El Agustino
jota kutsun taivaaksi ja on maa
ja joka ilta tilansa ottaa vastoin taivaiden tapaa
ja levittyy hienon yön peitteen päälle
ja elää valloitettujen linnojen leirinuotioiden lailla
ylhäällä tuolla
ja hellittää otteestaan valosormuksia ihmisjoukkoja
lukemattomia tuhansia en enää osannut laskea
montako kertaa eksyin taivaalle luulin astuvani maalla
aloin luetella sen kuluneita askelmia niin
helpolla että ihmiset kulkiessaan
kaksinkertaistavat kolminkertaistavat ne se on varmaankin vauhti
tyhjän vatsan etiäisiä – työssä
mekaanisessa täyspäiväisessä ilman lomaoikeuksia
lomaoikeuksin – mutta palkatta
vai sittenkin selkeä sekasorto maailmassa joka ei ole
taivasta ei maata taivaan ja maan välillä taivasta ja maata
kasvottomissa ihmisjoukoissa on jotakin itsestäänselvää
huomaan
tämän tötterön avulla se yrittää – haluaa – olla ainoa
kiikarini tähystystornini kurkottumatta ikkunaan
bussissa vaikka väki huutaisikin käskisivät
olla vahva järkevä ethän katso uudestaan
näkisin vain
itsesi puolustuskyvyttömänä maailmassa jota en
kyennyt kesyttää yksin
Sinä päivänä melkein yletyin taivaaseen
koska sen hikisen mullan tuoksu tai minkä vain imeytyi
puserooni hiuksiini takertui pikkuisen laihan
ravintonsa tomuja kielenikin maistoi
sinisten kaupungin laitakylien hapanta varmuutta eikä
silmien räpyttelystä ollut tulla loppua yrittäessäni laskea
jokaista valotuikkua siinä äärettömyydessä – ne jo ahmivat minua
Pitikin olla juuri näiden kömpelöiden
jatkuvien iskujen takia kuskeista lähtöisin
ja (yksin nautittujen) lasillisten käheyttämän äänen
että ylhäisyydessään se muistutti minulle
olevansa yksinkertaisesti alhaalla
(Kääntänyt Maaria Mannermaa)
kuvittelen sinut myymässä rihkamaa
kertomassa ihmisille kuinka kaunista ja ihmeellistä
on asua Perussa
myymässä kielellä, jota ei ole,
maata, jota myöskään ei ole
näen sisareni myymässä kylässä,
jonka nimeä en osaa lausua,
kilvan turkkilaisten kaupparatsujen kanssa
mattojen ja silkkien välissä
pitkähiuksinen opiskelija
köyhä tyttö San Juan de Mirafloresista
(läheltä sitä, mistä saattaa joskus tulla juna)
myymässä kuin myisi itseään
kuin saisi takaisin osan kadotettua
ylpeyttään
pyytäen kalleinta hintaa
valkoiset hampaat,
joita hän kutsuu
piraija-kaulakouruksi
ja kantaa ylpeänä
muinaisruukun ruskea pinta saa osakseen ihailua
pronssinen katse kuin
kaivostyön kovettama
käsissä pimeän työn punoitus
väität sitä niiden luonnolliseksi väriksi.
(Kääntänyt Teivo Teivainen)
vieras Moskovan junassa
vailla juttukumppania
toisinaan tarkastaja
tulee tarkastamaan hermoni
pitämään minulle seuraa
olen täyttänyt yskälläni vaunuosaston
pienten ikkuna-aukkojen kiertoilman
tavaroiden elättämän laukkuhyllyn
en ole myymässä mitään
enkä tiedä mitään Lonely Planetin matkoista
maapallon keskipisteeseen
pyydän anteeksi
vihaan vuoria
eikä minun tarvitse selitellä
alkuperääni
silmissäni
tolkuton unetus
jonka autiomaa on jättänyt
tukahdutettujen äänien matonkuteeksi
kieleeni
kunnes hengitys kulkee
yhä lyhyempiä matkoja
hetken, joka kuluu sivun kääntämiseen
ja säätiedotuksen löytämiseen
peremmällä turkkilaiset pelaavat
kenties minusta
nigeriailaisäiti paljastaa hedelmänsä
rintansa
ruokkiakseen lastaan
ulkona vihreää, vehreää
hyväksyn valintani
yksinäisyyden
syvänmustat silmät
huolitellut kädet
luettelo
trooppisista taudeista
jotka yhtäkkiä
saavat kasvot
käsittämättömällä englanninkielellä
jota en enää viitsi seurata
yksi syy lisää olla hiljaa
mutta nyt turkkilaiset
panevat kaiken peliin
on minun vuoroni tulla ruumiiksi
rintani, sekavien muotojen risteys
alan ymmärtää kaiken
kerään ääniä, murteita
joita voi koskettaa
samalla suustani tipahtaa
ilman sanoja
vettä
joka muuttuu silmieni pyynnöksi
ruumiini pyynnöksi saada vettä
se on sama pyyntö kaikilla kielillä
kaikissa käsissä
tarraudun taivaan liepeisiin
pysyäkseni hereillä
seuratakseni vihreyttä
ollakseni keskeyttämättä
matkaa
ja käsittämätöntä
tyhjiötä
Itämeren vihreys
postikortinvihreys
talvi on kaiken poissaoloa
minulle kerrotaan
en ole enää osa jatkumoa
joka jäävuoren lailla
katoaa junan jättämään tyhjyyteen
asema jää taaksemme
samoin ymmärtämättömyyteni
huolellisesti rakennetussa
horisontissa
lopullinen päämäärä
kaikkine lupauksineen
(Suomennos Teivo Teivainen)