Air, Ilma (Katkelma 2 / Fragment 2)

Air, Ilma (Katkelma 2/ Fragment 2).
2024
Konekirjoitus paperille
(5,7 x 300 cm)

(Teos kokonaisuudessaan 5,7 cm x 20,38 m)

Tämä sähköisellä kirjoituskoneella kirjoitettu kaksikielinen runo kuvaa ’ilmaa’ sanan semanttisen merkityksen tuolla puolen, pyrkien painottamaan sanan monimerkityksistä ja typografista olemusta Letter Gothic -kirjaintyypin kautta. Ilma on oodi kirjoituskoneen äänelle, se on sota, ja rakkaustarina, taistelu arjen tylsistymistä vastaan. Runo on omistettu Guillaume Apollinairen typografiselle runolle ”Il Pleut”. Paperin mitat, 5,7 cm leveys ja 20,38 metrin kokonaispituus, asettavat fyysiset rajat tekstille ja määräävät sen muotoa. Tämä tekee runosta mittakaavaltaan poikkeuksellisen pitkän ja kapean, mikä vaikuttaa suoraan sen visuaaliseen ja sisällölliseen tulkintaan. Tämä katkelma on toinen yhdestätoista runon katkelmasta. Tämä katkelma on pala kokonaistaideteosta, joka tullaan julkaisemaan katkelmina eri julkaisuissa ja tiloissa ja medioissa.

Air, Ilma (Fragment 2).

2024
Typed on paper
(5.7 x 300 cm)
(The complete work: 5.7 cm x 20.38 m)

This bilingual poem typed on an electric typewriter, transcends the semantic meaning of the word ”air,” emphasizing its polysemic and typographic essence through the Letter Gothic typeface. Air is an ode to the sound of the typewriter—a war and a love story, a battle against the monotony of everyday life. The poem an homage to Guillaume Apollinaire’s typographic poem ”Il Pleut.” The dimensions of the paper—5.7 cm in width and 20.38 meters in total length—impose physical boundaries on the text and shape its form. These proportions render the poem exceptionally long and narrow, directly influencing its visual and material qualities. This fragment is the second of eleven sections of the poem. It is part of a Gesamtkunstwerk intended to be published as fragments across various publications, spaces, and media.

Niina Turtola on tohtoritutkija, visuaalisen viestinnän muotoilija, tekstitaiteilija ja graafisen muotoilun lehtori.

Niina Turtola is a doctoral researcher, visual communication designer, text artist, and lecturer in graphic design.

Neliöjuuret | Square Roots

Neliöjuuret: ohjelmoitu kuvaruno.
Neliöjuuret on meditatiivinen ohjelmoitu kuvaruno ontologian ja matematiikan välisellä rajapinnalla. Kuva koostuu neljästä merkitysyksiköstä: 0, 1, juuri, neliö. Ohjelma piirtää kuvioita perustuen yksiköidenväliseen kontrastiin. Runo on luettavissa numeroina ja muotoina, jotka laskevat fenomenografista olemassaoloa – olevaista, olematonta.Square Roots: A programmed pattern poem.
Square Roots is a meditative programmed pattern poem within the interface between ontology and mathematics. The pattern consists of four units of meaning: 0, 1, root, square. The program draws patterns based on contrast between units. The poem is readable as numbers and shapes, which compute phenomenographical being – existent, nonexistent

Taide / Art

Sain inspiraation teokseen näistä viimeaikaisista surullisista leikkauksista kulttuurin rahoitukseen. Ja halusin kysyä läheisiltäni (jotka eivät ole taiteilijoita, eivätkä työskentele kulttuurialalla), mitä taide on heille ja heidän mielestään. Yllätin heidät erilaisissa arkisissa tilanteissa kysymällä yksinkertaisesti: ”mitä on taide?” ja nauhoittamalla vastaukset kännykälläni. Halusin nimenomaan nauhoittaa spontaanit ensimmäiset ajatukset enkä pyytää heitä pohtimaan ja pyörittelemään asiaa sen enempää mielessään. Videolla puolestaan minä piirrän tanssien kuvioita jään päälle satavaan lumeen Puhosjärvellä itsenäisyyspäivänä. Äänessä kuullaan 78-vuotiasta isääni ja 3-vuotiasta siskonpoikaani, äitiäni, siskoani, miestäni ja läheisimpiä ystäviäni. Suurin osa puheesta on suomeksi, mutta joitain englanninkielisiä lausumia kuuluu myös joukkoon.
The inspiration for this work came from the recent cutting on the state cultural budget in Finland. I wanted to ask my non-artist relatives, what art is for them and in their opinion. I surprised them in different everyday situations by asking simply ”what is art”? and recording the answers on my phone. I wanted especially get the spontaniuous thoughts and not to ask them reflect any further. On the video, I create drawings on snow by dancing at Puhosjärvi on independence day of Finland. On the background you will hear my 78-old dad, my 3-year-old nephew, my mom, sister, partner and some of my closest friends. Most of the speeches are in finnish, but you can hear some in english too.

Tuomenkehrääjäkoi

Tuomenkehrääjäkoin lähtökohtana ovat olleet toukat, jotka valtaavat seitillään isäntäpuun omiin tarkoituksiinsa. Teos kertoo siitä, miten lähellä toisiaan syntymä ja kuolema ovat ja miten hävityksen keskeltäkin voi vielä kehittyä uutta elämää, vaikka ihminen onkin tuholaisista pahin.

The starting point of Tuomenkehrääjäkoi (In English The Bird-Cherry Ermine) has been the caterpillars that take over the trees with their webs. The theme of the video poem is the narrow gap between birth and death. In the middle of destruction, new life can develop, even when human being is the worst of pests.

Kuvarunoja

Digitaalisten kuvarunojeni taustalla on aina teksti, tässä tapauksessa sen toisteisuus. Kivet, risut ja oksat ovat poluillamme tavallisia vastaantulijoita, mutta myös erilaiset mietinnöt liukuvat eteemme kuin nousevat merenpinnat ja historialliset jääkaudet. Uutisvirrat toistuvat ja tulevaisuus kertaa ihmiskunnan historiaa. Kuka ottaa mukaansa ihmisen, meidät?

Behind my digital visual poems is always a text, in this case a repetitive one. Rocks and sticks on our paths are common bypassers, but different thoughts come to us more like waves or historical ice ages. News streams repeat themselves and the future repeats the history of human kind. Who will take with them the human, us?