Menetelmällisen kirjoittajan perussanasto
A
Aakkostetussa tekstissä sanat tai muut kielelliset elementit on järjestetty aakkosjärjestykseen. Olemassa olevista lähdeteksteistä voi tuottaa uusia tekstejä aakkostamalla. [MN]
Esimerkkejä: Leevi Lehdon Päivä (2004) sisältää STT:n yhden päivän uutistarjonnan, jonka sisältämät lauseet on järjestetty aakkosjärjestykseen. Marko Niemen ja Miia Toivion Suut-kokoelman (2012) runoissa "Aaltoileva aamurusko", "Haalistunut haamu haaveilee", "Maagisessa maailmankaikkeudessa" ja "Saavut, sadat" sanat ovat aakkosjärjestyksessä.
→ kohdeteksti, käänteisaakkostus, lähdeteksti
Akronyymi on lyhennesana, joka koostuu kirjaimista tai tavuista. Akronyymisessä kirjoittamisessa tietyn sanan kirjaimet määräävät säkeen tai rivin sanojen alkukirjaimet ja näiden sanojen järjestyksen. [JJ]
Esimerkkejä: Heteka ← Helsingin Teräskaluste; OuLiPo ← Ouvroir de Littérature Potentielle
→ akrostikon, akrostinen luenta
Rivien tai säkeiden ensimmäisistä kirjaimista tai laajemmista kielellisistä yksiköistä syntyy vertikaalisesti luettuna sana, nimi, lause tai laajempi kielellinen jatkumo. [TI]
→ akronymia, akrostinen luenta, mesostikon, telestikon
(engl.
acrostic reading) Jackson Mac Low'n kehittämä ei-intentionaalinen, satunnainen ja deterministinen menetelmä, jossa käytetään lähdetekstiä ja tuotetaan sen pohjalta uusi teksti lyhyen, niin sanotun "siementekstin" (
seed text) avulla. Menetelmän "akrostisuus" tarkoittaa, että lähdetekstistä valittujen sanojen alkukirjaimet muodostavat siementekstin sanat.
Esimerkiksi runossa "Call Me Ishmael" (1971) Mac Low käytti lähdetekstinä Herman Melvillen romaania Moby-Dick (1851) ja siementekstinä sen ensimmäistä lausetta "Call me Ishmael". Runon ensimmäisen säkeistön ensimmäistä riviä muodostettaessa haetaan lähdetekstistä ensimmäinen c-kirjaimella alkava sana, sitten ensimmäinen a-kirjaimella alkava sana ja ensimmäinen l-kirjaimella alkava sana kahdesti. Toinen rivi sisältää tekstin ensimmäiset m- ja e-kirjaimella alkavat sanat ja kolmas rivi tekstin ensimmäiset sanat, jotka alkavat kirjaimilla i, s, h, m, a, e ja l. Toinen säkeistö muodostetaan samaan tapaan, mutta käyttäen tekstin seuraavia c-, a- ja l-kirjaimilla alkavia sanoja, jne.
Akrostisesta luennasta kehittyi myös asymmetria, jossa alkuperäisen siementekstin tuottamia sanoja käytetään uutena siementekstinä. [MN]
→ akronymia, akrostikon, asymmetria, deterministinen menetelmä, diastinen luenta, ei-intentionaalinen menetelmä, intentionaalinen menetelmä, mesostikon, satunnaismenetelmä, siementeksti
Nimen, sanan tai laajemman kielellisen yksikön kirjaimet järjestetään uudelleen niin, että syntyy uusi (merkityksellinen) kokonaisuus. [TI]
Esimerkki: Mahdollisen Kirjallisuuden Seura ← sorja laskusuhdanne deliriumille
→ palindromi, permutaatio
Lähdetekstin käsittelyn tapa, jossa sen eri elementit korvataan niiden vastakohdilla. [TI]
Esimerkki: Harry Salmenniemen "Moottoritieltä hän tuli" ja Juri Joensuun "Kiertoradalle se tuli" ovat Antti Hyryn novellin "Maantieltä hän lähti" (1958) antonyymisiä käännöksiä suomesta suomeen. Ks. "Metodin esitys 1" teoksessa Menetelmällisen kirjallisuuden antologia (2018).
(engl. still life, ransk. nature morte) Elottomista luontokappaleista tai esineistä koottu sommitelma tai tällaista aihetta esittävä maalaus, piirustus tai valokuva.
