Marionettikukat
Runovideo.
Poetry film.
Runot ja luenta | Poetry and reading Jenni Valaranta
Käsikirjoitus ja leikkaus | Script and editing Jenni Valaranta ja Mikael Leinonen
Kuvaus | Filming Mikael Leinonen
Language: Finnish
Haudankaivaja
Runoanimaatio.
Animation with poetry.
Teksti | Text Henrik Pathirane
Animaatio | Animation Verna Joki
Henkilö lepää haudan päällä, makaa raukeana, hengittää.
Hahmo on kuin hautaveistos mutta elävä. Hän tuo mieleen haudan alla makaavan, josta hengitys, hengissä olo hänet erottaa.
Jonkun mieli harhailee; joku antaa mielelleen aikaa harhailla. Hauta-assosiaatiosta toiseen. Uranuurtaja, haudankaivaja.
:
Sana päivässä
Neljä sana päivässä -menetelmällä kirjoitettua runoa.
Four procedural poems, written one word per day.
Runot on aloitettu samana päivänä, ja niiden kirjoittamista on jatkettu joka päivä yhdellä sanalla. Tekstin kulkua ei ole suunniteltu ennalta, eikä runoista ole muutettu jälkeenpäin mitään. Teoksessa runot on mahdollista lukea niin kuin ne ovat syntyneet: sana sanalta, keskenään samassa tahdissa.
Runot sisältyvät vihkomuotoiseen teokseen Salakuljetuksia, joka ilmestyy kesällä 2021 (Poesiavihkot). Vihkoon kuuluu myös menetelmää esittelevä essee.
Runot | Poems Reetta Pekkanen
Digitaalinen toteutus | Programming and web design Teemu T. Tuovinen
Mementomoriappelsiini
Äänirunoteos videolla. Teoksen runo on alunperin julkaistu Kaija Rantakarin keväällä 2021 ilmestyneessä kokoelmassa Salit (Poesia).
Poetry with sound and video. Poem was originally published in Kaija Rantakari’s poetry book Salit (Poesia, 2021).
Runo | Poem Kaija Rantakari
Musiikki | Music Lauri Wuolio
Video | Video Kaija Rantakari
Ei kiitos
Jännityselokuvien genreä hyödyntävä videoruno siitä, mille kaikelle parisuhteessa voi sanoa ei.
“A suspense video poem” about saying no in a relationship.
Runo ja luenta Poem and reading Kati-Annika Ansas
Kuvat ja musiikki Images and sound Pixabay
“Ei kiitos” syntyi oikeastaan korona-ahdistuksesta, kun kotona sekä aikuiset että lapset olivat kaikki yhtä aikaa etäilemässä eikä päivästä löytynyt ainuttakaan hiljaista hetkeä, ei rauhallista omaa paikkaa, jossa olisi voinut työskennellä, ei tilaa ajatella. Jonakin syvänä hetkenä mietin, että mitä jos olisin sanonut tälle kaikelle joskus ei kiitos.”