Runopaikka (2017–) on Tarja Hallbergin ja Nina Mutikin kehittämä menetelmällisten ja paikkasidonnaisten runotekojen kokonaisuus. Vuoden 2021 runopaikkojen teemana on leikki. Toisin kuin yhteistyössä syntyneet Runopaikan aiemmat sarjat Kalma (2017) ja Luoto (2018), on Leikki-sarja henkilökohtainen projektini, jota Taiteen edistämiskeskus on tukenut. Hankkeessa avustaneet lapset haluavat pysyä nimettöminä.
Runopaikan nimessä kiteytyy ajatus runopaikoille merkityksellisestä tekstin ja paikan vuorovaikutteisesta suhteesta. Yksittäisen runopaikan toteutumisen hetkellä teksti havahtuu paikkaan, josta menetelmää noudattava teos kasvaa. Tällöin runopaikka nähdään prosessina, joka vuorovaikutuksen kautta muokkaa vaikutuspiirissään olevia tekstejä.
Leikki-sarja kutsuu Runopaikan seuraajia kirjoittamaan ja luomaan menetelmää noudattavia runopaikkoja. Uusi sarja toimii esimerkkinä omien runopaikkojen tekemiseksi. Kalman ja Luodon luonnonympäristöjen sijaan Leikin runopaikat toteutuvat kotiympäristössä. Näin runokokeiluihin osallistuminen on turvallista ja helppoa.
Leikin viisi erilaista runopaikkaa opastavat kirjoitusharjoituksin, kokein ja esimerkkitoteutuksin tehtävässä. Leikkiin ja vanhoihin sarjoihin voi edelleen tutustua ja osallistua vuoden 2022 puolella ja myöhemminkin. On hyvä huomioida, että Runopaikan teokset suunnitellaan digimuotoon tai ne ovat dokumentoinnin aikana digitoituja. Toteutuneet runopaikkojen dokumentaatiot löytyvät Runopaikan kotisivuilta ja sosiaalisen median kanavista.
Leikin ohjeet tuottavat uuteen sarjaan sopivia runopaikkoja. Ohjeita seuraten kirjoitamme vähintään 8 säkeistöä pitkän runon, joka kokeissa muokkautuu uudenlaiseksi. Lopuksi tekstiä saa tai täytyy editoida säkeistökohtaisesti. Samalla tutustutaan Runopaikan metodiin eli rajoitteisiin, joita seuraten runopaikat toteutuvat. Nämä viisi menetelmään kuuluvaa rajoitetta ohjaavat työskentelyä kaikilla runopaikoilla:
1. Teos suunnitellaan sille valittuun paikkaan.
2. Paikan ympäristö vaikuttaa teoksen aiheisiin ja teemoihin.
3. Materiaalinen teksti reagoi paikan kanssa sitä vahingoittamatta. Tekstin pituudelle ei ole rajoitetta. Leikki tekstin tavoilla merkitä sallitaan.
4. Teos on valitussa paikassa tapahtuva hetkellinen tekojen sarja, jonka suorittamisesta ei jää jälkiä ympäristöön.
5. Teos dokumentoidaan ja välitetään koettavaksi.
Kukin Leikin runopaikka sisältää ohjeet yhden tai useamman säkeistön kirjoittamiseksi – ja runokokeen, joka sekoittaa säkeistöt uudeksi tekstiksi. Tämän jälkeen kirjoittajalla on kädessään runopaikan jäänteet: runopaikan myllertämä teksti tai kokeen tapahtumien pohjalta kirjoitetut uudet säkeistöt eli jonkinlainen runopaikan dokumentaation raakile.
Dokumentoimiseen opastavat rajoitteet löytyvät Runopaikan kotisivulta kohdasta Menetelmä. Nämä numeroimattomat, työskentelyä ohjaavat säännöt täydentävät menetelmää ja antavat ideoita uudenlaisten runopaikkojen luomiseksi. Tulevaisuudessa menetelmä kehittyy näistä kohdin. Halutessaan menetelmää noudattavan teoksen jäänteet voi jakaa sosiaalisessa mediassa kokeissa mainittujen hashtagien kera. Ohjeita ja vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin löytyy Runopaikan Poetiikkaa-sarjasta.