Karri Kokko on soveltanut asetelmaa runouteen kokoamalla runoista ja runokirjoista sanoja, jotka kuvaavat sellaisia fyysisiä esineitä, jotka on mahdollista sijoittaa pöydälle, ikään kuin asetelman osaksi. [MN]
Mac Low’n termein kertautuvan proseduraalisuuden muoto, jossa siementekstinä käytetään akrostisen luennan toisesta siementekstistä tuottamaa tekstiä. [TI]
→ akrostinen luenta, proseduraalinen, siementeksti
Tilanne, jossa kirjoittava henkilö on vain osittain tietoinen kirjoittamisen tapahtumassa tai tapahtumasta. [JJ]
→ satunnaismenetelmä, surrealistiset leikit
C
Virvoitusjuoma, jota on markkinoitu "inkiväärioluiden samppanjana". Juomassa on kyllä kuplia, mutta se ei ole silti samppanjaa. Paul Fournel on käyttänyt termiä kuvaillakseen tekstejä, jotka vaikuttavat noudattavan jotain rajoitetta mutta eivät kuitenkaan noudata. [MN]
→ rajoite
Antiikin ajoilta peräisin oleva runomuoto, jossa runo koostetaan muualta lainatuista säkeistä. Vergilius oli hyvin suosittu materiaalin lähde centon tekijöiden keskuudessa. [MN]
→ kollaasi
Ks. klinamen
Brion Gysinin ja William Burroughsin keksimä nimitys ja menetelmä, jossa teksti tehdään leikkaamalla ja uudelleenjärjestelemällä lähdeteksti. [JJ]
→ kollaasi, lamellisektio, rullaasi, Tzaran hattu
D
Ks. Tzaran hattu
Menetelmä, joka tuottaa soveltajasta riippumatta aina samanlaisen tuloksen. [TI]
→ satunnaismenetelmä, diastinen luenta
(engl. diastic reading tai spelling-thru) Jackson Mac Low’n 1960-luvulla kehittämä deterministinen menetelmä, jossa käytetään lähdetekstiä ja tuotetaan sen pohjalta uusi teksti lyhyen "otsikkofraasin" avulla. Runosarjassa "Ridiculous in Piccadilly." (kokoelmassa The Virginia Woolf Poems, 1985) Mac Low käytti lähdetekstinä Virginia Woolfin The Waves -romaania (1931).
Diastisessa luennassa haetaan ensin lähdetekstistä ensimmäinen sana, jossa otsikkosanan ensimmäinen kirjain on ensimmäisenä kirjaimena. Sen jälkeen lähdetekstistä haetaan seuraava sana, jossa otsikkosanan toinen kirjain on toisena kirjaimena; sitten haetaan sana, jossa otsikkosanan kolmas kirjain on kolmantena kirjaimena jne. Kun koko otsikkofraasi on käyty läpi, sama prosessi toistetaan.[MN]
→ akrostinen luenta, asymmetria, mesostikon
E
Menetelmä, jonka lopputulosta sen soveltaja ei voi tietää ennalta. [TI]
→ deterministinen menetelmä, intentionaalinen menetelmä, satunnaismenetelmä
Aarsethin (1997) termi tekstille, joka edellyttää lukijalta lukemisen ja tulkinnan lisäksi muutakin toimintaa, esimerkiksi valintoja, tekstimedian aktiivista käyttöä, tekstin yhdistelyä, poistamista tai kirjoittamista. [JJ]
F
Matemaattinen lukujono, jossa jonon kukin luku saadaan laskemalla yhteen kaksi edellistä lukua: 0, 1, 1, 2, 3, 5, 8, 13, 21, 34, 55, 89, 144...
Runoudessa Fibonaccin lukujonoa ovat käyttäneet mm. Paul Braffort teoksessa Mes Hypertropes (1979), Inger Christensen teoksessa Alfabet (1981), Ron Silliman teoksessa Tjanting (1981) ja Marko Niemi Nurousopissa (2006). Christensenin Alfabetin jokaisessa runossa on yhtä monta riviä kuin kahdessa edellisessä runossa yhteensä, Sillimanin teoksessa kussakin kappaleessa on yhtä monta lausetta kuin kahdessa edellisessä kappaleessa yhteensä. Niemen Nurousopissa luvut muunnetaan merkkijonoiksi siten, että 1 = a, 2 = b, 3 = c, 4 = d, ... , 28 = ä, 29 = ö, 30 = aa, 31 = ab, 32 = ac, jne.
Muita vaihtoehtoja ovat esimerkiksi runon jokaisen säkeen kirjainten, tavujen tai sanojen lukumäärän määrittäminen lukujonon avulla. [MN]
G
McHalen (2004) mukaan teksti, jonka tuottaminen edellyttää "olemassa olevilla teksteillä (omilla tai muiden) operointia, niiden leikkelyä ja yhdistelyä, uudestaan ja päällekirjoitusta, joka tuottaa tekstin, joka on jotenkin sama kuin alkuperäiset, mutta kuitenkin eri". [TI]
→ lähdeteksti, mekaaninen teksti
Teksteistä: ilmiö, mahdollisuus tai tilanne, jossa tekstigeneraattori synnyttää uutta tekstiä. [JJ]
→ tekstigeneraattori
Unix- ja Linux-käyttöjärjestelmien ohjelma ja komento, joka etsii tekstitiedostosta kaikki hakuehdon täyttävät rivit ja tulostaa ne peräkkäin. Se on eräänlainen hakukoneiden edeltäjä, mutta useimpiin hakukoneisiin verrattuna huomattavasti monipuolisempi ja joustavampi: sillä voi esimerkiksi hakea sanaa pienempiä merkkijonoja tai vaikkapa s-kirjaimella alkavia ja a-kirjaimeen loppuvia sanoja. Runoudessa grep-ohjelmaa on käyttänyt Loss Pequeño Glazier. [MN]
H
Lähdetekstin vähentämistekniikka, jossa runon säkeitä lyhennetään haikua muistuttavaan mittaan. [TI] Ks. Joensuun ja Salmenniemen "Metodin esitys 4" teoksessa Menetelmällisen kirjallisuuden antologia (2018).
