1

Ylkä anoi herättämään sukunsa,
löi suojakilpiä, itkun äänsi:
“Illkeät lähemmät!
Kärpäset syö sokeria, sudet äitiään!”

Kouristeli, kakoi, yökkäili puukko selässä.
“Ei aseita avukseni! Viinaa maljaan, yrtit vereen!”
Ääni tökki.

Elon tieltä jäi mattoon,
aika jätti.

Lain kirjat käsissä, tuli alla,
määräajassa osu valoon!

2

aave ujeltaa

armeijat ympäröivät
etään torin pyöreää neliötä
sotaviirinsä määrittelemää

3
Soilla ei kanna onni                                         Peruskallioon etsi suorin tie
Mutainen seos peilaa yötä pimeää               Nouse umpimaan tukeen
Aineen ote imee pojista ilon                          Iske sinne käsi
Levien pimennossa ui matoja                       vankan puun oksaan
Lumo itää, samea sumu. Ei näe!                   puristele ote

4

Se mitä olen kertonut jakautumista koskien
ei ole totta ainoastaan meillä.

Ihmiset,
jotka muistuttivat kaikissa suhteissa toisiaan,
erosivat toisistaan,
veli pakeni veljeä, sisar sisarta.

Pimeydestä

Me ylitimme suuren suon,
löysimme maan.
Rakensimme uutta eloa,
kaikki olimme yhtä.

Tuli jälkeläisiä, luvultaan monta,
kasvoivat, ottivat työt tehtävikseen,
asuttivat kaupungit.

Maa tuotti heille useita erilaisia tuotteita,
joista he ottivat sopivimmat talouksiinsa
ja käyttivät niitä hyödykseen.

Joo, ja heillä olivat asiat
kauniimmin kuin meillä.

Ja koska asiat olivat näin,
jäi jäte, sekasotku, taakse joelle,
unohduksiin kauhu.

Se aika tunnetaan
kirkkaudesta ja
äärettömästä määrästä ilon aiheita

Samantuumaisuus kesti kaiken.
Yksikään ei vihassa eronnut toisesta.

Kuumasta ja kosteasta saatiin laiho, sato taiantaivaallinen,
kaljat keitettiin, dokattiinkin, surutta iloiten,
ja koko eetoksessa ei ollut kieltoja.

Ässää!
Elämää!

Tiedekin edisteli, joo.

Kuta itket? Koetko?
Oletko kadottanut jotakin?

5

Tuliterä talous, peto maultaan:
ei kilon hinta, tase, vartiossa.
Mitä mieli,
elä unet maalaisten ilossa,
ota huvi nätin emännän alla.
Mettä missin meikki.

Onni.

Vaan käki toi.

Kaikkeuden mykkä himo on aina suuri, maho.

6

Syyssade vuotaa, taivaista uutettu.
Pilvissä haukan varjo,
jo kukkuu ennelintu.

Käki toi riesan, munansa sotkan pesään,

kiistan hedelmästä ja puusta.

Yksi oli sitä kastellut.
Toinen siitä maistoi.

Luisui eleet madon-alhaiselle alueelle;
ääni kohosi, sanat olivat sekundaa, muinaiskieliä.
Silmänaukot salamoi,

käsivarsi nousee, tuntuu.

Kauna kaksikon asenne.

Kanne ojossa:
vedotaan isoa joukkoa eteen, istuntoja.

Ei voi olla!
Aalto imaisi meidät kaikki.
Kokeilu ohi, enkelien aika syntiin liuennut.

Niin yhtenä sovittiin
armahtaako pienintä
vai antaako kykenevälle vapaus,

Kumpi tärkeämpi:
pienet asiat
vaiko suuruus?

7

Mä…

Aukeaa miesäänien lukumäärä,
oma mielemme.

Eden eräiden voiton eteen.

8

Käki elää,

makaa metsäsodan kasvi
kirveellä leikattu

Laki loi toisistaan jakautuneet omaisuudet,
eliitin alueet, kaiteita,
mutta ikeen säätelyä myäs.

Sula kymi,

9

vuolas neva:
kilpa.

Siten asiat pyörivät:
voima ja nopeus.

Kilpa,
koska nopeus tuottaa voiman.

Varustamosta kolisi
etuja, laivoja

Mutta heidän nopeutensa ei ollut se sama

kuin

meillä nykyisin

nollataan jäniksenä meno

10

Ivaa kukkasaaria
– ivaat lankoja seiverkoissa!

Kalatta haalea valesokea.

Eli siis: Lohijoelle!

11

Yön joki: ui.

Kasoissa oksaa,
jonoissa kapasiteettia

Ken osaa ilmaista

missä ois mieli?

12

Mieli?

Enemmän ja enemmän ja enemmän!
Nyt kiertävät itseäni
tähdet ja aurinko ja kuu ja ilma ja eetteri
ja kaikki se jolla on elämä!
Sekä suurta että pientä hallitsee ahneus
ääretön ja määräävä.

