Nokturnon vuoden neljännessä numerossa muun muassa videorunoutta kolmelta runoilijalta, löydettyä runoutta suoraan kadulta sekä anagrammeja ja aseemista runoutta.
Jim Andrews on luonut visuaalisen runouden työkalun, Aleph Null, joka mahdollistaa kuvien ja tekstin muokkaamisen kokonaan uusiksi visuaalisen runouden teoksiksi. Andrews on laajentanut tapoja, joilla muiden runoilijoiden runoutta voidaan nähdä ja mukana on monia Nokturnon aiemmalta kaudelta tuttuja nimiä. Myös kanadalaisen bill bissettin ilmaisultaan monimuotoiset ja vahvat runot ovat päässeet Aleph Nullin siveltimen alle ja tuloksena on dirtee konkreet -kokonaisuus. Kumpikin löytyy nyt Nokturnosta.
Yhteiskunnallisesta runoudesta tunnetun Juha Kulmalan kolme runovideota saavat ensiesityksensä Nokturnossa. Kulmalan videot edustavat low-fi -estetiikkaa, joka tässä yhdistyy psykedeelisiinkin sfääreihin, kirkkaisiin väreihin ja havainnot taivuttaviin efekteihin. Brutaalista Mätäkuusta liikutaan herkän Kesäkuun kautta pidempään Family Butcher-videoon, jossa Kulmalan hahmo kuljettaa katsojaa pitkin levottomuutta herättävää yhteiskunnallista maisemaa.
Tuija Välipakan yhteisteokset Mikaela Välipakan kanssa ovat saaneet jatkoa Flash-pohjaisista videorunoista. Videoiden kuvasto ja äänimaisema käyvät vuoropuhelua runojen kanssa, jotka ovat Mikaelan käsittelyssä muuttuneet paikoin jo kineettiseksi runoudeksi. Tuloksena on lyhyitä audiovisuaalisia pyrähdyksiä melankolian ja urbaanin vieraantumisen tunnelmiin. Alunperin Instagramissa julkaistut videot osoittavat, ettei sosiaalisen median runouden tarvitse olla yksinkertaista ja nopeasti omaksuttavaa toimiakseen kanavassaan.
Meeri Marjomaa-Jaakkola debytoi Nokturnossa videorunollaan Minä, Nemesis. Mustavalkoinen video kuljettaa katsojaansa syrjäkujilla ja hylätyillä alueilla. Itseään vastaan taisteleva puhuja liikkuu kaupungin infrastuktuurissa ja etsii paikkaansa suhteessa itseensä. Siinä missä Marjomaa-Jaakkolan video viittaa kaksijakoisuuteen on Timo Salon anagrammietydikokonaisuus Ajatusäänet (Tuhoisan häämatkan ajattelua) seitsenääninen. Sommitelmassa kullakin äänellä on omat rajoitteensa ja omat luonteensa. Yhdessä ne muodostavat Nokturnon sivuille rytmillisesti hektisen kollaasin, jossa kuvastot ja pakkomielteet vaihtelevat.
Monelle runouden ystävällekin tutun suomentajan Einari Aaltosen Katulaatat tuovat vielä hetken kesää lähenevään syksyyn. Kesän aikana Facebookissa ilmestyneessä löydetyssä runoudessa katulaatat saavat äänensä kuuluviin. Ja niillä riittää sanottavaa! Sarja on saanut alkunsa Aaltosen kotikaupungin Turun jälleen eräästä rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti hämmentävästä päätöksestä.
Karri Kokon aseemista runoutta julkaistiin juuri ilmestyneessä Tuli&Savu -lehden Maanpako-teemaisessa numerossa. Nyt Nokturnon lukijoilla on mahdollisuus päästä tutustumaan kymmenen teoksen sarjaan nimeltä Minuuttiharjoituksia. Kokon aseemisissa teoksissa kalligrafiasta ammentava digitaalisen siveltimen jälki yhdistyy vahvaan valkoisen tilan haltuunottoon.
Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä Nokturno esittelee Diliana Stoyanovan kaksi löydettyä runoutta ja äänirunoutta yhdistävää runoa. Runojen Romance ja Find Kindess tekstit pohjautuvat Google-hakujen tuloksiin. Stoyanova oli mukana myös Nokturnon viime numerossa Sound Poetry Night -kokonaisuudessa.
Seuraavan Nokturnon numeron kuratoi Nokturnon entinen, pitkäaikainen päätoimittaja Marko Niemi. Lokakuussa ilmestyvässä numerossa luvassa on Niemen esittelemä kattaus tämän hetken kiinnostavaa, digitaalisessa ympäristössä elävää runoutta. Sitä ennen kuitenkin vielä syksyn digitaalisen residenssin runoilijan julkistus sekä erillisjulkaisuna Markku Eskelisen ja Maria Matinmikon digitaalinen proosateos Lähes tunnistamaton mahdollisuus menettää. Pysy siis kuulolla!
Onko sinun tiedostokansioidesi kätkössä uutta digitaalista tai kokeellista runoutta? Lähetä meille runojasi osoitteeseen . Joulukuun numeron deadline on 17.11.2018.
(kuva: Tuija ja Mikaela Välipakka: Flash Video Poem 2)