→ redundanssi, tekstin reunat
Kohdeteksti tuotetaan lähdetekstin äänneasua mukailemalla toisessa kielessä. [TI]
Esimerkkejä: "Sane as a Tugged Vat, Your Love" on Charles Bernsteinin homofoninen käännös Leevi Lehdon runosta " Sanat tulevat yöllä"; "Sälyy" on Tommi Nuopposen käännös Mallarmén runosta "Salut".
→ homomorfismi, homoleksikaalinen käännös, homosemanttinen käännös, homosyntaktinen käännös
Jokin yhteinen muodollinen piirre kahden tekstin välillä. [MN]
→ homofoninen käännös, homoleksikaalinen käännös, homosemanttinen käännös, homosyntaktinen käännös
Kohdetekstin tuottaminen lähdetekstistä niin, että tekstin sanat pysyvät samoina, mutta sanojen järjestys ja tekstin merkitys voivat muuttua. [MN]
→ homofoninen käännös, homomorfismi, homosemanttinen käännös, homosyntaktinen käännös
Kohdetekstin tuottaminen lähdetekstistä niin, että tekstin merkitys säilyy, mutta sanasto vaihdetaan. Kieli säilyy yleensä samana. (Oulipolaisessa käytännössä käännös-termillä kuvataan usein mitä tahansa muunnosta lähde- ja kohdetekstin välillä; toisinaan se voi tarkoittaa siirtymää kielestä toiseen, mutta usein ei.) [MN]
→ homofoninen käännös, homomorfismi, homoleksikaalinen käännös, homosyntaktinen käännös
Kohdetekstin tuottaminen niin, että lähdetekstin kieliopillinen rakenne säilytetään, mutta sanasto vaihdetaan korvaamalla nominit nomineilla, verbit verbeillä jne. [MN]
→ homofoninen käännös, homomorfismi, homoleksikaalinen käännös, homosemanttinen käännös, khimaira
Oulipolainen hääruno on kauniin läsnäolijan muunnelma, jossa käytetään sulhasen ja morsiamen nimien sisältämiä kirjaimia. [MN]
→ kaunis läsnäolija, lipogrammi
I
(ransk. cadavre exquis, engl. exquisite corpse) Surrealistinen seuraleikki, jossa teksti tai kuva rakennetaan kollektiivisesti tiettyä sääntöä noudattaen. Esimerkiksi ensimmäinen osallistuja voi kirjoittaa paperille adjektiivin, toinen substantiivin ja kolmas verbin niin, että kukaan ei näe, mitä muut ovat kirjoittaneet. [MN]
→ surrealistiset leikit
Menetelmä, jonka lopputuloksen sen soveltaja voi tietää ennalta. [TI]
→ ei-intentionaalinen menetelmä
Kirjainsarja, jossa yksikään kirjain ei esiinny kuin kerran. Isogrammia, joka sisältää kaikki aakkoston kirjaimet, kutsutaan isopangrammiksi. [MN]
K
(ransk. beau présent, belle présente) Teksti, jossa käytetään ainoastaan jonkun henkilön nimen tai muun sanan sisältämiä kirjaimia. Se on toisin sanoen lipogrammi, jossa ei käytetä lainkaan kyseiseen nimeen sisältymättömiä kirjaimia. [MN]
→ hääruno, kaunis poissaolija, lipogrammi
(ransk. beau absent, belle absente) Teksti, jossa käytetään kaikkia aakkoston kirjaimia paitsi ei poissaolevan henkilön nimen sisältämiä kirjaimia. [MN]
→ kaunis läsnäolija, lipogrammi
(suom. kimara) Korvaamistekniikka, jossa lähdetekstin nominit korvataan toisen lähdetekstin nomineilla, verbit kolmannen lähdetekstin verbeillä ja adjektiivit neljännen lähdetekstin adjektiiveilla. [TI]
Ks. Sinikka Vuolan khimaira Seitsemän veljeksen sisäkertomuksesta teoksessa Menetelmällisen kirjallisuuden antologia (2018). Ks. myös Joensuun ja Salmenniemen "Metodin esitys 5" sekä Taneli Viljasen tekstit samassa teoksessa.
