Manifesti (Puhun erilaisuuteni puolesta)

En ole Pasolini, joka pyytelee selityksiä
En ole Kuubasta karkotettu Ginsberg
En ole homo runoilijan valepuvussa
En tarvitse valepukua
paljastan teille kasvoni
Puhun erilaisuudestani
Puolustan sitä, mitä olen
Enkä ole niin outo
Inhoan epäoikeudenmukaisuutta
Enkä luota tähän demokratian piirileikkiin
Mutta älkää puhuko minulle proletariaatista
Sillä on pahempaa olla köyhä ja homo
Pitää olla sisua sietää
ja kiertää kaukaa korttelin machot
Kestää isän vihaa
Poika kun on niitä poikia
Äidin kloorin tahrimia
Puhtaudesta vanhentuneita käsiä
Jotka tuudittavat sairasta
Huonoja tapoja vastaan
Huonon onnen vuoksi
Se on kuin diktatuuri
Pahempaa kuin diktatuuri
Sillä diktatuurit väistyvät
Ja tulee demokratia
Ja sen jälkeen sosialismi
Ja entä sitten?
Mitä meille sitten tehdään, toveri?
Sidotaan palmikoista paketiksi, määränpää sama
Kuin Kuuban aids-potilailla
Työnnetään junaan matkalle ei minnekään
Niin kuin kenraali Ibañezin laivalla
Jossa opittiin uimaan
Mutta kukaan ei päässyt rantaan
Siksi Valparaísossa sammuivat punaiset lyhdyt
Ja ilotaloissa juotiin
Mustan surun malja
Rapujen syömille ruumiille
Sitä vuotta ei ihmisoikeuskomissio muista
Siksi kysynkin, toveri
Vieläkö Siperian juna
kuljettaa vastavallankumouksellisia?
Se juna, jonka näen silmissänne
Kun ääneni muuttuu liian hempeäksi
Entä te?
Mitä teette lapsuusmuistoillemme,
Niille joissa yhdessä vedettiin käteen
Ja tehtiin muitakin asioita
         Cartagenan lomilla
Onko tulevaisuus mustavalkoinen?
Yön ja arjen aika yksiselitteistä?
Eikö jossakin kadunkulmassa
Joku homo horjuta
Uuden ihmisenne tulevaisuutta?
Annetaanko meidän kirjoa lintuja
vapaan isänmaan lippuihin?
Kiväärit jätän teidänlaisille
Kylmäverisille
Eikä se ole pelkoa
Pelkoni hävisi vähitellen
Kun kuljin väistellen veitsiä
Seksuaalisuuden kellareissa
Ja älkää ärsyyntykö
Jos samalla kun puhun
        vilkaisen jalkoväliinne
Minä en ole tekopyhä
Eivätkö naisen tissit
       saa katsettanne laskemaan?
Entä kahden kesken
        vuoristossa,
eikö välillämme tapahtuisi mitään?
Vaikka jälkeenpäin vihaisittekin minua
Vallankumouksenne moraalin turmelemisesta
Pelkäättekö homoseksuaalisuutta?
Enkä nyt puhu panemisesta
En pelkästä panemisesta
Vaan hellyydestä, toveri
Ette tiedä
Miten vaikeaa on löytää rakkautta
Näissä olosuhteissa
Ette tiedä
Millaista on kantaa tätä ruttoa
Ihmiset pysyttelevät etäällä
Ihmiset ymmärtävät ja sanovat
Homo se on mutta kirjoittaa hyvin
Homo mutta hyvä tyyppi
Tosi hyvä tyyppi
En ole hyvä tyyppi
Hyväksyn muut
Pyytämättä heiltä tätä ominaisuutta
Siitä huolimatta he nauravat
Selässäni on naurun arpia
Luulette että ajattelen perse edellä
Ja tiedustelupalvelun hiillostaessa
Laulaisin heti kaiken
Ette tiedä että miehuutta
En koskaan oppinut kasarmeilla
Miehuuteni opetti minulle yö,
Pylvään takana
Ihannoimanne miehuuden
Teihin istutti rykmentissä
Joku niistä murhaajasotilaista
Jotka edelleen ovat vallassa
Miehuuteni ei kasvanut puolueessa
Josta minut naurettiin pois
Niin monta kertaa
Miehuuteni opin elämällä
        ne vuodet
Kun homonäänelleni naurettiin
Ja huudettiin: kyllä se kohta luovuttaa
Ja vaikka te huudatte niin kuin mies
Ette saanut minua antamaan periksi
Minun miehuuteni oli vaiennettua
Se ei ollut käyntejä stadionilla
Riehakkuutta kotijoukkueen puolesta
Jalkapallokin on vain peiteltyä homoilua
Kuten nyrkkeily, politiikka ja viini
Minun miehuuttani oli sietää pilkkaa
Niellä murhanhimoinen raivo
Miehuuttani on hyväksyä erilaisuuteni
Pelkuruus on paljon kovempaa
En käännä toista poskea
Vaan käännän perseeni, toveri
Ja se on kostoni
Miehuuteni odottaa kärsivällisesti
Että machot vanhenevat
Sillä tällä hetkellä
Vasemmisto kauppaa velttoa persettään
Parlamentissa joka suuntaan
Minun miehuuteni oli vaikeaa
Siksi en nouse tähän junaan
Tietämättä mihin se menee
En aio muuttua marxismin vuoksi,
Se hylkäsi minut niin monta kertaa
Minun ei tarvitse muuttua
Olen teitä kumouksellisempi
En aio muuttua
       vain köyhyyden ja rikkauden vuoksi
Se on muiden heiniä
En sen vuoksi että kapitalismi on epäoikeudenmukaista
– New Yorkissa homot suutelevat kaduilla –
Sen puolen jätän teille
Joka olette niin huolissanne
Vallankumouksen riutumisesta
Annan teille tämän viestin
En itseni puolesta
Minä olen vanha
Ja utopianne on tuleville sukupolville
Vielä syntyy siipirikkoina
niin monta lasta
Ja tahdon että he lentävät, toveri
Että vallankumouksenne
Antaa palan punaista taivasta
Jotta he voivat lentää.

