Sanat liikkeessä Geof HuthKineettinen runo. A kinetic poem. Julkaistu Nokturnossa 2008 | Published in Nokturno 2008Liikkuvan tekstin käyttäminen oli ominaista viime vuosisadan typografialle.Mihin suuntaan tekstin pitäisi liikkua? Ylös vai alas? Vasemmalle vai oikealle?Ja mitä se tarkoittaa, jos teksti liikkuu oikealle? poispäin silmän totunnaisesta liikkeestä ruudulla.Kuinka lujaa teksti voi liikkua, ennen kuin silmä ei enää pysy mukana? Täytyykö silmän pysyä mukana?Käyttäessään staattisesta typografiasta poikkeavia sääntöjä digitaalinen typografi haluaa kenties tekstin liikkuvan liian nopeasti ja lukijan havaitsevan vain osia tekstistä. Lukukokemus muuttuu tässä ympäristössä.Suurten liikkuvien tekstimäärien lukeminen on vaikeaa, joten kenties tarkoitus ei olekaan lukea kaikkea tekstiä.Digitaalisessa ympäristössä teksti ei välttämättä pysy paikallaan ruudulla.Se saattaa kiemurrella ja kääntyillä liikkuessaan ruudun poikki. Se saattaa kiertää silmukkaa poistumatta koskaan lukijan näkökentästä.Siksi digirunoilijalla on ruudulla käytettävissään ilmaisuvoimaisempi työkalupakki kuin staattista sivua työstävällä kuvarunoilijalla.Ja vaikka tämä monimutkaisuus onkin hieno asia, siitä seuraa myös ongelmia.Monet kuvarunoilijat eivät vielä täysin ymmärrä, mitä he ovat tekemässä, mihin he pystyvät ja mitä merkityksiä heidän runoillaan voi olla.Tämä ajatus juolahti mieleeni tänään iltapäivällä, kun avasin jääkaapin oven ja valo syttyi.
