, or less, so erringly All
Getting drunk, and parallel to art. C’mon!
(Perustuu erittäin löyhästi Äänisen sonettiin “Täsmensi hän”)
“The words won’t take away the crash,
the singers aren’t no moonheads off the hook,
aloof of objects. The screaming goat in book…
the rich and plumy voice of Elfland Jazz…”
That’s all she wrote. The wisecrack and the gag
went down in flames, the silver necklaces –
themselves used in wiring the absent aces,
in sensible silence – still in the shopping-bag
along with her clothes, and shooting rod, the sky
of justice like a pink bowl painted on the fly:
to escape the project to elude the jive above.
Languishing is the word. Soon the ebullient blood
was filling the glove compartment. Period. “Dot,”
spoketh her own twofold Tongue of Jove.
Tallenteet on tuotettu syksyllä 2001 sovelluksella nimeltä TTSApp, joka sisältyi silloiseen Microsoft’s Speech SDK:hon (versio 5.1). Tekijä kiittää avusta Tommi Nuopposta.