(Kääntänyt Riina Lindroos)

Nouseva pimeys

Juhlien iloisia hautajaisia tai kuolettavan tylsiä kutsuja
he saapuvat salaa ihoaan rapsuttaen,
leijuen saapuvat nämä mustien naisten tiukat triot;
tämä enkeleiden pimeä partituuri!
Koko kurja vuokratalo liitää taivaalla
putket painelevat pakoon iltaan.
Minä melkein nukun huoleni pois ja kohta,
herään taas huoliini.
Prinsessan tuhat yötä valuvat illan tullen alas rännejä
Hänen parvekkeensa portaikkoa ei nouse prinssi
Ja niin jäävät tähdet uupumaan ikuisuudesta
ja horisontti hiipuu nöyränä.
Kaikki lehahtaa tyhjästä kuten tuore taide tai lempeä kuolema.
Ja maailma on niin mieletön että lumikin suuntaa
Arabiemiraatteihin; ja tämä hulluus jatkaa matkaa
roikkuen tippukivinä taivaalla, kiitäen suuren komeetan häntäpäässä.
Sieltä he tulevat,          –pahan ilman mustat kyyhkyt–
painaen märkivän haavan palavaan sydämeeni.
Lentävien mattojen päällä
lesbot, bit, pariskunnittain suudellen:
Carolina, Karina, Cilicia ja Ferisbunda.
Tyttöparit lentävät suudellen toisiaan,             hellästi käsikkäin.
Paholaisen mustat tyttäret ilottelevat ilmoissa
Lapsina taas, vanhukset tanssivat cumbiaa heidän kunniakseen
Ja tuolit pyörivät kehässä nyrkkeillen toisiaan vastaan, ympäri, ympäri.
Koko kurja vuokratalo liitää taivaalla
Herra, syöksyykö kirkkaudesta alas mustien naisten vuolas virta?
Saapuvatko he ylä-äänin protestoiden?
Tämä herkkukori tuikkii taivaalla
Päärynöihin ihastuneen paraguaylaisen palava rakkaus.
Kitkerää dominikaania ärsyttää.
Varsinainen sekameteli, kaikkia harmittaa.
Valkokaulusvarkaat marssivat.
ja vapauttavat paljasjalkavarkaat, bravo!
Mustat naiset roihuavat jäätyneessä sydämessäni
väristen palavassa vuokratalossaan, nuo pyhän yksinkertaiset
kuin kuivatut lehdet tai kuoleman kukat.

