Nokturnon pitkäaikainen päätoimittaja, runoilija ja kääntäjä Marko Niemi menehtyi 18. syyskuuta äkilliseen sairauskohtaukseen. Marko oli perustamassa Nokturnoa vuonna 2005 ja toimitti sivustoa vuosien 2006-2014 ajan. Hänen ansiotaan on sivuston merkitys niin kansainvälisesti kuin kotimaassakin digitaalisen runouden kokoavana voimana.
Nokturno toi myös meidät yhteen. Ensin työkavereina, sittemmin elämänkumppaneina. Markon tuki oli korvaamaton sekä konkreettisissa asioissa että sivuston pyörittämiseen liittyvien asioiden pohdinnassa. Elämämme olivat kietoutuneet yhteen henkilökohtaisesti ja ammatillisesti ja Markon jälkeensä jättämä tyhjyys on suunnaton.
Vuonna 1974 syntyneenä Marko ehti olla mukana suomalaisen kokeellisen runouden buumissa 2000-luvulla sekä runoilijana että toimittajana, taittajana, tapahtumajärjestäjänä ja kääntäjänä. Runouden aktiivivuosia ennen Marko oli ehtinyt opiskella yliopistossa niin matematiikkaa, ohjelmointia, filosofiaa kuin kirjallisuustiedettäkin. Nokturnon toimittamisen lisäksi hän oli muun muassa mukana toimittamassa kokeellisen kirjallisuuden Vastakaanon-antologiaa (Poesia, 2011), teki uraa uurtavaa työtä ohjelmoidun runouden parissa useissa eri projekteissa suomalaisten ja ulkomaisten tekijöiden kanssa ja oli mukana perustamassa Osuuskunta Poesiaa, jossa hän oli kantavia voimia viimeisiin hetkiin asti. Marko ideoi väsymättömästi uusia keinoja edistää runoutta, ennen kaikkea yhteisöllisesti.
Taiteellisessa työssään Marko oli minimalisti. Tämä näkyi kaikessa hänen tuotannossaan, esikoisteos Nurousopista (2006) alkaen. Yhdessä Miia Toivion kirjoitettu Suut (Poesia, 2012) uudisti rakkauslyriikan perinnettä ammentaen menetelmällisistä kirjallisuuden perinteestä. Menetelmällisyydestä Marko kirjoitti myös viime vuonna julkaistussa Menetelmällisen kirjallisuuden antologiassa (MKS & Post-Oulipo ry). Osa tekstistä perustui hänen verkossa aiemmin julkaisemaansa materiaaliin, sillä 2000-luvun alun kirjallisuuden blogiyhteisöissäkin Marko oli mukana.
Kääntäjänä Marko ylitti perinteiset lajirajat, hän käänsi niin tietokirjallisuutta, painettua runoutta kuin digitaalista runoutta ja digitaalisen kirjallisuuden hybridilajejakin. Yhteistyöprojekteissa Marko oli milloin missäkin roolissa, usein taustalla, vaatimaton kun oli perusluonteeltaan. Viimeaikaisiin projekteihin kuului muun muassa ohjelmointi Markku Eskelisen ja Maria Matinmikon kirjoittamaan teokseen Lähes tunnistamaton mahdollisuus menettää sekä vuosia jatkunut yhteistyö runoilija Mikael Bryggerin kanssa. Markon kansainvälinen verkosto oli suomalaisessa mittakaavassa harvinaislaatuisen laaja ja ulottui Pohjoismaista Baltian maihin ja angloamerikkalaiseen maailmaan. Yhteistyökumppaneihin kuului monia kokeellisen ja digitaalisen runouden keskeisiä nimiä (kuten Jim Andrews ja Dan Waber), joiden kanssa Marko uudisti kirjallisuuden perinnettä ja yhteistyössä, digitaalisesti restauroimalla ja kääntämällä he myös pitivät esillä viime vuosikymmenten aikana kehkeytyneen, teknologisen murroksen keskellä alati elävän alan keskeisten, jo edesmenneiden tekijöiden tuotantoa. Näihin kuuluivat muun muassa Ana Maria Uribe ja bpNichol. Jokaisen Markon kanssa yhteistyötä tehneen viimeaikaiset sanat ovat heijastaneet samoja kokemuksia: perehtyneisyyttä, vaatimattomuutta, rauhallisuutta ja hyväntahtoisuutta.
Yksi Markolle läheinen ala oli äänirunous, jonka saralla hän esiintyi usein Miia Toivion kanssa äänirunoduona Miia & Marko. Markon viimeinen julkaistu äänirunoteos oli luenta Karri Kokon Varjofinlandiasta (poEsia/ntamo, 2005/2012). Viimeisen vuoden aikana Marko suunnitteli paluuta digitaalisen runouden pariin jälleen myös runoilijana. Hänen viimeiseksi uudeksi teoksekseen jäi elokuun Runokuu-festivaalilla Helsingin kaupungintalossa esillä ollut Maapallo-niminen digitaalinen teos, jossa huoli maailmamme nykyisestä tilasta yhdistyi nostalgiaan ja rakkauteen kaikkea oman elämän aikana maapallolla koettua kohtaan.
Marko Niemi oli suomalaisessa kirjallisuudessa ainutlaatuinen tekijä, jonka uraauurtavaa työtä ei Suomessa hänen eläessään tunnettu niin hyvin kuin tuotannon oivaltavuuden ja monialaisuuden huomioonottaen olisi voinut toivoa. Marko kuoli aivan liian ennenaikaisesti ja suru on valtava. Eläköön Markon työ ja hyväntahtoinen sielu tässä alati muuttuvassa maailmassa keskellämme vielä kauan.
Virpi Vairinen
päätoimittaja
(kuva: Olli-Pekka Tennilä)