Nokturnon vuoden kolmas numero tarjoaa muun muassa liikkuvia anagrammeja, luonnosta ja luonnontieteistä ammentavia teoksia ja Minidisc-soittimen inspiroimaa runoutta.
Pitkän linjan lavarunoilija Helianne Kallio debytoi Nokturnossa runosarjallaan Pohjoisia heijastuksia/Northern reflections. Viiden upean visuaalisen runon sarjassa luonnosta poimitut elementit muodostavat maalauksellisia kollaaseja. Niissä luonnon kiertokulku ja ornamentaalisuus käyvät vuoropuhelua.
Luonto on läsnä myös Tiio Suorsan videoteoksessa Substrates. Teos on löydettyä runoutta, videotaidetta ja luonnontiedettä yhdistävä veikeä kokonaisuus, joka on syntynyt osana tiedettä ja taidetta yhdistävää projektia Itävallan Ars Electronica -keskuksessa. Siniset laboratoriohanskat pyörittelevät kieltä, jolla tutkitaan maailmaa, jossa me kaikki elämme. Suorsa on Nokturnon lukijoille tuttu viime vuoden korona-aikaa käsitteleestä teossarjasta Kinesics of Letters.
Paikkaansa vaihtelevat kirjaimet kangastelevat valkoisella sivulla. Valkoisen paperin kammon sijaan nyt on kyse runoilija Timo Salon uudesta teoksesta. Salo on viime vuosina työstänyt laajaa anagrammieeposta ja prosessin hedelmiä nähdään Nokturnossa nyt jo toiseen kertaan. Ajatusäänet (tuhoisan häämatkan ajattelua) oli sivuillamme paikoillaan pysyttelevä seitsenääninen anagrammietydi, Tarinasirusten kuuma tasanko taas on liikkuva ja visuaalinen teos, jonka on ohjelmoinut Teemu T. Tuovinen.
Yksi sivustomme tehtävistä on tuoda laajemmin saataville teoksia, jotka ovat aiemmin olleet esillä tai saatavilla vain rajatusti. Tämän numeron teoksista Sykekieli on alunperin ollut esillä gallerianäyttelyssä ja Tuuli lentää tyveen, läpäisee lävistyksen, liimautuu laukkaan, kuulee on julkaistu Sola-nimisen festivaalin kokoelmakasetilla vuonna 2020. Sykekieli on äänitaiteilija J. Kohon,äänitaiteilija ja ohjelmoija Ilpo Nummisen sekä runoilija Sini Silverin yhteisteos, josta on räätälöity Nokturnoon oma, Nummisen ohjelmoima versio videotallenteen lisäksi. Alkuperäinen Sykekieli oli äänirunoinstallaatio, joka ammensi Minidisc-soittimien teknisistä rajoituksista 11 merkin tekstipituuteen. J.Kohon sekä runoilija ja prosaisti Maria Matinmikon yhteisteos taas edustaa äänen ja runouden kohtaamista. Elektroakustisen äänitaideteoksen teksti perustuu Matinmikon Kolkka-teoksen fragmentteihin.
Numeron toisessa videorunoteoksessa, maagisessa Marionettikukat -videossa yhdistyvät Mikael Leinosen taidokas videotyöskentely ja Jenni Valarannan runous. Valaranta on myös yksi tämän vuoden Debytoi runoilijana -kilpailun voittajista. Numeron päättävä Henrik Pathiranen ja Verna Joen Haudankaivaja muistuttaa kuolemaan usein liitetystä ikuisen levon kielikuvasta. Rauhallisessa, jopa rauhoittavassa runoanimaatiossa haudassa makaavan hahmon ajatukset harhailevat hiljalleen. Henrik Pathirane kuuluu myös tämän syksyn ajankohtaisiin printtirunoilijoihin, ensimmäinen kirjamuotoinen teos olem julkaistiin viime kuussa.
Nokturnolla on edessään muutoksen tuulia! Haemme uutta päätoimittajaa luotsaamaan sivustoa ja kehittämään alaa yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Hakuilmoituksen löydät pian sivuiltamme sekä taustayhdistyksemme Nihil Interitin sosiaalisesta mediasta.
Seuraava numeromme ilmestyykin jo ensi kuussa. Digitaalisen kirjallisuuden edistämishankkeen di.ki:n tuloksena syntyi joukko ennakkoluulottomasti digitaalisen kirjallisuuden mahdollisuuksia lähestyviä teoksia, joita toteutti kaikkiaan viisi eri ryhmää. Teokset julkaistaan Nokturnon tämän vuoden vieraskuraattorinumerossa, jonka toimittaa di.ki -hankkeen koordinaattori Elina Sallinen.
Onko sinulla tiedostokansioidesi kätkössä kiinnostavaa digitaalista, monitaiteellista tai kokeilevalla otteella tehtyä kirjallisuutta? Nokturnon toimituksen tavoitat osoitteesta
(kuva: kuvakaappaus Tiio Suorsan teoksesta Substrates)
