»KERTOMUS ALKAA LATTIALANKKUJEN ALTA
»KEISARIN IKKUNALAUTA
»KIRJEITÄ PAIKASTA
JOTA EI OLE
ENÄÄ, SE ON KADONNUT
»VETÄYTYMINEN
NARRATIIVISTA (paratiisista)
Kellarissa tarrautuvat kirjaimet toisiinsa, tai vain yksi kirjain.
Seinien taakse muuratut naiset hengittävät yhä.
A: Kun olen kuollut, kultaseni, kun olen kuollut!
B: On tämä tunnelma, aivan kuin Edgar Allan Poe olisi jättänyt meidät.
B: Lakastuvat asetelmat yläkerran salongissa, mutta sinne meitä ei sallita.
A: Ymmärrettävästi, ei liikettä. Ei murskaantuvia posliinijalkoja.
C: Mutta liikahduksia, kuoroelementtejä. Huojuntaa.
D: Keskeisessä asemassa tyhjä lattia, päähenkilömme par excellence.
C: Ja deus ex machina, ihmeidentekijä joka lakaisee näyttämön yhdellä lauseella:
jos vain löytää sen. Jos vain löytää sen. Jos vain löytää sen. Ei poistoa.
D: Kuiskaajan kädet rapisevat kiertyessään ympäri.
A: Vapautus, antakaa meille vapautus!
C: Muulla ei niinkään ole väliä,
uskotko? Käsi työntyy taskuun pyöristyen.
B: Teekuppeja emme ole, samovaareiksi emme halua tulla, olkaamme siis tädykkeitä*.
D: Tämän ummistettavan silmän viimeinen vilkaisu liittyy, ei liity, ylittää neulansilmän ja on
pelastunut.
ABCD: Koko huone kuin liplattavien sormenjälkien kudelma, katoaa pudottaen jaloistaan
NE SINISET JUTUT
* tätimäinen esine, asia tai henkilö (ei-eläin), jonka
kädellä on elimellinen suhde juoma-astiaan
Keisarin ikkunalaudalla tapahtuu tänä iltana.
Luke Skywalker kohtaa Pimeän Puolen, lasermiekat välähtelevät.
Keisari on innoissaan, hän taputtaa käsiään, hän
taputtaa käsiään, ne kuluvat pois.
Keisari jää pois Hakaniemen asemalla, mutta hän ei muista
mitään.
Linnut istuvat peltipurkki päässä oksalla ja eläytyvät.
Elämä on yhtä matkustelua.
Englanninkielinen mies ajaa autolla elokuviin, ja kaikkialla on ihanaa.
Ikkunalauta on hyvin suosittu. Ikkunalaudan itsetunto nousee huristen.
Keisari on innoissaan. Hänen korvansa heiluvat.
YOU ARE OUR LUCKY WINNER!
Ulkoilmaihmiset jäävät paitsi esineiden ystävällisyydestä.
Rakkaus löytää meidät vaikka katuojasta.
Me emme kulje onnemme ohi.
Sinunkin hihaasi nykii. Katso! Linnun suusta purkautuu runo.
Lintu on sininen ja makaa maan kourassa.
Me kommunikoimme nyt.
Onko kukaan koskaan polkenut sinun ihmisoikeuksiasi?
Se tuntuu hyvältä.
Konepelti levittää lämpöä ympärilleen.
Me ollaan interaktiivisia kaikki.
Pienet, kivat hirmumyrskyt tulee meille kylään ja me juodaan teetä
ohutreunaisista kupeista.
Keisari piirtää kissan, mutta se ei syö lintua.
Linnun rinnasta singahtaa rautalanka.
Ikkunalaudan takana miehet paiskaavat kättä yhteisymmärryksen
merkiksi.
Keisari leikkaa varjoista kuvia ja asettaa ne ikkunalaudalle istumaan.
Tyttö on sutattu pois kuvasta.
