Nokturnon uutena päätoimittajana aloittaa tammikuussa 2022 vastikään nykyrunoudesta väitellyt Miikka Laihinen. Nihil Interit ry:n hallituksen tehtävään valitsema Laihinen on järjestyksessä neljäs Nokturnon päätoimittaja ja seuraa vuodesta 2016 Nokturnoa toimittanut Virpi Vairista.

Nokturnon väistyvä päätoimittaja kyseli vaihdoksen kynnyksellä tulevalta päätoimittajalta muutamia kysymyksiä.

Mitä haluaisit kertoa itsestäsi tulevana päätoimittajana?

Oma ammatillinen taustani on kirjallisuuskritiikissä ja kirjallisuudentutkimuksessa. Olen kirjoittanut pääosin nykyrunouteen keskittyvää kritiikkiä noin vuosikymmenen, ja lokakuussa 2021 väittelin Turun yliopistossa suomalaisen nykyrunouden kokeellisuuksia ja niiden lukemisen kysymyksiä tarkastelevalla väitöstutkimuksellani. Näkökulmani myös Nokturnon tekemiseen on näin ollen nimenomaan lukijan näkökulma. Lukijana olen itse erityisen kiinnostunut siitä, miten tekstit vaikuttavat lukijaan ja lukijassa, maailmaan ja maailmassa – miten ja mihin tekstit ja teokset kytkeytyvät, miten ne toimivat osana maailmaa. Uskon, että tällainen tulokulma on osoittautuva toimivaksi niin Nokturnon lukijoiden kuin Nokturnoon kirjoittavien tekijöiden kannalta.

Omaan silmääni yksi Nokturnon keskeisistä vahvuuksista viime vuosina on liittynyt julkaisupolitiikan ennakkoluulottomuuteen – siihen, että erilaisia ilmaisemisen ja tekemisen tapoja on kohdeltu ainakin rivilukijan vinkkelistä tasapuolisesti. Tällä linjalla on nähdäkseni hyvä myös jatkaa. Päätoimittajana haluan ennen kaikkea mahdollistaa; odotan perin innokkaasti, jännittyneenäkin, kaikkea mahdollista ja mahdotonta pelillisestä poeettiseen, pikkuruisesta planetaariseen.

Mikä sinua kiinnostaa digitaalisessa ja kokeellisessa runoudessa?

En ole sinällään kiinnostunut ”digitaalisesta” kuin ”kokeellisesta” jonkinlaisina yleisinä luokkina, tai siitä, millaisia asioita näiden sanojen koetaan kulloinkin nimeävän vaan olen pohjattoman kiinnostunut asioiden ainutkertaisista ilmaisuista ja erilaisista tavoista ilmaista: sellaisista teksteistä ja teoksista, jotka pakenevat kohti aiemmin kartoittamattomia seutuja, ennen kokematonta.

Kysymys digitaalisen ja kokeellisen välisestä suhteesta tuntuu ehkä hieman yllättäenkin tänään jopa ajankohtaisemmalta kuin vaikkapa vielä Nokturnon perustamisen aikoihin.

Parhaimmillaan digitaalinen ilmaisu venyttää perin konkreettisella tavalla sellaisen kirjallisen kulttuurin rajoja, jossa kirjallisuus hahmotetaan ensisijaisesti painettuihin kirjaesineisiin ja niiden myötä kehittyneisiin ilmaisemisen tapoihin palautuvaksi käytänteeksi. Digitaalinen alusta mahdollistaa sellaisten asioiden sellaisia keskinäisiä kytkeytymisiä, jotka eivät esimerkiksi painetussa ja/tai ääneen lausutussa muodossa olisi välttämättä mahdollisia tai toteutettavissa. Nämä kytkeytymiset taas tuottavat uutta ja ennen kokematonta, ilmaisullisesti ainutkertaista – jotakin, joka on paitsi jo itsessään arvokasta, myös perustelee Nokturnon kaltaisen julkaisun olemassaolon ja siihen käytetyt resurssit.

Kysymys digitaalisen ja kokeellisen välisestä suhteesta tuntuu ehkä hieman yllättäenkin tänään jopa ajankohtaisemmalta kuin vaikkapa vielä Nokturnon perustamisen aikoihin. Esimerkiksi erilaiset suurta suosiota nauttivat sähkö- ja äänikirjapalvelut tuntuvat pyrkivän osaltaan normalisoimaan, palauttamaan ja jähmettämään myös digitaalisen sfäärin tietynlaisten ilmaisun tapojen määrittämäksi kentäksi. Tällaisissa raameissa Nokturnon kaltainen, digitaalisen alustan ilmaisullisen potentiaalisuuden huomioiva, julkaisu muodostaa nähdäkseni merkittävän, epäajanmukaisen ja moniarvoisen vastavirtauksen.

Minkälainen visio sinulla on Nokturnolle?

Ensiksi: lukijana olen tottunut mieltämään Nokturnon korkealaatuisen, huolellisesti kuratoidun ja monitaiteisen digitaalisen kirjallisuuden julkaisukanavaksi – tästä perustehtävästä aion omalla vahtivuorollani pitää yhäti kiinni. Nokturno julkaisee ja nostaa esille erityisesti sellaisia teoksia, joissa erilaisten digitaalisten alustojen ja tekotapojen tarjoamia ilmaisukeinoja käytetään hyödyksi mahdollisimman kiinnostavilla tavoilla. Nähdäkseni ainoa pätevä, pitävä ja välttämätön julkaisuperuste Nokturnossa ilmestyville teoksille ja teksteille on korkea laatu.

”Päätoimittajana haluan ennen kaikkea mahdollistaa”

Toiseksi ajattelen, että Nokturnoa voi olla mielekästä ohjata astetta journalistisempaan suuntaan. Hahmotan Nokturnon päätoimittajan tehtävän paitsi kuraattorin ja kustannustoimittajan, myös koostajan ja kytkijän taksvärkiksi. Päätoimittajan vastuulla on toisin sanoen yhtäältä koostaa eriparisista, moni-ilmeisistä komponenteista mielekkäitä kokonaisuuksia, toisaalta avata suorasanaisesti, esimerkiksi pääkirjoituksen tasolla, niitä muodollisia, sisällöllisiä ja/tai ilmaisullisia kytköksiä, joita teosten välille kehkeytyy. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi erilaisia teemanumeroita tai aiempaa tarkemmin rajattuja kirjoituskutsuja tai vaikkapa kolumnipaikkoja, ajoittaisia katsauksia tai erilaisissa muodoissa toteutettavia runouskeskusteluja.

Kolmanneksi toivon näkeväni tulevassa Nokturnossa entistä enemmän tutkimukselliseen kenttään niveltyvää ainesta. Digitaaliseen ja kokeelliseen ilmaisuun fokusoiva julkaisu paikantuu niin historiallisesti tarkasteltuna kuin nykypäivän ilmiöiden valossa taiteellisen ja teoreettisen risteykseen. Koen niin kirjallisuudentutkimuksellisten kysymyksenasetteluiden, taideteoreettisten ja -filosofisten lähestymistapojen kuin erilaisiin digitaalisiin kulttuureihin tarkentavien näkökulmien avaamisen Nokturnon lukijakunnalle tärkeäksi.

Nokturnon väistyvä päätoimittaja ja koko sivuston työryhmä toivottaa uuden päätoimittajan tervetulleeksi!