Vuoden viidennen numeron on koonnut ensimmäinen vieraskuraattorimme, Nokturnon vuosien 2006–2014 päätoimittaja Marko Niemi. Numerossa on sekä Nokturnon lukijoille entuudestaan tuttuja tekijöitä että uusia nimiä, jotka tekevät kiinnostavia asioita runouden ja tekstin erilaisilla rajapinnoilla esimerkiksi kuvataiteen, äänitaiteen ja ohjelmoinnin suunnalla.
Lokakuun numero tuo Nokturnoon runoilija-kirjansitoja Kaija Rantakarin taiteilijakirjoja ja kollaaseja. Rantakarin visuaalisten kollaasien tekstifragmenteissa voi havaita yhtymäkohtia tekijän runouteen, kuten alkusyksystä ilmestyneeseen kokoelmaan Koko meren laajuus (Poesia). Rantakari kirjoittaa taiteilijakirjoista myös Tuli&Savun joulukuussa ilmestyvässä numerossa.
Käsin kosketeltavan materiaalisuuden äärellä työskentelee myös islantilainen kuvataiteilija Ragnhildur Jóhanns, joka käyttää töissään runsaasti tekstiä ja kirjoja luoden erilaisia poeettisia objekteja ja kollaaseja. Nokturnossa näemme teoksen, joka koostuu tekstiä sisältävistä pienistä paperisuikaleista.
Taneli Viljanen on kirjailija, joka toimii myös äänitaiteen parissa. Hänen viimeisin kirjansa on visuaalisen proosan, kuvataiteen ja installaation välimaastossa liikkuva Vyöhyke. Nokturnossa julkaistava ääniteos miten aallot lähtisivät liikkeelle siitä kohdasta johon hän katoaisi yhdistää puhetta ja merellisiä ääniä, jotka luovat hypnoottisen, upottavan äänimaiseman.
Cia Rinne jatkaa uusimmassa runoteoksessaan l’usage du mot (2017) aiempien teostensa – zaroum (2001) ja notes for soloists (2009) – monikielistä, minimalistista estetiikkaa, jossa operoidaan hyvin pienillä nyansseilla. Näemme teoksesta muutaman näytteen Nokturnossa. Viimeisimmästä Tuli&Savusta (nro 94, Maanpako) löytyy arvio Rinteen teoksista.
Nokturnon päätoimittaja Virpi Vairinen siirtyy hetkeksi tiskin toiselle puolelle ja esittelee omaa taiteellista tuotantoaan. Vairinen tutkii Katoava-teoksessaan teknologian ennakoimatonta ja nopeasti vanhentuvaa luonnetta käyttäen html-kielen marquee-tagia, jonka avulla pystyy animoimaan nettisivuilla olevia elementtejä, mutta jota html-kielen nykyiset standardit eivät tue. Teos toimii hieman eri tavalla (tai on toimimatta) eri selaimissa ja alustoilla: joissain ympäristöissä se toimii kineettisenä runona, joissain ei.
Lisäksi pääsemme kurkistamaan esiintyvän äänirunoilijan papereihin, kun Suomessakin pariin otteeseen vieraillut espanjalainen Ernesto Estrella Cózar esittelee kahden ääniteoksensa esitysmerkintöjä. Estrella on äänirunouden ja kokeellisen runouden kollektiivin Berlin Sound Poets Quoi Têten jäsen yhdessä Tomomi Adachin, Jelle Meanderin ja Cia Rinteen kanssa.
Kanadalaisen Jim Andrewsin vuorovaikutteisessa Oppen Do Down -teoksessa sitä vastoin ei ole ennalta määriteltyä partituuria tai rakennetta, vaan se toimii pikemminkin eräänlaisena instrumenttina: käyttäjä käynnistää ja sammuttaa luuppaavia ääniraitoja, joista yhdessä muodostuu ääniteos.
Nokturno kiittää Marko Niemeä kiinnostavasta kattauksesta uutta runoutta! Seuraava vieraskuraattorin numero on luvassa syksyllä 2019.
Toim. huom.: pian alkaa Nokturnon syksyn 2018 digitaalinen residenssi! Tuija Välipakka aloittaa One Hundred Red Things in Summer 2018 -projektinsa 1. marraskuuta.
Nokturno ottaa vastaan uutta runoutta ympäri vuoden! Digitaalisen, kokeellisen ja taiteiden välillä liikkuvan runouden lisäksi julkaisemme myös sivuston aiheisiin liittyviä kirjoituksia. Joulukuun numeron deadline on 17.11.2018.
(kuva: Kaija Rantakarin taiteilijakirjasta At Last)