Arvoosa lukija!
Pirät käsisnäs Nuaren Voiman erityystä runousnumeroa, jonka teemana on viime vuoren mallin mukaan Runous 2008. Toiseksi teemaksi me valittiin ääni, kaikkien sivumerkitystensä kans. Sen takia tämä kirijootuski näyttää vähä kummalliselta.
Teirän lukijooren eres avautuuki ny niin ku viuhkana muutamia erilaasia tapoja ajatella runoutta ja ääntä.
Ääni vetää toisaalta pohtimahan persoonaa, irentiteettiä ja henkilökohtaasuutta. Niiren merkitystä runouren vastaanotos pohtii niin Arja Tiainen ku Ville Hytönenki. (Täs välis pitää sanua, että alun perin me kyllä tilattiin essee siltä Anna Halmkronalta, mutta se heittiki lusikkansa nurkkaan, joten me jouruttiin ottamaan tuon viiksivallun juttu tilalle. Ja ku juttu oli tekstikollaasi, niin siihen ei eriittorin sormen sopinu sattua.)
Sitte meillä olis myös tämä äänirunouren näkökuluma. Jotta ääni on niin ku myös sellaasta suusta valuvaa epämieltä ja mölinää. Siitä kirijoottaa islantilaanen, mutta täälä Helsingis asuva Eiríkur Örn Norðdahl, joka sivumennen sanuen on aika hyvä äänirunoolija ittekki. Äänen ouroista ulottuvuuksista kirijoottaa myös Olli-Pekka Tennilä, ku se miettii äänen nauhoottamista ja nauhootusten kuuntelemista, eritoten niiltä vanhoolta cee-kasetiilta.
Me tykättihin myös, jotta on mukavaa jos runoolijan ääni kuuluu lehres. Katja Seutu lähtiki haastattelemahan Mirkka Rekolaa, ja siitähän aika hyvä juttu sikis. Mutta riittää jo tämä mainostus, lukekaa itte!
Ku lehren teema on runous 2008 niin te tiätysti ajatteletta, että ny meillä olis täs kaikki maharollinen sanottu viime vuoresta: että kaikkien ääni pääsis kuulumahan. Mutta ei se kyllä niin mee. Ei riitä tila! Meirän tietojen perusteella viime vuonna julukaastihin jotaki 90 runokirjaa – siinon ruottinkielisekki ja suomennokset mukana. 20 kiriaa me saatihin arvosteltua. Elikkä moni tärkiä ja kiinnostava opus jäi rannalle ruikuttamahan – ja son harmin paikka.
Tämä meirän teemakin rajas asioota lehren ulukopuolelle. Palijo on sellaasehen visuaalisuutehen ja käsitteellisehen kenollaan olevaa runoutta, mutta se ei ny vaan sopinu meirän teemahan. Onneksi tuo Tuli&Savu eli Eldis ja Röökkis on aika palijo noista uurentyyppisistä runouksista viime aikoona kirijoottanu. Ne ku on esimerkiksi vaatinu kovaa, että runokritiikin pitääs uuristua, kun runomuorotkin uuristuu. Meirän mielestä kritiikin pitääs terästäytyä kyllä myös perinteesemmän runouren kans tekemisis ollesnansa. Ku me luettihin no melekeen kaikki viime vuoren runokiriat, niin tuli kyllä tuumattua, jotta ei ne hyvän runouren kriteerit aina niin selevät oo "tavallisenkaan" runouren paris.
Suomenruottalaasesta viime vuoren runouresta me aika lujaa kyllä tykättihin, ja sitä me ny käännettihinki aika palijo. Jotta sitä nurkkaa saatihin valaastua, jos joku muu jäi vähä hämärän peittoon.
"[D]e är så vackra idag! mina (debu-)tanter är så vackra idag" – ja huutomerkki kans! Toi on Eva-Stina Byggmästarin viimevuatisesta runokirjasta Men hur små poeter finns det egentligen ja pitää muuten paikkansa just eikä melkein. Me ollaan tosi ilosia ku voiraan esitellä teille viis prameeta – vai pitäskö Byggmästarin hengessä sanoo mialuummin et pörröhäntästä – tepytanttia: Pilvi Pääkkönen, Einari Paakkanen, Timo Harju, Irina Javne ja Kristian Blomberg. Niiren runoissa ilmenee meirän miälestä se semmonen omaäänisyys taikka morernimmin ilmastuna persoonallinen käsiala. Noi omaääniset käsialat erottu joukosta vaikuttavina ja vakuuttavina, tairokkaina ja omaperäsinä; me toivotaan että saaraan lukee niitten runoja tulevaisuuressa viä lisää.
Noitten jo mainittujen tepytanttien lisäks oli sit viä toinen sarja: tikitaaliset runot. Niitä ei ihan hirveetä läjää tullu, ja niistä mikkä tuli, päätettiin valita kaks, meinaan Eeva Lanteri-Sali ja Harri Pöyhönen. Niissä ja muissa lähetetyissä tikirunoissa näky vähä sama juttu ku yleisemminkin näissä ympyröissä: ne kekkä värkkää jotain tikitaalista runoo, tuppaa tätä nykyä suuntautuun ääneen ja vireoon. Vähempi näkee enää perinteisempiä tikirunon muatoja, niin ku vaikka tekstikeneraattoreita ja sen semmottia, jokka perustuu enempi ohjelmointikiälillä runoiluun. Se on kai sitä kuulusaa auriovisualisoitumista. Tää koko tikihöskä löytyy siis siältä intternetistä, kun paat selaimees osotteen www.nuorenvoimanliitto.fi/runous2008/. Siältä löytyy sitte muutaki kamaa, esimerkiks lisää runoja lehren tepytanteilta ja rutinaa viime vuaren runouresta.
Nii, ja tämä pääkirijootuskin löytyy sieltä netistä selekokielisenä. Että sielä nährään!
Vieraalevat päätoimittajat Miia Toivio (Ilimajoki) ja Marko Niemi (Riäväkylä)
Selkokielisen version pääkirjoituksesta voi lukea täällä.
Takaisin etusivulle