Emme ansaitse mitään

Runo Tuli&Savu -lehden ja Nokturnon ”re:suomi” -projektista.

Emme ansaitse mitään
kutistuvassa metsässä
ruostunut moottorisaha kourassa
hikistä herätä mehupilli suussa
Laiha sielu veltossa ruumiissa
työntää täyteen laskettua mieltä ulos kidasta
Enemmän tyhjyyttä

Lällällää, kahvikuppiin syljetään
kuka osaisi korjata juoma-automaatin
kuka löytäisi kävellen ulos kaupungista
joka perkaa ihmisestä vasemman keuhkon
En erota sotaa rauhasta, itsepuolustukseksiko
vieraat elämänmuodot haudattiin asvalttiin
Enemmän tyhjyyttä

Hukkumissyvät tietovarastot minulla on
mutta en ymmärrä mitä tekisin
rumpuni on särkynyt
mutta mikä tahansa on soitin
Ansa on viritetty, järki hyvä
anna sydämmelle sen ansaitsema tila
Enemmän tyhjyyttä

Naisella on kireät vaatteet
joiden alla veri vaatii tilaa
joiden yllä pakkanen sulaa ilmaan
joiden ympärillä dna-säiliöitä panettaa
Tietoinen luonto, sen vyöryvät hampaat
lävistävät yliopistonkadun ja parkkihallin, jokaisen tuulilasin, kaikki leluosastot
Enemmän tyhjyyttä

 

Lapaluu

”Loppuvuoden yksinolossa uusia nimiä ja mustaa maitoa.”

Visuaalisia, tekstiä, piirroksia ja maalausta yhdistäviä runoja.

Jättömaa juurruttaa

”Näitä papereita on peitelty kynän varjolla Turussa 2004-2005. Seassa esitysdokumentteja ja retkiä kaupungissa ja jättömaalla.”

Visuaalisia, tekstiä ja piirroksia yhdistäviä runoja.

Minuun on tunkeuduttu

Pullosta, ihmisäänestä ja radiokanavien välisestä kaaoksesta tehty ääniteos.