Kirjoittamista ohjaava sääntö tai pakote, joka hyödyntää kirjainta kirjoituksen perusyksikkönä. [JJ]
→ akronymia, anagrammi, lipogrammi, palindromi, rajoite, yksivokaalisuus
Poikkeama säännöstä. Oulipolaisessa käytännössä klinamen (clinamen) tarkoittaa paikallista luopumista rajoitteen käytöstä, jotta lopputulos olisi esteettisesti parempi. Klinamenia käytetään mieluusti vain silloin, kun sen käyttö ei ole välttämätöntä, eli kun tekijä pystyisi halutessaan noudattamaan rajoitetta. [MN]
→ rajoite
Lähdetekstin työstämisen tuottama teksti. [JJ]
→ lähdeteksti, siementeksti
Taideteos, joka on tehty käyttämällä jo olemassa olevaa, eri lähteistä peräisin olevaa materiaalia siten, että materiaalin heterogeenisuus (eriperäisyys) säilyy ja on vastaanottajan havaittavissa. [JJ]
→ cento, löydetty teksti
Osien (kirjoituksessa esimerkiksi kirjainten ja sanojen) yhdisteleminen kokonaisuuksiksi. [JJ]
Korvaamisoperaatio, jossa salattava teksti korvataan salaavalla tekstillä. [TI]
Sanojen järjestämistä niin, että ne ovat sanan lopusta katsottuna aakkosjärjestyksessä. Sen avulla voi esimerkiksi etsiä tekstiaineistosta loppusoinnullisten sanojen ryhmiä ja tutkia sanojen rakenteellisia ominaisuuksia. [MN]
Esimerkki: Antti Arnkilin ja Mikko Viljasen runosarja "Alaston Flogiston" (2009) perustuu Tuomo Tuomen toimittamasta Suomen kielen käänteissanakirjasta (1972) löydettyihin katkelmiin.
→ aakkostus
L
Oupeinpon (potentiaalisen maalaustaiteen seuran) menetelmä, jossa kuva tai rakenne pilkotaan viipaleiksi, joita sitten yhdistellään ennaltamäärätyn suunnitelman mukaisesti. [TI]
→ cut-up, kollaasi, rullaasi
Teksti, jossa ei käytetä lainkaan jotain tiettyä kirjainta tai joitain tiettyjä kirjaimia; kirjoittamista vähennetyllä aakkostolla. Lipogrammin kirjoittaminen on sitä vaikeampaa, mitä yleisempi pois jätettävä kirjain on. [TI]
Esimerkki: Georges Perecin romaanissa La Disparition (1969) ei ole käytetty ranskan kielen yleisintä vokaalia e. Ks. myös Sami Liuhdon Tuskien tiellä (katkelma teoksessa Menetelmällisen kirjallisuuden antologia).
→ hääruno, kaunis läsnäolija, kaunis poissaolija, liponymia, oikean käden lipogrammi, pakotettu yksivokaalisuus, vasemman käden lipogrammi, yksivokaalisuus
Liponyymisessä tekstissä ei käytetä lainkaan jotain tiettyä sanaa tai tiettyjä sanoja. [MN]
→ lipogrammi
Säemuotoinen teksti, jonka ensimmäinen rivi sisältää yhden kirjaimen, toinen rivi kaksi kirjainta, kolmas kolme jne. Sääntöä voi soveltaa kirjainten ohella myös tavujen, sanojen, lauseiden ja suurempien tekstiyksiköiden lukumäärään. Samankaltaista tekstiä, jossa tekstiyksiköiden määrä vähenee vähitellen, kutsutaan sulavaksi lumipalloksi. [MN]
→ lumivyöry
Teksti, joka rakentuu alati kasvavista lumipalloista. [MN]
→ lumipallo
Lyonin säkeiksi kutsutaan runoa, jonka sanat ovat samat alusta loppuun ja lopusta alkuun. Lyonin teksti on vastaavasti sanoiltaan symmetrinen teksti. [JJ]
→ palindromi
Teksti, jota käsittelemällä tuotetaan uusi teksti. Lähdetekstejä voidaan käsitellä enemmän tai vähemmän proseduraalisesti. Lähdetekstiä voidaan ajatella syötteeksi (input) ja ja sen käsittelyä tuotoksen (output) tuottamiseksi algoritmin, koneen tai mekanismin avulla. [JJ]
→ aakkostus, määritelmäperustainen kirjoittaminen, prosessi
Alkuperäisestä (ei-kirjallisesta) yhteydestään sellaisenaan uuteen (kirjalliseen) yhteyteen siirretty teksti. [JJ]
Esimerkki: Heikki Sauren projekti Kirjoituksia maasta kokoaa Sauren maasta löytämät paperit, joissa on käsin kirjoitettua tekstiä.
→ cento, kollaasi
M
McHalen (2004) mukaan ennalta määriteltyjä sääntöjä tai pakotteita käyttämällä mutta ilman lähdetekstiä tuotettu teksti. [TI]
→ geneettinen teksti
Rivien tai säkeiden keskikohdassa olevista kielellisistä yksiköistä syntyy vertikaalisesti luettuna sana, nimi, lause tai laajempi kielellinen jatkumo. [TI]
→ akrostikon, telestikon
Jacques Jouet’n kehittämä runomuoto. Runo kirjoitetaan metromatkan aikana niin, että kukin säe hahmotellaan mielessä kahden aseman välillä ja kirjoitetaan ylös junan pysähtyessä asemalle. Runon viimeinen säe kirjoitetaan viimeisellä asemalla. [MN]
Pyrkimys äärimmäiseen tiivistettyyn tai rajoitettuun muotoon. Blombergin & al. (2010) mukaan sanarunot ja muut minimalistiset tekstit ovat haastavia, koska lukija ei voi turvautua aiheen, tekstilajin tai runomuodon tuottamaan kontekstiin. [JJ]
→ sanagrammi, sanaleikki
Monipolkuinen teksti. Teksti, jossa ennalta rakennettuja lukusuuntia tai lukemisjärjestyksiä on enemmän kuin yksi. [TI]
Ala-, loppu- ja ristiviitteillä varustetut tekstit ovat monipolkuisia. Antti Salmisen Lomonosovin moottorissa (2014) lukija voi valita jokaisen (yleensä sivun mittaisen) tekstijakson jälkeen muutamasta eri vaihtoehdosta, mihin jaksoon hän siirtyy seuraavaksi.