Mieli?

Muut järjestykseen
sekä suurempi että pienempi
samalla tavalla kuin esineet.

Järjestä ne erilleen,
sillä kuten aikaisemmin olen sanonut,
toistensa kanssa liitossa
ne estäisivät sinua
ottamasta kaiken.

Ja varo; erotetut
pyrkivät liittymään.

Suojassa on sitten kun
este seisoo siltojen eessä,
ennemmin ei.

Mieli,

kun on yksin itsessään,
kaikki erillään toinen toisistaan
kaltaistaan paitsi?

Yksin itseään persoonallisuus halajaa,
ison osan kaikkeudesta yksin itselleen.

Osta se!

Mieli?

Suurin voima kaiken yli!
Voima minkä tahansa ylitse,
voima koskien kaikkea.

Mieli?

Esineissä,
isoissa astioissa,
ostoskassien sisässä
ja ulkona etenkin,
jossain toisaalla aina.

Niin monta,
niin monta asiaa kaikkeudessa.

Eniten mitä tahansa! Eniten!
Kaikki! Ja harvinaisista harvinaisin!
Nyt! Kaikki nyt! Nyt!
Mitä tahansa kaikista asioista,
mitä tahansa…

Sijoitus kuin loitsu
kaiken ta

voittaa.

Ja minkä se maksaa?
Älä kysy!

Hinnasto:
Lämmin kylmästä,
kirkkaus pimeästä,
kuiva kosteasta.
Pienestä yhä enemmän.
Tonneja.

Mieli?

Mikään ei ole täydellisesti totta,
Mutta jos se kaikki sisältäisi
inan puhtainta asiaa,
osasiakin, niin
erilainen olisi tämä maa

On asioita kiertäminen
Pyöriminen sisällön ympäri
kunnes tajunta sekoittuu

Ja alusta jälleen,
koskaan perille löytämättä

Mieli?

Vaiko sittenkin

Mielettömyys?

e toiki
itte liti liikkeeseen tulee.
Sekä neet että a riä olet,
tunnisti.
tuli omaan ioitli,
i,
i tulee oleaan,
t  ja se,
nka u,
un ovat.

s i eroais, ln on eronnut,

Ja on monia monista asioi
eronnut ai, on.

on ku,
mttään ei miään nen;
mutta on ä slsi j.

13

Yleinen ilmoitus:

kaikki verolle pantaviksi
tiistaina kello kuusi
raatihuoneelle
tai muuten

Ja erityinen:

Sinä siinä!
Kuinka paljon se todella koskee?
Mitä voittaisit
jos kaiken pitäisit?
Etkö piittaa, rakasta?
Jaa omaasi, ainakin liika.
Merde! Kokeile edes!
Hoida mielesi, emmi, ime kirjeeni.

14

Sairaimpien kesäyössä tuskin muistan osani.
Vasten sorjia siivoojanaisia! Kaatoja saamassa!

Teossa väsyy.
Aterioin ostereita.
Mitalien tomu soinnuttaa kuolleen.

15

Yleinen, kostea, kylmä, pimeä
kokoontuivat kovaksi ytimeksi.
(Uhma saa kaataa.)

Harvinainen lämmin eepos,
romanttinen kirkas säe
siirtyivät uniin.

16

Laivat,

laivat kyntävät maata,
edessä kylmä vesi.

Miss’ on orjan toiveitten tontti?

Erottuuko kivet vedestä,
Nooan reitti onnen tyyssijaan?

Ei.

Taajama.
Juopuneen vaivat.

17

Syöjiä on sakeanaan,
siviilejä kylliksi.

Nimitysoikeus, loissuodatin!

Kaikki valikkoon, tutkimuksiin,
Tässä ei auta sairas, sokea,
ei väsynyt tai sekopää.
Kynä käy.
Tarpeettomat sysäämme eläinten joukkoon,
erotamme omistamme.

“Ei.”     ”En.”     ”Ei oikaisuja.”

18

Sikojen karu kita,
ruokana nuoska.

19

Kutsumme sateenkaarta.
Se ei vastaa.
Ei aurinkoa, ei värejä meille.

Kilsa, kaks,
hengitys, myrsky lakannut,
tuuli alas pihissyt.

Metsätraktorin tuoksu.
Joutsen.
Papit vie veikan.

20

Koirantähden noustessa
ihmiset katsovat sitä ladossa 40 päivää ja yötä.

Sinne kaipuu,
norjalle lennolle,
mennä elossa pois.

21

Tutun kato kytee,
veimme omamme vieraina tehokkuuden asioiksi.

21a

Onko myöntämistä mätänä mykkänä?

21b

Mies, maija tai mamma! Kokemuksemme sammakot käytä!
Tajusimme, opimme, voitetut:
lama vei sytykkeitä, elämämme häviää.

22

Tulkinnan uni on kulmistaan sidottu vakaumus.