Keijon elämä on normien mukainen. Sen virstanpylväinä toimivat erinäiset initiaatioriitit, juhlat, joissa ihminen siirretään seuraavaan vaiheeseensa. Rituaalien aikana vanha ihminen rikkoutuu ja tilalle asetetaan uusi. Pakanavauvan tilalle astuu kristitty, poikamies korvataan aviomiehellä, työläinen eläkeläisellä…

Tilaisuuksien edetessä pidetään muutosta kuvaavia puheita. Vanha, tuttu ja turvallinen on jätettävä, on siirryttävä uuteen, tuntemattomaan. Tulevaisuus on aina arvaamaton.

Arvaamattomia ovat myös puheet tällä levyllä. Aloituslauseet ovat tuttuja ja turvallisia, usein kuultuja, mutta vakaus on vain rikkoutuva illuusio. Aloitusta enempää ei puhuja ole suunnitellut, vaan jokainen puhe on ollut hyppy tuntemattomaan, toistamaton askel järjettömään.

Sellaista on elämä.