Olen rakentanut kansallista hyvinvointia

Tietysti ikävöin aikoja
jolloin monsuunituuli raastoi hiuksiani
ja tuoksuin makeilta persikoilta
          ja onnellisinta oli
kun papaijat kukkivat
pationi perukoilla.
Eikä rakkaudelle ole mittaa ei määrää,
silloin kun papaijat kukkivat
kuivalla ja kovalla nurmella
sinun patiosi perällä…
Oi, noita aikoja likaisessa Limassa
ja rautakaupan tiskin takana
kauniissa Panamássa.
Minua on rakastettu ja minut on jätetty:
kuten kaikkia meitä, jotka olemme niin rakastettuja.
Sain kolme lasta Panamássa
ja kuusi Venezuelassa. voinko muuta pyytää?
En valita rakkaudesta
enkä sen hoidosta.
Olen saanut siltä muita naisia enemmän.
Kolmekymmentä pitkää vuotta
olen hankkinut kokemusta
ja parhaani mukaan siitä huolehtinut,
vertaillut. Nyt riittää, en ole enää kukkeimmillani,
kohta viisikymppisenä virttynyt
ja vartaloni muisto vain.
Naisena mitä kunniallisin, la Dominicana.
Verot hoidin säästöilläni.
Olen rakentanut kansallista hyvinvointia.
Ja ylpeänä voin vielä
vakuuttaa, ettei kukaan
ole jäänyt onnettomaksi tässä vuoteessa.
Kuuletko? Oletko siinä?
Puhun sinulle, senkin moukka

(Suomennos Sarri Vuorisalo-Tiitinen)

El Agustino

jota kutsun taivaaksi ja on maa
ja joka ilta tilansa ottaa vastoin taivaiden tapaa
ja levittyy hienon yön peitteen päälle
ja elää valloitettujen linnojen leirinuotioiden lailla
                                                                      ylhäällä tuolla
ja hellittää otteestaan valosormuksia             ihmisjoukkoja
lukemattomia      tuhansia     en enää osannut laskea
montako kertaa eksyin taivaalle       luulin astuvani maalla
aloin luetella sen kuluneita askelmia niin
helpolla että ihmiset kulkiessaan
kaksinkertaistavat kolminkertaistavat ne  se on   varmaankin vauhti
tyhjän vatsan etiäisiä                  – työssä
mekaanisessa        täyspäiväisessä   ilman lomaoikeuksia
lomaoikeuksin               –  mutta palkatta
vai sittenkin selkeä sekasorto maailmassa joka ei ole
taivasta ei maata taivaan ja maan välillä      taivasta ja maata
kasvottomissa ihmisjoukoissa on jotakin itsestäänselvää
                                                                   huomaan
tämän tötterön avulla    se yrittää – haluaa – olla ainoa
kiikarini tähystystornini      kurkottumatta ikkunaan
bussissa   vaikka väki huutaisikin   käskisivät
olla vahva    järkevä    ethän katso uudestaan
                                      näkisin vain
itsesi puolustuskyvyttömänä maailmassa jota en
                          kyennyt kesyttää yksin
Sinä päivänä melkein yletyin taivaaseen
koska sen hikisen mullan tuoksu tai minkä vain   imeytyi
puserooni    hiuksiini takertui pikkuisen laihan
ravintonsa tomuja    kielenikin maistoi
sinisten kaupungin laitakylien hapanta varmuutta   eikä
silmien räpyttelystä ollut tulla loppua yrittäessäni laskea
jokaista valotuikkua siinä    äärettömyydessä   – ne jo ahmivat minua
                                       Pitikin olla juuri näiden kömpelöiden
jatkuvien iskujen takia kuskeista lähtöisin
ja (yksin nautittujen) lasillisten käheyttämän äänen
että ylhäisyydessään se muistutti minulle
olevansa yksinkertaisesti alhaalla

