Runo
Pitkä visuaalinen runo.
A long visual poem.
Digitaalista ja kokeilevaa runoutta
Konkreettisessa runoudessa kielen materiaaliset ominaisuudet (esimerkiksi auditiiviset ja visuaaliset ominaisuudet, kuten rytmi ja typografia) ja muoto ovat erityisen tarkastelun kohteena. Konkreettisessa runoudessa keskeistä on typografia ja siinä korostuu tekstin typografinen jäsentely. Konkreettinen runous voidaan nähdä yhteydessä myös visuaalisen runouden perinteeseen sekä kineettiseen runouteen. Konkreettisessa runoudessa ei ole aina selvää, luetaanko runoa tekstinkaltaisena (vasemmalta oikealle / oikealta vasemmalle edeten) vaiko kuvankaltaisena kokonaisuutena, jolloin silmä vaeltaa tekstin halki vapaasti. Kirjallisuushistoriassa konkreettisen runouden juuret ulottuvat 1950-luvulle asti erityisesti brasilialaisen Noigandres -ryhmän (mm. Augusto de Campos: sem um numero (1957)) keskuuteen. Joitakin muita tunnettuja konkreettisia runoja ovat esimerkiksi Eugen Gomringerin Silencio (1954) sekä Reinhard Dohlin Apfel (1965). Nokturnossa konkreettinen runous on tyyliltään usein verrattain minimalistista.
Muistiinpanoja
Lisälukemistoa
Pitkä visuaalinen runo.
A long visual poem.
Kaksi runoa äänitallenteena ja tekstinä kokoelmasta Riippuvat puutarhat (ntamo, 2007).
Two poems from Riippuvat puutarhat (ntamo, 2007) , text and poetry reading.
Kaksi runoa.
Two poems.