1. Flarf
Flarf on sekä kirjoittamistapa, estetiikka että kulttuurinen suhtautumistapa, joka syntyi 2000-luvun alussa amerikkalaisen runoilijakollektiivin sähköpostilistalla. Luonteeltaan humoristinen ja dadaistinen flarf kritisoi amerikkalaista elämäntapaa kohdistaen kärkensä erityisesti rasismiin, seksismiin, ahdasmielisyyteen ja maskuliinisuuteen.
Flarf-runous hyödyntää internetin keskustelupalstoilta tuttuja lyhenteitä, kirjoitusvirheitä, kömpelyyttä ja huonoa makua. Flarfin rakennusaineet vaihtelevat pörröisestä pehmoeläinsöpöilystä väkivaltaiseen pornoon ja provokaatioon. Suomalaisen runouden näkökulmasta flarf on kiinnostavaa erityisesti sanastonsa vuoksi, sillä se laajentaa pääsääntöisesti keskityyliä noudattelevan suomalaisen runouden äänialaa.Texas, saksissa flarfia edustaa etenkin teoksen toinen osasto, mutta flarfille ominainen suhtautumistapa ilmehtii koko runoelmaa. Salmenniemen versio flarfista on amerikkalaista vastinettaan empaattisempi. Kokoelman puhetapa ei pelkästään naura internetin erilaisille ääri-ilmiöille, internetissä leviäville kiihkoiluille tai väärille uskomuksille, vaan tuntuu olevan myös aidosti huolissaan näistä ilmiöistä.
2. Hakukonerunous
Runoelman tekstuurissa on kelpo osa hakukoneiden internetistä löytämää tekstiainesta, jota Salmenniemi on saksinut ja sommitellut teoksen tarpeisiin. Digitaalisessa avaruudessa tutkimusmatkaavien hakukoneiden rinnalle on valjastettu myös perinteisemmät hakumenetelmät. Salmenniemi on tutkinut eri tekstilähteitä hieman samoin kuin hakukoneet toimivat, tiettyjä Texas, saksien kannalta tärkeitä avainsanoja ja tyylilainoja etsien, mahdollisimman erilaisia lähdetekstejä hyödyntäen.
Hakumenetelmien tuloksena on jaksoja, jotka vaikuttavat luovan satunnaisia, yleensä jonkin avainsanan kytkemiä yhteyksiä eri lauseitten väleille. Salmenniemi on kuitenkin muodostanut merkityksiä näiden yhteyksien ympärille pelkkää satunnaisuutta huolellisemmin:
joka viides nainen kokee väkivaltaa parisuhteessaan
joka viides rekrytoija kyttää elämääsi verkosta
joka viides Muumi-muki tulee Thaimaasta
3. Menetelmällisyys
Menetelmällisessä kirjoituksessa etsitään, kehitetään tai hyödynnetään erilaisia rajoituksia, jotka toimivat inspiraationa kirjoittamiselle. Menetelmällisyys perustuu Ranskassa 1960-luvulla aloittaneen kokeellisen kirjallisuuden työpajan (Oulipo) toimintaan. Äärimmilleen vietynä menetelmällisyyden synnyttämä inspiraatio voi olla koneellista, jolloin kirjoitus tapahtuu lähes tekijästä riippumatta, tai sitten tekijä voi valita tekstilleen vain joitakin ennakkoehtoja ja lähtökohtia.Texas, saksissa menetelmällisyyttä on hyödynnetty kartoittamaan kielen sisältämää vierautta, alueita joissa erilaiset mekaanisuudet luovat erikoisia ja sisällyksekkäitä havaintoja kielestä, maailmasta ja ihmisestä. Teoksen menetelmällisyyteen kuuluu sekä väljiä muotoja (kolmannen osion z-, y- ja x-kirjaimilla alkavien sanojen suosiminen), erilaisten apuvälineiden hyödyntämistä (käännösohjelmalla muokattu "I joskus kuvitella kakkaavani hattu"), että systemaattisia ja tiukkoja muotoja (esimerkiksi anagrammit: Dallas, sallad, all ads, all sad).
4. Minimalismi – maksimalismi
Texas, sakset jännittyy minimalismin ja maksimalismin muodostamien dynamiikkojen väliin. Minimalismi hiljentää teoksen vähäeleisistä kansista lähtien. Sitä esiintyy myös aukeamatasolla, pienimuotoisissa sarjoissa, sekä siellä täällä ilmenevissä sanojen kirjoitusasun muutoksilla luoduissa merkityksissä. Esimerkiksi "rrationaalista", joka on puutteellisen kirjoitusasunsa vuoksi yhtä lähellä 'irrationaalista' kuin 'rationaalista', antaa puntaroitavaksi jotain tärkeätä kummankin sanan merkityksestä.