                                    (Kääntänyt Maaria Mannermaa)

kuvittelen sinut myymässä rihkamaa
kertomassa ihmisille kuinka kaunista ja ihmeellistä
 on asua Perussa

myymässä kielellä, jota ei ole,
 maata, jota myöskään ei ole

näen sisareni myymässä kylässä,
 jonka nimeä en osaa lausua,
 kilvan turkkilaisten kaupparatsujen kanssa
 mattojen ja silkkien välissä

pitkähiuksinen opiskelija
 köyhä tyttö San Juan de Mirafloresista
 (läheltä sitä, mistä saattaa joskus tulla juna)

myymässä kuin myisi itseään
 kuin saisi takaisin osan kadotettua
 ylpeyttään
pyytäen kalleinta hintaa

     valkoiset hampaat,
 joita hän kutsuu
 piraija-kaulakouruksi
 ja kantaa ylpeänä

muinaisruukun ruskea pinta saa osakseen ihailua
pronssinen katse kuin
 kaivostyön kovettama
 käsissä pimeän työn punoitus

väität sitä niiden luonnolliseksi väriksi.

                                    (Kääntänyt Teivo Teivainen)

vieras Moskovan junassa
vailla juttukumppania
 toisinaan tarkastaja
 tulee tarkastamaan hermoni
 pitämään minulle seuraa
 olen täyttänyt yskälläni vaunuosaston
 pienten ikkuna-aukkojen kiertoilman
 tavaroiden elättämän laukkuhyllyn

en ole myymässä mitään
 enkä tiedä mitään Lonely Planetin matkoista
 maapallon keskipisteeseen
             pyydän anteeksi
 vihaan vuoria
 eikä minun tarvitse selitellä
 alkuperääni
 silmissäni
 tolkuton unetus
 jonka autiomaa on jättänyt
 tukahdutettujen äänien matonkuteeksi
 kieleeni
 kunnes hengitys kulkee
 yhä lyhyempiä matkoja
 hetken, joka kuluu sivun kääntämiseen
 ja säätiedotuksen löytämiseen

peremmällä turkkilaiset pelaavat
    kenties minusta
 nigeriailaisäiti paljastaa hedelmänsä
 rintansa
 ruokkiakseen lastaan
 ulkona vihreää, vehreää

hyväksyn valintani
     yksinäisyyden
 syvänmustat silmät
 huolitellut kädet

    luettelo
trooppisista taudeista
     jotka yhtäkkiä
saavat kasvot
 käsittämättömällä englanninkielellä
 jota en enää viitsi seurata
 yksi syy lisää olla hiljaa

mutta nyt turkkilaiset
               panevat kaiken peliin
 on minun vuoroni tulla ruumiiksi
 rintani, sekavien muotojen risteys

alan ymmärtää kaiken
 kerään ääniä, murteita
       joita voi koskettaa
 samalla suustani tipahtaa
 ilman sanoja
 vettä
 joka muuttuu silmieni pyynnöksi
 ruumiini pyynnöksi saada vettä
 se on sama pyyntö kaikilla kielillä
         kaikissa käsissä

tarraudun taivaan liepeisiin
 pysyäkseni hereillä
       seuratakseni vihreyttä
 ollakseni keskeyttämättä
 matkaa
 ja käsittämätöntä
     tyhjiötä