Ks. sananmuunnos
Korvaamisen tekniikka, jossa lähdetekstin sanat vaihdetaan niiden sanakirjamääritelmiin. Operaatio voidaan toistaa yhtä tai useampaa sanakirjaa käyttämällä, jolloin korvaamisen proseduuri kertautuu. [TI]
Esimerkkejä: Ks. Joensuun ja Salmenniemen "Metodin esitys 2" Menetelmällisen kirjallisuuden antologiassa (2018).
N
Oulipon rajoitteessa n + 7 lähdetekstin nominit korvataan nominilla, joka on niistä seitsemän askeleen päässä valitussa sanakirjassa. Proseduuri S + 7 rajaa korvaamisen substantiiveihin. Ajatuksena on, että korvaava sana on sekä riittävän samanlainen kuin lähtötekstin korvattu sana tekstien välisen yhteyden tunnistamiseksi että riittävän erilainen, jotta tekstien välille syntyy jännite. On käytetyn sanakirjan luonteesta ja tarkkuudesta (sekä kirjallisesta mausta) kiinni, millainen etäisyys tuottaa toivottuja lopputuloksia. [TI]
Esimerkit: Jarkko Tontin n + 5 -rajoitteella toteuttama muunnos "Suomukärsäkkään peruukintekijä" teoksessa Menetelmällisen kirjallisuuden antologia (2018). Ks. myös Joensuun ja Salmenniemen "Metodin esitys 3: S+7 ja sen variantit" samassa antologiassa.
O
Lipogrammi, jossa käytetään ainoastaan näppäimistön oikean puoliskon kirjaimia (y, u, i, o, p, h, j, k, l, ö, ä, n, m).
→ lipogrammi, vasemman käden lipogrammi
Yksi kirjainyhdistelmä toteuttaa kaksi ilmausta tai useampia samanaikaisesti sen mukaan, miten se jaetaan osiin ortografisesti.
Esimerkiksi sanavälien poistaminen mahdollistaa saman rivin jäsentämisen useammalla kuin yhdellä tavalla. Palindromien sepittäminen on ortonyymistä muuntelua. [TI]
→ palindromi
P
Yksivokaalisuuden muunnelma, jossa lähdetekstin kaikki vokaalit korvataan yhdellä ja samalla vokaalilla. [MN]
→ lipogrammi, yksivokaalisuus
Merkkijono, jonka merkkien järjestys on sama sekä etu- että takaperin. Sanavälit, välimerkit ja isot kirjaimet saattavat olla eri kohdissa toiseen suuntaan luettaessa. [MN]
Esimerkki: "Opi, luo: Oulipo."
→ anagrammi, ortonymia, permutaatio, sanagrammi
Gérard Genetten mukaan päätekstin erottavat, sitä ympäröivät kielelliset tai muut tuotteet (kirjaobjektin sisällä peritekstit = otsikko, lajimääritys, kustannustiedot, tekijän nimi, epigrafit, viitteet, hakemistot, kuviot, kuvat, lievetekstit jne.; kirjaobjektin ulkopuolella epitekstit). Myös tyhjä tila ja erilaiset typografiset keinot ovat olennaisia päätekstin erottamisessa. Paratekstuaalisiin proseduureihin voidaan lukea tietyt lähdetekstien vähentämis- ja poistotekniikat, korvaamisen tavat sekä rajoitteet, jotka koskevat päätekstin ja paratekstien suhdetta. Muutos taittolajista toiseen tuo esille paratekstin vaikutuksen päätekstiin. [TI]
Paratekstin ja päätekstin eroa kyseenalaistaviin teoksiin kuuluvat Paul Fournelin Suburbia (1990); Jenny Boullyn Body: An Essay (2002); Mark Dunnin Ibid (2004) ja Arja Karhumaan Epägenesis (2016).
→ præcisio, redundanssi, tekstin reunat
Lineaarisen joukon jäsenten paikkojen vaihdokset tai kaikki mahdolliset järjestykset; paikkojen vaihdosten tuottaminen. [JJ]
→ permutaatioruno
Brion Gysinin 1960-luvulla kehittämä muoto, jossa valitaan muutaman sanan mittainen fraasi ja käydään läpi kaikki noista sanoista muodostuvat erilaiset yhdistelmät. Esimerkiksi neljästä sanasta muodostuu 4 · 3 · 2 · 1 = 24 erilaista yhdistelmää eli permutaatiota ja viidestä sanasta 5 · 4 · 3 · 2 · 1 = 120 yhdistelmää.