Kirjoittamisohjeet & kokeet
Runopaikoilla työskentely on vähän kuin hippaa sattuman kanssa. Alussa on vain idea, jota voi kokeilla ja työstää interaktiossa paikkaan, josta idea on lähtöisin. Tapahtumisen lopputulos asettuu menetelmänsä raameihin ja suoltaa yllätyksen, runopaikan.
Leikki-sarjassa voi kokeilla runopaikan tekemistä leikkien avulla. Kirjoitusharjoituksissa etsimme kotiin piiloutuneita runopaikkoja. Omasta kodista kirjoittaminen avaa vuorovaikutteisen tilan, josta runopaikka löytyy.
Leikki-sarjan runo kirjoitetaan seuraavilla ohjeilla:
Aloita työskentely Leikki-sarjan runon parissa kirjoittamalla säkeistön verran kodista, sen väreistä, vedestä, läpikuultavuudesta ja sanojen uppoamisesta veteen. | Lätäkkö
Kirjoita kahden säkeistön verran kodin asukkaista, asettumisesta, epävarmuudesta, kodin esineistä ja materiaaleista. | Ruttu
Kirjoita kahden säkeistön verran johonkin kodin paikkaan liittyvistä siirtymistä, kotona tapahtuvista muutoksista ja suhteestasi kodin esineisiin. | Säätö
Kirjoita seuraavaksi kodin vuorovaikutussuhteista, tunnelmasta, asuintilasta ja runokokeen tekemisestä. | Pilvi
Kirjoita lopuksi lasten leikeistä jossakin kodin paikassa ja tämän runon kirjoittamisesta. | Yks juttu
Ensimmäinen leikki eli Lätäkön runopaikka tehdään vesimaljaan. Veden alle sijoittuessaan runopaikka on tarkkarajainen ja mahdollisesti rajoiltaan läpikuultava osa asuintilaa, jolloin sanojen vajoamista ja kieppumista voi havainnoida. Runon aloittava säkeistö voi olla helpompi kirjoittaa tähän paikkaan, jos koetta valmistelee tai pohdiskelee samaan aikaan.
Rutun säkeistöt kuvaavat runopaikan ympäristöä konkreettisena. Säkeistöissä kirjoittaja havainnoi tilaa ja asukkaita runopaikan ympärillä. Kokeessa tekijä leikkaa säkeistöt säkeen mittaisiksi osiksi, jotka sekoittuvat runopaikassa.
Säädön runopaikassa katse tarkentuu kirjoittajan ja paikan vuorovaikututukseen. Mikä paikassa on liikkeessä? Millaisia ajatuksia ja tunteita paikka herättää? Säädön kokeet vievät eniten aikaa: säkeistöt siirtyvät kaksi kertaa ja osa sanoista jää luultavasti käyttämättä. Tehtävä on helpompi lyhyellä tekstillä.
Pilven runopaikka pyytää kirjoittamaan tulevasta runokokeesta. Kokeen alkuasetelmassa tekijä on kiinnittänyt sanat kahdelle pilvenmuotoiselle kartongille, kumpikin säkeistö omaan sadepilveensä. Runopaikassa avustavat henkilöt luovat sanasateen siirtämällä sanoja alla olevalle kartongille. Sanoja silmäillen löytyy hetken runoja.
Viimeisessä leikissä Yks juttu tekijä kirjoittaa runolle lopetuksen. Hän kuvaa lasten leikkejä konkreettisella tasolla, ja toisaalta tuo kirjoittamisensa metalyyrisesti osaksi runoa. Runopaikassa avustavat henkilöt kuuntelevat säkeistön ja kertovat sitten omin sanoin sen tapahtumista.