Itämeren vihreys
     postikortinvihreys
 talvi on kaiken poissaoloa
       minulle kerrotaan

en ole enää osa jatkumoa
 joka jäävuoren lailla
 katoaa junan jättämään tyhjyyteen
 asema jää taaksemme
 samoin ymmärtämättömyyteni

huolellisesti rakennetussa
       horisontissa
 lopullinen päämäärä
 kaikkine lupauksineen

 (Suomennos Teivo Teivainen)

Latino for ever

Pakko mennä kouluun ollakseen isänmaallinen
pakko nukkua pallo kainalossa jotta olisi Pelé
pakko olla hynää millä mennä Eurooppaan
ja enemmän hynää millä palata
tem que ir a escola para ser um patriota
dormir com a bola para ser Pelé
tem que ter dinheiro para ir a Europa
e muito mais dinheiro para volver

otsa rypyssä
ja vailla otsaa

We don’t speak English joka paikassa
mutta joka paikassa we understand

Katsotaan uutiset telkkarista
presidenttien tärkätyt kaulukset
allekirjoitetut sopimukset
keskeneräiset sopimukset
laukaistut ohjukset
murskatut luut
köyhä vastaan hangoitteleva nuoriso
huumeineen ja vapauksineen

Tuhannet mitättömät asiapaperit
kyllä me tapettiin mutta kauan sitten
listittiin kun oli pakko
Ja vanha maanosa ymmärtää
Latinalainen Amerikka on ihmismassa
eurooppalaisuus identiteetti

Nu skall den gamla kulturen offras
tills bara råttorna finns kvar.
Prinssien valtakunnan loistokkaat linnat
Tsekkiministerin harhaileva katse
Saksalaisministerin kivikasvot
Ruotsalaistuvat espanjalaiset
ja toisten äänetön rikostoveruus

They are not guilty,
they are not bad
Syyllisiä tyttäriä sisään lukitsevat turkkilaiset
tai Bushia tukevat tanskalaiset
toisiaan tappavat afrikkalaiset
muslimit ja caracút
Itäeurooppalaiset huorat
laihat sääret huulet haavoilla
Uruguay-joen kalaparvet
Sellutehtaita urakoivat suomalaiset
ja sellua saartavat argentiinalaiset
se joka elää ja pohtii Pohjoisessa
kun lämmin vesi juoksee ja työturva toimii
Syy köyhien suurperheiden
sosiaaliavulla suhaavien arabien
vaaleiden ruotsalaisten, venäläisten, kiinalaisten
vietnamilaisten ja algerialaisten

They don’t speak Swedish
they cannot drive
We don’t speak English joka paikassa
mutta joka paikassa we understand
pakko mennä kouluun ollakseen isänmaallinen
pakko nukkua pallo kainalossa jotta olisi Pelé
uskoimme eurooppalaisiin
mutta olimme latinoja
kuin Ricky Martin
kuin Luis Miguel
yks kaks kolme
ja suussa on jäljellä vain yksi valitus
latinon veri
mutta joka päivä me tajuamme
demokratia on valhetta
yhden hetken juttu
kevyttä kesäsadetta
maailma pursuaa monarkkeja
filippiiniläispiikoja lautasten pesussa
täysiä kauppoja tyhjiä tehtaita
ja sopimuksella ostettuja vaimoja
silloilta heittäytyviä yksinäisiä
murhamiehiä ja teennäisiä tonttuja
piikkilankoihin takertuvia rappiojuoppoja
listimässä toisiaan nyrkein kadunkulman varvista
josta maksettu hynä oli mitätön
kuolkoon kylmyyteen vanha Eurooppa
se joka hukkuu paskaan
kuten kaikki globalisoitu visvaan

We don’t speak english joka paikassa
mutta joka paikassa we understand
että siellä jossain
joka paikassa pavut kiehuvat
ja kaikkialla pitää maksaa
Vi kan inte vara svenskar
We cannot be engleshmen
Voimme siis olla vain ystäviä
vain ystäviä ei muuta

(suomennos Auli Leskinen)