Marangoni on Brasiliassa syntynyt, Lontoossa asuva kuvataiteilija ja tutkija, jonka teos pureutuu internetin infrastruktuuriin ja raunioihin, joita jätämme digitaaliseen maailmaan. Marangoni työskentelee digitaalisessa residenssissä touko-kesäkuun ajan.

Marangonin Overflowing Gardens of Decay -teoskokonaisuus edustaa visuaalista runoutta. Teos luotaa hakurobotin avulla internetin rapistuvia alueita, hajonneita nettisivuja, joita ei enää aktiivisesti päivitetä tai ylläpidetä. Projektissa rikkinäiset nettisivut muuntuvat performatiivisiksi tiloiksi, joissa Marangoni korvaa vaurioitunutta sisältöä runoudella ja kuvataiteella.

Nokturno kysyi Marianalta muutamia kysymyksiä ennen residenssin alkua.

Mikä inspiroi sinua tähän projektiin?

– Rappioituminen ja hauraus ovat käsitteitä, jotka aina ujuttautuvat luovaan työskentelyyni, ne resonoivat ajatusteni kanssa myös henkilökohtaisella tasolla. Vaikka entropia on erittäin sinnikäs voima, sen vaikutuksia yleensä piilotellaan ja vältellään yhteiskunnassamme, joka on niin takertunut jatkuvaan innovointiin. Samaa voi sanoa myös useimmista kommunikaatioteknologioista, joita käytämme päivittäin. Mukavuuden nimessä hyväksymme sen, että ohjelmistojen toteutukseen liittyy hämäryyksiä ja laitteet ovat varsinaisia mustia laatikoita, jotka vievät toimijuutemme ja yksityisyytemme.

– Kun kriisit ja epäonnistumiset aiheuttavat tällä alalla äkillisiä häiriötilanteita, ne voivat johtaa romahduksiin järjestelmän toiminnassa. Tämä johtuu siitä, että tärkeintä ei missään vaiheessa olekaan ollut ihmisten, rakennusten tai laitteiden ylläpito ja niistä huolenpitäminen. Näiden asioiden ajatteleminen vei minut internetissä tapahtuvan rappion äärelle. Projektissani yhdistän kokeellista kirjoittamista ja kriittistä mediatutkimusta ja tutkin digitaalisten raunioiden potentiaalia oleellisena osana online-maisemaa.

Miten kuvailisit suhdettasi digitaaliseen maailmaan?

– Ainakin sanoisin, että se on ristiriitainen, jonkinlainen outo symbioosi. Uskaltaisin melkein sanoa, että se on loismainen suhde, mutta en osaa sanoa kumpi olen, isäntä vai loinen, koska asetelma tuntuu jatkuvasti muuttuvan jokaisen toistuvan tilanteen, jokaisen selainsession, jokaisen sellaisen prosessin myötä, missä tietoa kerätään, luodaan ja varastoidaan.

– Niinsanottu digitaalinen maailma voi vaikuttaa ei-materiaaliselta, aineettomalta, miltei eteeriseltä vyöhykkeeltä, joka on erillään todellisuudesta, mutta kuitenkin sen toiminta rakentuu pohjimmiltaan geologisille materiaaleille ja massiiviselle fyysiselle infrastruktuurille – vaikka ne piilotettaisiin näkyvistä. Uusien laitteiden kasvava kysyntä, se miten niiden ominaisuuksia parannellaan jatkuvasti, yhä korkeammat yhteysnopeudet ja laitteiden hardware-puolen parannukset synnyttävät epävakaan luupin, joka olisi syytä purkaa ja rakentaa uudelleen paremmaksi.

– Tästä kaikesta johtuen jopa jako ”digitaaliseen” ja “todelliseen” alkaa olla vanhentunut. Kumpikin vaikuttaa toiseen tavoilla, jotka ovat jo melkein huomaamattomia. Tavallaan myöskään oma taiteellinen työskentelyni tai minuuteni eivät enää ole erotettavissa tämän jaottelun katoamisesta, hyvässä tai pahassa.

Mitä haluaisit kertoa lukijoillemme itsestäsi?

– Olen Brasialiassa syntynyt, tällä hetkellä Lontoossa asuva taiteilija ja tutkija. Minulla on vuorovaikutussuunnittelun tutkinto London College of Communicationista ja viimeaikainen työni on keskittynyt internetin kriisin tutkimukseen ja rappion estetiikan tutkimukseen digitaalisessa mediassa.

– Monitaiteinen työskentelyni hajautuu useisiin eri muotoihin, nettipohjaisista kokeiluista veistoksellisiin installaaatioihin. Tekstipohjainen ilmaisu on aina ollut tärkeä osa itseilmaisuani ja tapaani kokeilla asioita, mutta vasta viime aikoina olen kokenut tulleeni sen verran sinuiksi sen kanssa, että olen uskaltanut kokeilla sitä julkisesti. Aloitin koodaamisen vuonna 2016 yritysmaailmassa, mutta pian huomasin että sovin todella huonosti sellaiseen ympäristöön. Se sai minut soveltamaan oppimiani teknisiä taitoja epätavallisten ja absurdien koodaamiseen liittyvien asioiden tutkiskeluun, sellaisten, jotka uhmaavat standardoitua tapaamme ajatella vuorovaikutusta ihmisen ja koneiden välillä.

Lisää tietoa Marianasta ja hänen aiemmasta tuotannostaan löydät hänen kotisivuiltaan osoitteesta marianamarangoni.com.

Nokturno toivottaa Marianan tervetulleeksi pian alkavaan digitaaliseen residenssiin!

Vuodesta 2017 toimineen digitaalisen residenssin runoilijat ovat työskennelleet pelillisen runouden, ääni- ja videorunouden, interaktiivisen, yhteisöllisen ja generatiivisen runouden parissa. Lisää tietoa löydät täältä.

Digitaalista residenssiä rahoittaa Nokturnon muun toiminnan tapaan Koneen Säätiö sekä opetus- ja kulttuuriministeriö kulttuurilehtituella.

(kuva: Mariana Marangonin projektista Overflowing Gardens of Decay)