Leikin runopaikat muokkaavat monin tavoin niissä kirjoitettuja tekstejä. Lätäkössä koko säkeistö saattaa sekoittua sanamaljassa. Säkeistön sisäiset merkitysyhteydet rakentuvat uudelleen kirjoittaessa valittujen sanojen kehyksissä. Rutussa alkuperäisestä sanajärjestyksestä jää enemmän näkyviin, sillä säkeistöt muokkautuvat säe kerrallaan ja vain säkeiden väliset suhteet muuttuvat. Säädössä molempien säkeistöjen sanat sekoittuvat keskenään. Osa sanoista saattaa pudota pois lopullisesta tekstistä. Pilvessä säkeistöjen sanat järjestäytyvät säkeistön sisällä. Tässä runopaikassa tekijä kirjoittaa uudet, tapahtumia dokumentoivat säkeistöt. Yks juttu adaptoi kirjoitetun säkeistön kahdesti: ensin kertomukseksi ja sitten suullisen kertomuksen jälleen säkeistöksi, joka päättää valmiin runon.
Kokeet voimistavat tapahtumia, joita runopaikoilla luonnostaan on. Leikin runopaikoissa lasten leikkisä energia luo yllätyksiä. Yhtä lailla muut kotoa löytyvät olennot tai arkinen elämä itsessään voivat tuottaa tekstin kanssa mielenkiintoisesti reagoivan ympäristön, johon runopaikka voi syntyä. Mikään ei estä soveltamasta sarjan harjoituksia yhdelle hengelle. Lätäkön sanamaljasta on mukavin aloittaa.
Esimerkkitapaus ”kaaoksesta, jonka sydämessä galaksinkokoinen pyörre”
Edellä kuvatuilla ohjeilla kirjoittamani ja runopaikkojen prosesseissa muokkautunut ”Vajoavat”-runo säilöö arkiset hetket ja tunnelmat kesältä, jolloin työskentelin aktiivisesti Leikki-sarjan parissa. Runo kertoo muuttamisesta, muutoksista ja niihin reagoimisen tavoista, kesästä ja yhdessä vietetystä ajasta. En työstänyt säkeistöjä liian pitkään, jotta tekstit tallentaisivat paikan olemuksen – ennen kuin paikka ehtisi muuttua ja runo nahistua. Tällainen hetkellisyys on metodista lähtöisin. Sen voi antaa tapahtua.
Kirjoitusohjeet on suunniteltu niin, että jotkin säkeistöt kertovat runopaikkojen tekemisestä. Tällöin kirjoittaessa kuvitellaan runokokeen tekemistä ja kokeen mahdollista lopputulosta. Kun kirjoittaja sitten toteuttaa kokeen, kantavat valmiit tekstit muistumia menetelmästä. Ne sanovat jotakin yksityiskohtaista tai metaforista kokeista, joita ne ovat fiktiivisesti havainnoineet.
Omassa tekstissäni jokin kosminen pyrkii lasimaljasta asuntoon:
tämä runoelma alkaa tyhjyydestä
tyhjästä tilasta ja tyhjästä asunnosta
uudesta kodista, sen ensimmäisen yhteisen
kaikista pisteistä, kuutioista, joissa kaikuu
leikki & hiljaisuus, siihen heijastuvista tähtikuvioista
ja kaaoksesta, jonka sydämessä galaksinkokoinen pyörre
lasisessa kulhossa keittiön valkoisella pöydällä, joka täyttyy
ja täytetään pintaan saakka
ja yli, pimeä kuohuu olohuoneen matolle, asunnon
kaikista neliöistä ja ilmasta purkautuu
rantaviivaa, kun juoksette lävitseni
Runo muuntuu runopaikoilla uudenlaiseksi säkeistö tai kaksi kerrallaan. Lätäkön runopaikassa siirrän tekstin sanaliuskoille, jotka uppoavat satunnaisessa järjestyksessä vesimaljaan. Runopaikkaa tehdessä lapset käyttävät sanaliuskoja loitsuina. Sanat ovat toiveita, joita luetellaan samalla, kun säkeistöä upotetaan veteen. Lapset laskevat veden varaan joutuvien sanaliuskojen määrää ja tökkivät sanoja pinnan alle.
Runon säkeistöt muokkautuvat runopaikassa konkreettisesti ja fyysisesti. Sanamaljassa sanat takertuvat toisiinsa. Järjestys, jossa sanat kerätään maljasta, tallentaa runopaikan.
Muitakin vaihtoehtoja runopaikan dokumentoimiseksi on, esimerkiksi itse editoin hieman sanamaljasta noussutta runoa. Versio, jossa poistot näkyvät, on esillä Lätäkön dokumentaatiossa Runopaikan kotisivuilla. Tässä osa siitä:
nopeana pohjaan, kaikista
niitä joissa maitoon ensimmäisen kaikki mutteivät violetin / ne ja keltaisen pintaan
heijastuvista
pisteistä pimeä mutta esiin että pohjan tyhjästä toisiinsa
sekasotkuna, ne huoneet pyrstöjä
lasisessa hiertävät rantaviivaa
liimautuvat
kasautuvat, joka väreilevän kaivautuu
juoksette lävitse
syntyy vajoavat
Säkeistöä editoidessa kirkastan runon keskeisintä merkitystä ja suhdetta ensimmäiseen tekstiversioon.
Runopaikkojen jäljet
Leikki-sarjan ohjeiden mukaan jotkin sen runopaikat on dokumentoitava siten, että tekijä kirjoittaa runopaikassa kokemiensa tapahtumien pohjalta uudet säkeistöt. Uuden luomisen vaatimus johtuu siitä, että sarjan kaksi viimeistä runopaikkaa sisältävät tavoitteen tutkia dokumentoivan runon mahdollisuuksia.
Tällainen runopaikka on avoinna, kesken siihen saakka, kunnes sen dokumentoivat säkeistöt ovat valmiit. Tässä kokeilujen kannalta tavoitteellisessa tilassa etäisyys runoteon ja tapahtumien tallentamisen välillä kasvaa. Runoteolla tarkoitan aktiivista tapahtumista runopaikassa, kun teksti ja paikka ovat vuorovaikutuksessa ja reagoivat toisiinsa yllättävin tavoin.
Viimeiset ”Vajoavat”-runon säkeistöt valmistuivat vasta, kun runopaikkojen laaja, digitaalinen dokumentaatio verkossa oli muuten valmis. Viimeiseksi kirjoittamani säkeistöt kirjaavat runopaikkansa tapahtumien lisäksi työskentelyä Leikki-sarjan aikana. Leikin kannalta työskentelytapa on mielekäs, mutta yksittäisten runopaikkojen suhteen runoteko on hyvä dokumentoida joutuisasti. Kadonneen runopaikan ikuistamiseen ja digitoimiseen on lukuisia mahdollisuuksia, esimerkiksi Runopaikan Twitter-tilillä @runopaikka voi kuulostella kaikuja Rutun runopaikalta, kun säkeistöt ilmestyvät siellä säe kerrallaan.
Kootaan vielä yhteen eri tavat dokumentoida Leikki-sarjan runopaikat. Tallennan Leikin runopaikkojen tapahtumat kokeissa kerrottujen ohjeiden mukaan: useimmiten runopaikalla muuntunut säkeistö toimii sellaisenaan tai pienin muokkauksin runopaikan dokumentaationa. Viimeisten leikkien pohjalta kirjoitettavat säkeistöt tallettavat runoteot pidemmän ajallisen etäisyyden päästä. Lisäksi lapset dokumentoivat kokeet piirtäen heti runoteon jälkeen. Piirrokset kehittävät metodia ja testaavat ajatusta runopaikkojen tallentamisesta tavoilla, jotka eivät ole pelkästään mimeettisiä, kopioivia tai mukailevia, vaan uutta luovia tulkintoja tapahtuneesta.
