Alcenius-muunnelmia

Muunnelmia Henrik Alceniuksen kokoelman Mitä tämä on? (1964) runoista, jotka olivat muunnelmia Pentti Saarikosken kokoelman Mitä tapahtuu todella? (1962) runoista. Runot on tehty vuonna 1989.

Mukana myös generaattori, jolla voi luoda runoista uusia muunnelmia.

Generaattori

Alcenius-muunnelmia

sellaisia huomisia on itselleni
ennen kirkon pöllöä Neuvostoliittoon ja Alexandriassa
luen tulevia aikoja ylös alas
minä minä ja tie

minä on väärä paloauto
kaksi huutaa korkeaselkäisiä
sellaisia runoja
juoksen koko lapsuuteni kuin kommunisti

oikea tuoli alkoi
enkelien jälkeen etsin runoutta
nykyään tuen sotia
on kiveä ja kukkaa
Hrushtshevia joka kuuluu kylässä

matkustin ikkunaan
mikä on tie ja oikea
tälle paikkaa ja vuotta esitin
kirjoja
tämä on ennen ja enää ei ole
itselleni sodan minä rakensin
+2 sella in curuli struma Nonius sedet
rahaa odotan huoneesta toiseen

oikeaa kannan
erehdys ei ole kuin on
tutkin kävelin
poltin en muista
olivat hienoja
minä kun elän

tulevia aikoja
Tie ja ei korkeaa
tulipalot paloauto
itse hautausmaalla
enää ei ole

***

sidotut gurmandit on pyörivä linnunrata
ja
pisteet ei hitaasti pöytään

terska on Auringon kirjain
ei
on ensimmäinen
jota matkustaa pelastusrengas

hitaasti mutta muutokset
ja
siemenet sydämestä
pensas juoksee kirkonsarveen

viimeinen järjestelmä
on
korkealle tarttunut kohti

puolet lähtenyttä puhetta
ja
jotka joita ovat ovat

säteilevä Aurinko on Aurinko
seppele
ja
luvut
ympyräkehän Pythagoras
tapahdu kirjain

pilvenpyörä on
neljätoista avautuvaa
ja

iloinen ovat
pelastusrengas
härkä
kukat

ja ovat ja
ja avautuva
sydämen pyörivään
seitsemästä

polttaa palaa

räjähtävät

***

Ase on sammakko ja sata runoutta
neekeri huutaa naisia ja ohjaa Eurooppaa
pyrstö edellä
demokraatti on republikaani
joka linna syöksyy
lapsen nenä on ristiinnaulittu
luo härkä ja käsivarret

metsä on KTO KTO
Castro ja Hrushtshev:
ideologiset varjot
joiden patsas pyörii ja hyppii
tie on Aurinko

kaunis on korkeaa
ellei pyöri tuulessa
polttaa sisällöt
ellei alla Eurooppa
vapauden kanuunat viimeisen kerran
ei Mikä ristiinnaulittu kirkko
kaupunki: aurinko ja KOVO
kädettömät syleilevät

ontot helisee toisiaan täynnä
härkää kohti nousee lintu
aurinko on päällä
ellei tie
jotka kuin syleilevät
tekojen kasvava Amerikka
takajaloista KOVO laskee nahkansa mylvii
ellei tie halkeaa sataa

eikä maailmakaan pelastu
kiven sisään

***

silmiä kaukana omien keskellä
puku kelluu Leningradista länteen
kävellään Aallon rantavesissä
kuin Me

Helsinki on 120 päätä
rakennetaan solmio ja paita
Se on maa
maassaan valkoinen Minä

metsien Helsingistä Alvar
ilman mailia
istumme ne jonka on kaupunki
hopeanharmaa pääkaupunki

tänne lähteestä
täällä lännessä
on keskellä
siellä kasvava mutta
asun täällä
Me kaikki

uudelleen jättiläiseen
tai korkeat kuvansa
näkevät vuokrat
päällään Helsinki tumma
istumme ja Helsinki sijaitsee
Me ovat metsiemme meren mukaan
isoja tai toisin rannalla

katsomme Suomen suunnitelman selin

Hänellä hänen
hänen