Maksimalismin suhteen on huomionarvoista, että vaikka sitä löytyy useilta ikään kuin täyteen ahdetuilta aukeamilta, sen toimintaa kuvaa lopulta parhaiten koko teos. Ensinnäkin Texas, sakset on sivumäärältään runoteokseksi poikkeuksellisen laaja. Lisäksi se tuntuu jokaisessa suhteessa vuotavan yli rajojensa: aforististen sisältöjen määrä, näkökulmien paljous ja eri runotyylien kirjo ylittävät totutun määrän. Maksimalismi siirtää lukijan totutusta poikkeavaan tilanteeseen: kun teosta ei voi hallita sen enempää sisältöjen kuin esteettisten koodienkaan suhteen, eikä liioin muistinvaraisesti, tulee teoksen avaamiin luennallisiin tiloihin hakea muita suhtautumistapoja. Siksi ei ole mitenkään yllättävää, että lähes poikkeuksetta jokainen Texas, saksien lukija viittaa paitsi useisiin lukukertoihin, myös erilaisiin teoksessa pistäytymisiin (selailu, yksityiskohtiin palaaminen).
5. Konkreettinen runous / typografia
1950-luvulla syntyneen konkreettisen runouden jäljet näkyvät toisaalta siitä innoittuneina yksityiskohtina ("Kein Fehler Im System"), toisaalta teoksen kokonaisilmettä hallitsevassa typografiassa. Valkoinen tila, joka erottaa säkeitä, myös yhdistää niitä pitkienkin etäisyyksien takaa. Kautta teoksen valkoisen tilan käyttö auttaa hahmottamaan lukusuuntia, jäsentää tekstiä, rytmittää lukemista – ja myös mahdollistaa vapaan harhailun tekstissä. Typografiset keinot antavat moniaineksisille säkeille mahdollisuuden muodostaa sisällöllisiä tai puhujaääniin liittyviä muodonmuutoksia, sulautua osaksi graafista kokonaisuutta. Erilaisten kirjasinten käyttö yksittäisten fraasien tai puhujien merkkinä luo kuitenkin ristiriitaa tälle ilmeelle: jokainen säe on myös korostetusti erillinen yksikkö. Vaikutelmaa voisi verrata kaupungin keskustaan, jossa yksilöt muuntuvat väkijoukoksi, mutta tarkemmin katsoen pysyvät yksilöinä.
6. Aukeamallisuus
Texas, saksissa aukeama ei ole enää vain keskiviivan jakama vasen ja oikea sivu vaan yhtenäinen tila, jossa lukeminen voi siirtyillä vapaasti vasemmalta oikealle, oikealta vasemmalle, ylhäältä alas ja alhaalta ylös. Aukeamalta toiselle siirtyminen ei tarkoita proosan tavoin etenemistä tarinassa vaan uuden kokonaisuuden levittäytymistä lukijan eteen. Uudella aukeamalla yleisilme saattaa muuttua raskaasta kevyeksi, kevyestä raskaaksi tai vaikkapa lomittaa kuvia tekstin kanssa. Toisinaan edellisen aukeaman sanoja toistuu identtisissä kohdissa seuraavalla aukeamalla. Näin aukeama voi toimia temaattisen kehittelyn välineenä, kuten kokoelman alussa, jossa minä-sanan ympärille muodostuu aukeama aukeamalta "minää" tukahduttavaa ja lopulta poispyyhkivää sanastoa. Aukeamallisuuden käyttö luo teokseen myös erilaisia lineaarista aikaa rikkovia piirteitä, ennakoinneista jälkikuviin. Tämä muistuttaa, että vaikka kirja esineenä on jatkuvuuteen sidottu, teksti ja sen ehdottamat merkitykset eivät ole. Tätä korostaa myös se, että Texas, saksissa ei ole sivunumerointia. Tällä tavoin teos kehottaa lukijaansa kokeilemaan myös muita kuin kirjamuotoon yleensä miellettyä lineaarista lukutapaa.
7. Palimpsesti
Palimpsesti tarkoittaa osittaista päällekirjoitusta siten, että taustateksti jää näkyviin. Palimpsestin voi nähdä esimerkiksi kokoelman avaussivuilla, joissa on jälkiä modernismin klassikkorunoihin kuuluvasta ja runouden typografisen vallankumouksen aloittaneesta Stéphane Mallarmén teoksesta Nopanheitto. Mallarmén teoksen kuuluisa säe "ei koskaan" kaikuu useammalla sivulla pysyen jatkuvan aloituksen ja uudelleenasemoitumisen kohtana. Poetiikan näkökulmasta katsottuna palimpsesti voi toimia oppineina viittauksina kirjallisuuden perinteeseen. Salmenniemen runoudessa se on myös tradition tunnustamista, lähtökohtien asettamista lukijan tunnistettavaksi. Näin palimpsesti poikkeaa tavasta, joilla Texas, sakset viittaa populaarikulttuurin ilmiöihin ja kierrättää uudelleen ideologista kuvastoa (ks. 10. Détournement).
