KOTIKORTTELIN KATULAATTA CHILLAILEE PUIDEN SIIMEKSESSÄ: “Varjo on valoa viisauden kaavussa.”
MATKALLA HUMPPILAAN: “Uusi Quo vadis -standardin mukainen, ranskalaisen logiikan pohjalta suunniteltu opastemerkistö vinkkaa pari suuntaa, joihin pyrkimällä ei luultavasti pääse haluamaansa määränpäähän.”
KERTTULINKAUNOSIRKUN ERIÖLAATTA KOMMENTOI: “Niin, se on orgaanisen lentomiinan iskeytymisjälki, mutta lintulaji on sentään fiktiivinen.”
JOKAISELLA ON TÄMÄNSÄ, JA NÄILLÄ RUSOKUUSAMAN MARJOILLA TÄMÄ LAATTANSA.
KOTIKORTTELIN KATULAATTA USKOO VAHAAN KORVISSA: “Toiveena demokratia. Toive kuullaan, ja saadaan demonokratia. Sellainen on vallan vaikutusmekanismi.”
SOTE, ALFA & OOMEGA: “Elämänkaariajattelun varhainen laattamalli.”
KOTIKORTTELIN KATULAATAT POLLEINA: “Me otettiin tällaset renkaanjälkitribaalit, kun yhellä meidän tutulla on vaaleanpunainen Vespa.”
KOTIKORTTELIN KATULAATTA LUOTTAA FOLIOON: “Vähänkö olis hei noloa kulkea jossain Faradayn häkkipalttoossa!”
KOTIKORTTELIN BLAUPUNKT-LAATTA HIGGSIN BOSONI KAAKOSSA:
“Bury me in my favourite yellow patent leather shoes
And with a mummified cat and a cone-like hat
That the Caliphate forced on the Jews
Can you feel my heartbeat
Can you feel my heart beat?
Sydäntäni saa koskettaa.”
KOTIKORTTELIN TUSINALAATTA AVAUTUU (pari ketunhäntää kainalossa):
“Olen perusmurtunut laatta. Kun hengitän: apeaa. Kannan perintönä melankoliaa. Aurinko nousee, painuu, meri pakenee, paisuu taas. Tekee tuloaan talvi, viimeinen tuotantokausi. Mottoni on Onnetonten miesten virren kertosäe:
‘Naimaton olen viellä
ja arvatenkin pysyn sillä tiellä.'”