Julkaisen Runopaikan Instagram-tilillä @runopaikka heinä-lokakuun aikana näitä lasten piirtäen ja maalaten ikuistamia näkemyksiä runopaikoista. Teoksissa käytetään sanojen ja säkeiden taltioimisen tapoina leikkikirjoitusta, kirjainten ja leikkikirjoituksen yhdistelmiä sekä kirjainjonoja. Piirroksilla lapset tutkivat etenkin Lätäkön runopaikan sanaliuskoja, joita kuvataan asettuneena pöydälle ja veden pintaan. Leikkikirjoitusta lapset käyttävät monipuolisesti ympäristön kuvaamiseen: aseemiset säkeistöt tarkastelevat isyyttä ja muumeja. Pilven runopaikassa kirjoitetaan leikkikirjoituksella kutsukortti. Sen ”kirjoittanut” lapsi ei osaa lukea eikä kirjoittaa, mutta on juuri ymmärtänyt kielen mahdollisuudet todellisuuden muokkaajana.
Luontoaiheiden, veden ja sadepilvien joukkoon ilmestyy sateenkaaria kirjaimina ja piirroksina. Sateenkaaret ovat Leikin säkeistöissä temaattisesti merkityksellisiä: ne liittyvät sanojen loitsuolemukseen ennen kirjoitettua kieltä. ”Vajoavat”-runon säkeistössä XIII on luettavissa lapsen muistiinpanot hänelle luetusta runosta. Lapsi kirjoittaa ylös kaikki häntä kiinnostavat sanat. Runon päättävään säkeistöön kirjaan lasten lausahduksia ja kirjoitetun (ja yhdessä luetun) kielen piirissä koettuja seikkailuja.
Piirrokset eivät pelkästään kuvaa tehtyä runopaikkaa, vaan runonteon hetken ideat ja sanat heräävät eloon: luodaan uutta. Siinä missä kirjoittamani dokumentoivat säkeistöt tallentavat tapahtumia ja tunnelmia, kuvaavat lapset piirroksissa ajatuksiaan runoteon hetkestä. Tällöin mielessä olevat kaverit tai valmistumassa olevat ruuat nähdään osana runopaikkaa.
Piirtämisen lisäksi lapset maalaavat vesivärimaalauksia, joiden värit toistavat pinkkien, violettien ja ruskeiden sanalappujen värejä.
Lasten piirroksista ja maalauksista on kuukausien päästäkin nähtävissä yllättäviä ja osuvia tulkintoja eletyistä runopaikoista. Uskon, että Instagramissa julkaistu visuaalinen näkökulma runopaikkojen dokumentoimiseksi avaa mahdollisuuksia uudenlaisille tavoille yhdistää kuvaa ja tekstiä & eri tekniikoita tulevien runopaikkojen digitaalisissa dokumenteissa.
Eväslaatikko
Millaisen ratkaisun ihmisenä olemisen kysymyksiin leikki tarjoaa? Sarjan teema mahdollistaa erilaisia näkökulmia ja tulkintoja leikkiin. Teemaa voi lähestyä lukuisten aiheiden kautta ja tuoda teksteihin mukaan itselle tärkeitä merkityssisältöjä. Tällöin kirjoittaja saattaa kuvata ihmisiä maailmassa tai maailmaa itseään mahdollisesti abstrakteillakin tavoilla, jotka voi tulkita jossakin mielessä leikiksi, leikkiin liittyväksi tai leikkisiksi.
Runopaikan tämän vuoden teemaa kannattanee tulkita laajasti ja kirjoittaa eri suunnista ja tasoilta. Aiheiden kirjo ja tekstien tematiikka saa olla Leikin teksteissä moniulotteinen. Teema toteutuu sarjaan osallistumalla, leikkien. Sarjan itsessään voi nähdä leikkinä hiekkalaatikolla, jonne joku on jättänyt hiekkalapion ja muotteja.
Kollektiivisten mahdollisuuksien lisäksi Leikki-sarja on itsenäinen, taiteellinen ja digitaalinen kokonaisuus. Sarjan käyttövoimana on sallivan leikin ja rajoittavan menetelmällisyyden ristiveto, jossa menetelmällisyys ohjaa luovuutta.