Maailman järjestys
Maisema marssii aina samassa järjestyksessä. Koskaan ei tule laituria ennen lahtea, eikä harjulta näe halkopinoille. Vene pitää tyhjentää sateen jälkeen, ei ennen. Mutta kukat kastellaan vain ennen. Ihminen onkii kalaa eikä päinvastoin ja runo kirjoittaa ihmisen. Kaikki muuttuu, ja silti järjestys on sama: ihminen kasvaa, mutta keskellä on maha. Ainoa pysyvä on muutos. Aina jossain vaiheessa kypsyy loppu. Ei ole huonetta ilman seiniä, ei saarta ilman rantaa. Soivaa kännykkää ei löydä ja kädessä oleva ei soi. Ja silti: molemmin puolin harjua kimmeltää järvi ja harteiden välissä pysyy pää. Tutun kirjan voi löytää vieraasta hyllystä ja aamulla herätä väärän miehen vierestä. Ystävällinen ihminen voi varoittaa että hänen kynäänsä ei saa purra. Ja vastatuuleen pissataan.
Mahtava murtaja
Tuloja pitää saada lisää, lisiä tulemaan. Ryhdyn metsämansikan poimijaksi, kymmenen lapsen äidiksi. Mies sohvalta sanoo, meehän siitä töihin. Minä siivoan ja se ei ole työtä vaan kotihommoo. Hommat kuuluu homoille. Mies on hetero. Itse olen homonaisia, viikate pysyy kädessä ja perhe leivässä. Mies on löytänyt sisäisen piällysmiehensä: tee sie, kun sie ossout. Se on aina ollut heikkouteni, mies ja murre. Vaikka humalassa sammallettu, mellunmäkiläisittäin murrettu tai silkkaa saamattomuuttaan päälle jäänyt. Olen suudellut alkoholistit, osakuntalaiset, osattomat läpi. Se, joka ei murtanut, jäi suutelematta. Sama juttu kuin jäänmurtajissa, kumahtelu kiehtoo.
Takaisin etusivulle