Yksi permutaatiorunon muunnelma on permugrammi, jossa rivien lukumäärä on yhtä suuri kuin permutoitavien sanojen lukumäärä ja runoilijan tehtävä on valita kaikista mahdollisista permutaatioista vain kaikkein parhaat. [MN]
→ anagrammi, permutaatio, proteus-runo
potentiaalinen, mahdollinen, tulossa oleva; yksi ontologisista modaliteeteista (muita esimerkiksi aktuaalinen, välttämätön ja mahdoton). Ks. Mankisen ja Salmisen essee tässä antologiassa. Potentiaalisuus on olennainen käsite oulipolaisessa tai menetelmällisessä kirjoittamisessa, jossa huomio suuntautuu kirjoitusprosessiin, sääntöjen tuottavaan vaikutukseen ja niillä tuotettaviin mahdollisiin teksteihin. [JJ]
Præcisio on kielikuva, joka tarkoittaa sanomatta jättämistä – viestin välittämistä vaikenemalla. Præcisioksi voidaan kutsua myös sanatonta, tyhjää runoa, jonka olemassaolo perustuu esimerkiksi sille annettuun nimeen. [MN]
Esimerkkejä: John Cagen sävellys 4’33" sisältää 4 minuuttia 33 sekuntia hiljaisuutta. Jenny Boullyn Body: An Essay rakentuu parateksteistä tyhjän leipätekstin ympärillä. Penjami Lehdon teksti "Alaviitteitä Kesähäät-esseeseen" koostuu yksinomaan alaviitteistä.
→ parateksti, tekstin reunat
Proseduuriin perustuva, menetelmällinen. [JJ]
→ deterministinen menetelmä, proseduuri, satunnaismenetelmä
Toiminnan tapa, ohje tai menetelmä; erityisesti sarja toimintaa(n) ohjaavia käskyjä. [JJ] Joensuu (2012) jakaa proseduurit rajoitteisiin ja lähdetekstiin perustuviin, McHale mekaanisiin ja geneettisiin. [TI]
→ geneettinen teksti, lähdeteksti, mekaaninen teksti, rajoite
Jonkin asian, esimerkiksi kirjoittamisen, kehittyminen ajassa. Kirjoitusprosessin kannalta menetelmällisyys voidaan jakaa eri sovellusaloihin tekijän tai tekijöiden ja tekstin suhteesta (lähdetekstien kokoaminen ja käsittely; uuden tekstin kirjoittaminen) tekstin toimintaperiaatteisiin ja mediaalisuuteen ja edelleen tekstin ja lukijan tai lukijoiden suhteeseen. [TI]
"Sana-anagrammi". Runomuoto, jossa säkeet ovat sanapermutaatioita. [TI]
→ anagrammi, permutaatio
R
(ransk. contrainte, engl. constraint) Kirjoittajan tietoisesti valitsema, luovaa prosessia ennalta ohjaava tai säätelevä sääntö; [JJ] pakote, joka rajaa, mitä kirjoitettaessa tehdään, miten teksti rakentuu, miten se toimii ja miten se voidaan ottaa vastaan. [TI]
→ kirjainrajoite, lipogrammi
Christopher Strachey kirjoitti vuonna 1952 Ferranti Mark I -tietokoneelle rakkauskirjegeneraattorin, joka oli tiettävästi yksi ensimmäisistä tietokoneella ohjelmoiduista tekstigeneraattoreista.
Generaattorin tuottaman kirjeen alussa on kaksi hellittelysanaa, jotka valitaan satunnaisesti erillisistä listoista. Itse kirje sisältää viisi lausetta, jotka voivat olla kahta eri tyyppiä.
Ensimmäinen lausetyyppi on muotoa "My [adjektiivi] [substantiivi] [adverbi] [verbi] your [adjektiivi] [substantiivi]", jossa adjektiivit, substantiivit, adverbit ja verbit arvotaan satunnaisesti sanalistoista; esim. "My lovesick fervour anxiously attracts your covetous thirst". Lisäksi adjektiivit ja adverbit voivat myös jäädä pois.
Toinen lausetyyppi on muotoa "You are my [adjektiivi] [substantiivi]", ja tässä lausetyypissä adjektiivi on aina mukana.
Lausetyyppi valitaan satunnaisesti. Lauseet päättyvät yleensä pisteeseen, paitsi jos kaksi kakkostyypin lausetta tulee peräkkäin, jolloin ensimmäinen lause päättyy kaksoispisteeseen (Verranti Mark I:ssä ei ollut pilkkua) ja toisen lauseen alusta jätetään "You are" pois.
Kirje päättyy sanoihin "Yours [adverbi] M.U.C." (M.U.C. tulee oletettavasti sanoista Manchester University Computer).