8. Huumori
Texas, sakset sisältää runoteokseksi poikkeuksellisen paljon huumoria, jopa suoranaista vitsikkyyttä, mistä hyvänä esimerkkinä toimivat ristillä roikkuvan Kristuksen mediapuhetta toisintavat hölötykset. Tästä huolimatta voi naurun sijaan puhua huumorista sen etymologisessa taustamerkityksessä: eräänlaisena vallitsevana ilmapiirinä, tunnelmana. Runoelman huumori ei ole ainoastaan puheen rekisterien laajenemista vitsikkyyden suuntaan, vaan myös huumorille ja ironialle ominaisten logiikoiden ja kielenkäyttötapojen hyödyntämistä runojen rakenteissa ja sanastoissa, mikä luo erilaisia aiheiden käsittelyyn liittyviä mahdollisuuksia kuin kuvaus, tarina tai uskottava puhe. Huumorin ei tarvitse olla uskottavaa ollakseen vakuuttavaa ja vaikuttavaa:
9. Kollaasi
Kollaasi tarkoittaa kirjoitusta, joka on tehty tietokonekielellä ilmaistuna leikkaa+liimaa-tekniikkaa hyödyntäen. Tarkemmin ottaen kyse on kirjoitustekniikasta, jossa yhdistellään eri lähteistä peräisin olevia lauseita uudeksi itsenäiseksi kokonaisuudeksi. Leikkaa+liimaa-tekniikan tunnetuimmat kehittäjät ovat Brion Gysin ja William S. Burroughs; suomalaisista runoilijoista tekniikkaa ovat käyttäneet näkyvimmin Pentti Saarikoski ja Kari Aronpuro.
Kollaasissa on tarpeen jättää juuri sopivasti "leikkausjälkiä", niin että tekstin koostuminen eri lähteistä tulee näkyväksi, mikä aktivoi kollaasille ominaisen lukuoletuksen. Samalla kollaasin on kuitenkin saumattava eri lähteistä olevia tekstinpätkiä sen verran, että tekstin kulku tai asennonvaihdokset tuntuvat motivoiduilta, runo tuntuu runolta.
10. Détournement
Détournement on ideologialtaan äärivasemmistolaisen situationisti-ryhmän käyttämä menetelmä, joka pohjautuu kollaasi-tekniikkaan. Détournaamisessa kirjallisuuden, taiteen, populaarikulttuurin ja filosofian elementtejä muokataan ja kierrätetään uusiokäyttöön siten, että ne paljastavat ideologisesti painottuneita lauseita ja kulttuurisia ilmiöitä. Texas, saksissa détournement ilmenee suorimmin niissä kohdissa, joissa suomalaisuuden rakentamiseen käytetty fraseologia ja kansalliset ikonit siepataan uudenlaisen maailmasuhteen rakenteiksi ja paljastajiksi. Näin samat lauseet ja sankariteot, joilla on rakennettu suomalaisuuden itseymmärrystä, kääntyvät itseään vastaan, vaikka mitään näissä lauseissa ei varsinaisesti ole muutettu.
Uusi yhteys paljastaa lauseitten mielettömyyden. Détournement yltää teoksessa myös visuaalisiin elementteihin (natsitervehdykseen jalkansa nostanut My Little Pony). Détournaaminen on flarffin ohella runoelman suorin yhteiskuntakritiikin väline.
11. Viisauskirjallisuus / tosilauseet
Tieteellisten faktojen ("80 g tuoretta valkoista kärpässientä riittää tappamaan ihmisen"), sanontojen, suurten filosofisten oivallusten ja narsististen itsetehostuslauseitten keskinäiset suhteet sekoittuvat Texas, saksien kymmenen gallonan hatussa. Tämän seurauksena anonyymin nettipuhujan maailmantuska voi hetkittäin tuntua painokkaammalta kuin klassiset maailmankatsomukselliset elämänohjeet. Näin ajatus painokkaista tosilauseista katoaa ja tilalle asettuu ajatus kiinnostavasta tai häiritsevästä lauseesta, kirjallisuudesta tilana jossa kaikki on yh(t)ä mahdollista.Teksas, sakset opettaa, että "jumalan kuoleman jälkeen herruus ei enää välitä maailman suhdetta tyhjyyteen / vaan maailma perustuu suoraan tyhjyyteen", "masentuneena rakasteleminen ei tunnu yhtään miltään", mutta myös että "neitsyt edustaa parhaimmillaan puhdasta psyykeä ja mielen siveyttä". Viisauslauseiden kierrättäminen yhdistyy esimerkiksi language-runouden pyrkimyksiin haastaa tiedonvälityksen fraseologioita tai luottamusta hyvin muotoiltuun ja siten luotettavalta tuntuvaan kieleen. Toisaalta tämä strategia kysyy, onko hyvin muotoiltu kieli aina välttämättä manipuloimaan pyrkivää. Ehkä joihinkin väleihin jää sittenkin mahdollisuus olla vilpitön: