aseeminen

Aseeminen kirjoitus on merkkejä muistuttavaa visuaalista kirjoitusta. Riikka Ala-Hakulan mukaan aseeminen kirjoitus ei kanna kielellisille ilmauksille tyypillistä semanttista sisältöä, mutta kirjoitus muodostaa merkityksiä materiaalisella tasolla (Ala-Hakula 2014, 6). Aseeminen kirjoitus on siis ikään kuin sanatonta kirjoittamista, tekstiä muistuttavien kuvioiden ja merkkien visuaalista variointia, jossa usein korostuu kirjoittajan oma jälki. Semanttisen merkityksen sijaan tekstin tulkinnassa voidaan tarkastella visuaalisen kuvion materiaalisuutta sekä kielen potentiaaliin ja kirjoittamisen historiallisiin konventioihin, ajallisuuteen sekä tekijän yksilöllisiin jälkiin liittyviä aspekteja. Aseeminen kirjoitus pohjautuu historiallisesti erityisesti kiinalaiseen ja japanilaiseen kalligrafiakirjoitukseen sekä kirjainmerkkitaiteeseen. Nokturnon sivuilla Suomessa keskeisiä aseemisen runouden tekijöitä ovat ainakin Karri Kokko, Sami Liuho, Satu Kaikkonen ja Jukka-Pekka Kervinen.

Muistiinpanoja

• Roland Barthesin (1982, 201) käyttämä termi écriture illisible (ransk.) eli lukukelvoton kirjoitus tai kirjoitus, jota ei voi lukea viittaa myös esimerkiksi tahattomasti epäselvään käsialaan. Riikka Ala-Hakula toteaa suoran suomennoksen lukukelvoton kirjoitus kantavan myös arvottavaa kaikua (Ala-Hakula 2014, 5).
• Suhde visuaaliseen runouteen
• Digitaalisen ja käsintehdyn jäljen erot
• Aseemisen kirjoituksen suhde kiinalaiseen ja japanilaiseen kalligrafiakirjoitukseen on selkeä. 1900-luvun alkupuoliskolla monet teksti- ja kuvataiteen eurooppalaiset modernistit kiinnostuivat japanilaisesta ja kiinalaisesta kirjoitustaiteesta. (kts. Esim. Kawakami 2011, 388). Akane Kawakami kirjoittaa Henri Michauxin ja muiden eurooppalaisten kirjoittajien kiinnostuksesta aasialaiseen kulttuuriin ja kirjoitustaiteeseen: “Michaux’s Orientalist tendencies are particularly evident in his earlier writings on Asia […]but it is fair to say that in all of these books [Mouvements (1951), Par la voie des rythmes (1974), Saisir (1979) and Par des traits (1984)] Michaux’s signs are not so much copies or adaptations of Chinese script as creations which self-consciously define themselves against Western script, distinctive figures which are neither pictograms nor letters.” (Kawakami 2011, 390)
• Kirjainmerkit ja kielen potentiaali, merkin kauneus ja materiaalisuuden sekä typografian mielekkyys itsessään
• Kawakami 2011, 388: “Experimenting with typography, mise en page, handwriting, and new alphabets”
• Kuvataide ja tekstitaide
• Lettrismi
• Mm. Henri Michaux (1899-1984), André Masson, Christian Dotremont (logogrammit), Jose Parla, Luigi Serafini (Codex Seraphinianus), Zhang Xu (710-750, kiinalainen kalligrafi)
• Voynichin käsikirjoitus (1400-1438) on esimerkki käsikirjoituksesta, jossa on toistuvista merkeistä koostuvaa, mutta myöhemmin tunnistamattomaksi muuttunutta kirjoitusta. Ala-Hakula viittaa Derridaan todetessaan, että tällaiset johdonmukaisen merkkijärjestelmän varaan rakentuvat koodit eivät ole aseemista kirjoitusta, sillä niillä on semanttinen merkitys, vaikkei sitä enää tunnettaisi. (Ala-Hakula 2014, 8). Voynichin käsikirjoituksen digitoituun versioon voi tutustua The Internet Archivessa: https://archive.org/details/TheVoynichManuscript

Lisälukemistoa

• Ala-Hakula, Riikka 2014, TEKSTITAIDE: Aseeminen kirjoitus Henri Michaux’n runokokoelmassa Mouvements (1951), Bernard Réquichot’n kirjeissä Ecritures illisibles (1961) ja Luigi Serafinin ensyklopediassa Codex Seraphinianus (1981). Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Pro gradu -tutkielma. [Luettavissa verkossa: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/44208/URN_NBN_fi_jyu-201409072746.pdf?sequence=5&isAllowed=y]
• Gaze, Tim: Asemic Magazine 3(6): “The asemic means having no semantic content”
  [Luettavissa verkossa: http://xpressed.sdf-eu.org/asemicmag/amvol3.pdf]
• Kawakami, Akane 2011, Illegible Writing: Michaux, Masson, and Dotremont. The Modern Language Review, vol. 106, 2/2011, pp. 338-406.
• Karri Kokko: Käsialoja. Poesia 2020.