Ohjelman suomenkielistä muunnelmaa on käytetty Marko Niemen ja Miia Toivion Suut-kokoelmassa. [MN]
→ tekstigeneraattori
Raymond Queneaun hypoteesin mukaan runossa olennainen tiivistyy säkeiden viimeisiin sanoihin, muu on redundanttia, ylimääräistä. Redundanssin vähentämiseksi lähdetekstiä käsitellään niin, että jäljelle jätetään vain kunkin säkeen tai rivin loppu. [TI]
→ tekstin reunat
Objektin kääntäminen. On kuvia ja kirjoitusta, jotka paljastavat uusia muotoja ylösalaisin tai ympäri käännettäessä.
Kirjaimet H, I, O ja X eivät muutu ylösalaisin tai ympäri käännettäessä. Kun lukusarja 3701317073 käännetään ylöalaisin, se muistuttaa tekstiä ELOLI EIOLE. [TI]
Jiří Kolářin kehittämä kollaasitekniikka, jossa kuva leikataan kapeiksi suikaleiksi, jotka asetellaan uudelleen erilaisten sääntöjen mukaan. Monesti leikatut suikaleet ovat alkuperäisessä kuvassa osittain limittäisiä, minkä ansiosta syntyvä rullaasi on alkuperäistä kuvaa leveämpi (tai korkeampi). Rullaasissa voidaan käyttää myös kahta eri kuvaa, joista leikatut suikaleet sijoitetaan vuorotellen toistensa lomaan.
Ranskalainen Oupeinpo-ryhmä (Ouvroir de peinture potentielle, potentiaalisen maalaustaiteen työpaja) kutsuu vastaavaa tekniikkaa lamellisektioksi.
Kirjallisuuteen rullaasia voi soveltaa esimerkiksi pilkkomalla tekstin tietynpituisiksi suikaleiksi ja kokoamalla suikaleet uudeksi tekstiksi. Richard Meltzer on yhdistänyt kaksi tekstiä teoksessa Maple Leaf Cowpoop Round-Up. [MN]
→ cut-up, lamellisektio
Ks. tekstin reunat
S
Yhdyssana, jonka puoliskot ovat toistensa anagrammeja. [JJ]
Esimerkkejä: galleria-allergia, sana-ansa, riimuimuri.
Sanaleikki eli paronomasia (englannissa pun) viittaa yleensä monimerkityksisyyteen perustuvaan pienimuotoiseen verbaaliseen luovuuteen. Suomen kielessä homonymiaan perustuvat sanaleikit ("tukka kasvaa silmissä") ovat yleisempiä kuin homofoniaan eli samaan äänneasuun perustuvat sanaleikit ("Vetelin nimismies"), jotka ovat yleisiä englannissa ja etenkin ranskassa. Laajemmassa mielessä sanaleikeiksi voi laskea myös anagrammit, paragrammit (kirjainsiirtymät, kielivirheet), palindromit, sanataskut (portmanteau), spoonerismit (sananmuunnokset) ja uudissanat. [JJ]
Sanojen alkujen keskinäiseen vaihtamiseen perustuva sanaleikki. [MN]
→ munansaannos
Menetelmä, joka antaa eri tuloksen kullakin kerralla. Deterministisen menetelmän vastakohta Mac Low’lla. [TI]
→ deterministinen menetelmä
Teksti, jota käyttämällä lähdetekstistä muunnetaan kohdeteksti. [JJ]
→ kohdeteksti, lähdeteksti
Hiukkasfysiikassa hiukkasen hypoteettinen supersymmetrinen vastinhiukkanen, jolla on sama massa mutta eri spin kuin hiukkasella. Superpartnerit nimetään usein lisäämällä hiukkasen nimen eteen s-kirjain: esim. elektronin superpartneri on selektroni, kvarkin skvarkki jne. [MN]
Esimerkkejä:
Alaisuuttasi
anon, anoisin,
oi uusi
oikea, oma. | Salaisuuttasi
sanon, sanoisin,
soi suusi
soikea, soma. |
Surrealistien piirissä kehteltyjä leikkejä ja pelejä, joilla pyritään ohittamaan kirjoittajan tietoisuuden hallinta tekstin tuottamisessa. Sikäli kuin niissä noudatetaan ennalta annettuja sääntöjä, esille tulee surrealismin proseduraalinen puoli. [TI]
→ ihana raato
T
Rakenteen tai järjestelmän tuottaman informaation kytkeminen takaisin alkuun, samaisen rakenteen tai järjestelmän ohjaussuureeksi. [JJ]
Kirjainrajoite, jossa kaikki sanat alkavat samalla kirjaimella. [JJ] Allitteraatio eli alkusointu on paikallinen tautogrammi. [TI]
→ kirjainrajoite, rajoite
Järjestelmä, laite tai ohjelmisto, joka generoi (tuottaa, synnyttää) uutta tekstiä. [TI]
→ rakkauskirjegeneraattori