Kissa hiipii sukkaan.
On niin hiljaista, aivan kuin joku hengittäisi.
Käsi, joka meitä kohti ojentuu
hipaisee/ei-hipaise
poskeasi
nyt.
Ensimmäinen kirje, jossa kirjoittajan nimi jää paljastamatta.
Toinen kirje. Olet jo odottanut minua. Haluatko että sanon jotain,
jotain, jotain?
Kolmas kirjeeni kertoo, että olet kärsimätön.
Neljättä kirjettä ei ole.
Viides kirje lojuu kirjoittamattomana työpöydällä.
Kuudetta kirjettä olen hionut pitkään, ja varmasti lähetän
sen, heti huomenna.
Seitsemännessä kirjeessä oivalsin jotain merkityksellistä.
Kahdeksas kirje kertoo enimmäkseen minusta, sinusta ja jostain muusta.
Yhdeksännen kirjeen revit heti kun se tipahtaa käsiisi.
Kymmenes kirje on kulkeutunut väärään osoitteeseen.
Yhdestoista kirje on kirjoitettu silloin, kun nukuit levollista unta riippukeinussa,
ja kukat olivat siniset, ja merenranta vajosi, ja ohikulkijat olivat vahingoniloisia.
Kahdennentoista kirjeen väitelauseet eivät pidä enää
paikkaansa,
älä siis lue sitä. Kirjoitin sen epämiellyttävässä
mielentilassa.
Kolmastoista kirje on uppiniskainen. Niin, onhan nyt aamu, etkä pidä
varhaisista herätyksistä.
Kenties nyt ei olekaan aamu. Olisiko parempi, jos juuri nyt olisi ilta?
Nainen syvässä taftipuvussa ylittämässä eilen leikattua
nurmikkoa?
Äkkipimeä?
Pitkä sukellus altaan päästä päähän?
Niin kuin viulun kaulaan tartutaan kasvaa ranteen merkitys
määrätyllä tavalla kohdistettu ote horisontista
jokin kesäilta tuoksuu mieleen miellyttävän värisenä
mutta se siitä nyt, on keuhkoputkentulehduksien aika, näinä
päivinä
kuolevat kissat edelleen lepäävät puun alla mielipuuhassaan:
Laiskuutta, tarjoilkaa heille yhä enemmän laiskuutta!
Selvännäköisyys on jo pitkän aikaa ollut laskussa.
Onko tilintarkastuskertomuksesi ollut sinulle viime aikoina vilpitön?
Tästä on tulossa pitkä kakku.
Vaihdan vain jotain hieman kohtalokkaampaa ylle.
Pienet avaruusalukset pörräävät ikkunasi juuressa etkä
tee asialle mitään.
Joku kaipaa sinunkin huomiotasi tänään.
Musiikki on loppunut.
Ei kannata lukea kaikkea mitä näkee.
Kippis ja kulaus olit elämäni munaus.
Lyriikka on subjektiivisin runouden lajeista ja edustaa kirjallisuuden piirissä
välittömintä itsetilitystä ja tunnustusta.
Joista tuonnempana.
Elämäni A ja O, keskellä L ja K.
Ällistyneenä tätä maisemaa ei voi ylittää.
Laskeutuminen kohti pitkää viivaa tasapohjaiset kengät taskussa
on aloitettu
lähtölaskennasta huolimatta.
Avaruuteen! Olemme vihdoinkin saapuneet avaruuteen!
Kykenemättömyys purkaa osiin tien alla sijaitsevaa merkityskehikkoa.
Myllynkivi ilman pyörittäjää on kuin tuuliajoa tien
päästä päähän.
Olen monumentaalisuuden vieressä ihan jäykkänä.
Keinotekoisesti narisevan keinun katveessa kirjahyllyn lasivitriini vihdoinkin
kapinoi.
Unohda nieleskely ja tartu naurettavuuteen.
Se on aivan kielen päässä.