Oulipon lähdetekstitekniikassa "runon reunat" (bords de poèmes) lähdetekstistä poistetaan elementtejä joko 1) niin, että jäljelle jätetään ensimmäinen ja viimeinen säe ja muista säkeistä ensimmäiset ja viimeiset sanat, yhteensä kehyksenkaltainen teksti, tai 2) päinvastoin niin, että edellä mainitut elementit poistetaan, jolloin jäljelle jää lähdetekstin sisus. Tekniikkaa voidaan soveltaa runoudeksi laskettavien lähdetekstien ulkopuolelle. [TI]
→ parateksti, redundanssi
Teksti kirjoitetaan niin, että rivin tai säkeen lopun yksiköistä syntyy vertikaalisesti luettuna sana, nimi, lause tai laajempi kielellinen jatkumo. [TI]
→ akrostikon, mesostikon
Tristan Tzara julkaisi vuonna 1920 ohjeen dadaistisen runon tekemiseksi: Lehtiartikkelista tai muusta tekstistä leikataan irti kaikki sanat, ja ne laitetaan pussiin tai hattuun. Pussia ravistetaan, minkä jälkeen sanat nostetaan esille yksi kerrallaan. Myöhemmin André Breton käytti samankaltaista menetelmää, jossa leikellään yksittäisten sanojen sijasta pidempiä fraaseja. [MN]
→ cut-up, kollaasi
V
Lipogrammi, jossa käytetään ainoastaan näppäimistön vasemman puoliskon kirjaimia (q, w, e, r, t, a, s, d, f, g, z, x, c, v, b). Vasemman käden lipogrammia on käyttänyt Dallas Wiebe teoksessa Dexter Weaver Serves Breaded Crested Grebe. [MN]
→ lipogrammi, oikean käden lipogrammi
Y
Käytäntö, jossa tekstissä käytetään ainoastaan yhtä vokaalia. Käytettävissä olevan sanavaraston koko vaihtelee valitun vokaalin mukaan: esimerkiksi pelkästään a-vokaaleja sisältäviä sanoja on suhteellisen paljon verrattuna o- ja y-sanojen lukumäärään. Yksivokaalista tekstiä voi pitää lipogrammina, josta on jätetty yhtä lukuun ottamatta kaikki vokaalit pois.
Yksivokaalisuutta ovat käyttäneet mm. Georges Perec pelkästään e-vokaaleja sisältävässä romaanissa Les revenentes (1972). Christian Bökin teoksessa Eunoia (2001) kussakin luvussa on käytetty vain yhtä vokaalia. [MN]
→ lipogrammi, pakotettu yksivokaalisuus
Lähteet
Arnkil, Antti & Viljanen, Mikko 2009. Alaston Flogiston. Tuli&Savu 1/2009 nro 55.
Blomberg, Kristian & al. 2010. 2000-luvun runous. http://www.tulijasavu.net/2010/03/2000-luvun-runous/
Funkhouser, C. T. 2007. Prehistoric Digital Poetry: An Archaeology of Forms, 1959–1995.
Joensuu, Juri 2012. Menetelmät, kokeet, koneet. Proseduraalisuus poetiikassa, kirjallisuushistoriassa ja suomalaisessa kokeellisessa kirjallisuudessa. Helsinki: Osuuskunta Poesia.
Kokko, Karri 2008. Sanat, kaikki heidän konkreettisuutensa. Lyhyttavaraliike 26.11.2008. Viitattu huhtikuussa 2018. http://lyhyttavara.blogspot.fi/2008/11/sanat-kaikki-heidnkonkreettisuutensa.html
Jiří Kolář 1914–2002. Teoksia Prahan Kampa-museosta Jan and Meda Mládek Foundationin kokoelmista (2003).
Lehto, Penjami 2017. Alaviitteitä Kesähäät-esseeseen. Esseepaja-blogi 22.6.2017. Viitattu huhtikuussa 2018. http://www.esseepaja.ma-pe.net/alaviitteita-kesahaatesseeseen/
Mac Low, Jackson 2008. Thing of Beauty. New and Selected Works. Toim. Anne Tardos.
Mathews, Harry & Brotchie, Alastair (toim.) (2005). Oulipo Compendium. London: Atlas Press.
McHale, Brian 2004. Mekit/muokkaajat eli proteesifiktion muotoja. Mathews, Sorrentino, Acker ja muita. Synteesi 1/2004 [suomentajaa, alkutekstin ilmestymisvuotta ja -paikkaa ei ole ilmoitettu].
Meltzer, Richard. Maple Leaf Cowpoop Round-Up. The Ubuweb :: Anthology of Conceptual Writing. Viitattu huhtikuussa 2018. http://www.ubu.com/concept/meltzer_maple.html
Niemi, Marko & Toivio, Miia 2012. Suut. Osuuskunta Poesia.
Salminen, Antti 2014. Lomonosovin moottori. Osuuskunta Poesia.
Tzara, Tristan 1920. Pour faire un poème dadaiste. Runo ilmestyi alun perin Littérature-lehden numerossa 15. Viitattu huhtikuussa 2018. http://sdrc.lib.uiowa.edu/dada/litterature/15/pages/18.htm
Wardrip-Fruin, Noah 2005. Christopher Strachey: The first digital artist?. Grand Text Auto 1.8.2005. Viitattu huhtikuussa 2018. https://grandtextauto.soe.ucsc.edu/2005/08/01/christopher-strachey-first-digital-artist/
