Kaksi- ja kolmiulotteiset tilat

Kannellisten ja seinällisten välisistä yhteyksistä.

Teksti on editoitu katkelma runouslehti Nuori Voima -lehden visuaalisen runouden numerossa (3-4/2016) julkaistusta esseestä.

Uneksiva paperi keskustelee sormenpäiden kielellä. Teksti juoksee vasemmalta oikealle, ylhäältä alas, välillä loikkien ja harhaillen, palatakseen mielen kursorin osoittamaan kohtaan. Runo käyttää valtaansa, tekstin järjestys haarautuu poluiksi tai asettuu konstellaatioiksi valkealle taivaalle, ehdottamatta lukusuuntaa. Kaiken yli vyöryvät aallonharjat aukeamalta toiselle, hajotakseen viimein takakanteen. Haluaisin pinota paksuja sivuja huoneiksi ja rypistää niitä maisemiksi. Haluaisin kävellä niiden lävitse.

Kun ajattelen kirjaa käyttöliittymänä, lukemisen aikaisena vuorovaikutuksena, tuntuu liike kirjan sisäsyntyisimmältä ominaisuudelta. Liike, jolla on suunta tai suuntia, häivyttää tekstuaalisen todellisuuden ulkopuolelle jäävän ajan ja paikan tuntua. Toisenlaisilla alustoilla täytyy olla toisenlaisia luontaisuuksia.
 
Kirjan sivu hallitsee pinta-alansa x–y-valtakuntaa. Kolmiulotteisuuden se luovuttaa lukijansa mielikuvitukselle ja immersiolle, virtuaalimaailmaan uppoamiselle, niin että ulkomaailma katoaa täysin. Kaksiulotteisessa avaruudessa taivaankappaleiden, näkyvän taivaan kohteiden, kuten kirjainten, tähtijoukkojen, sanojen, meteoriparvien ja tekstifragmenttien, paikka on suhteellinen toisiinsa nähden, mutta kolmiulotteisessa maailmassa näiden suhteiden välisten muodostelmien määrä on loputon.
 
Kannelliset ja seinälliset ovat sukulaissieluja.
 
Haluaisin lukea sisätilaan kirjoitetun runoteoksen. Kuusitahoisen nopan sisällä kaikki on mahdollista: fontteja, värejä, käsialoja, runouksia, visuaalisia ja konkreettisia runoja, taiteidenvälisyyksiä ja kollaboraatioita, installaatioita, aseemisia kirjoituksia, hologrammeja, kytkentäkaavioiksi paljastuvia tähtikarttoja muistuttavia merikarttoja, video- ja äänirunoja. Mitä milloinkin. Haluaisin kokea Mallarmén nopanheiton tai Apollinairen sateen kolmiulotteisessa tilassa – tilan ehdoilla! Haluaisin vapautua hetkeksi runojen paikoittamaan koordinaatistoon.
 
Kuvittelen astuvani (kanssasi!) huoneeseen, jonka seinille on kirjoitettu, maalattu tai projisoitu tekstiä. Pysähdymme. Tuntuu kuin olisin juuri avannut kuution muotoisen runokirjan. Mutta tätä ei voi omistaa, tämä on luettava juuri tässä. Alkuperäisenä. Ja kun otan askelen, kaikki muuttuu...
 
Tässä kirjassa on kuusi sivua: neljä seinää, lattia ja katto. Huone täynnä aukeamia: sivujen yhtymäkohdissa on kaksitoista taitetta. Jokainen sivu tai seinä on suoraan osallisena neljässä eri aukeamassa, mutta kaikki sivut ja aukeamat ovat tasa-arvoisessa suhteessa toisiinsa tavalla, johon ei sisälly selkeää – etukäteen määrättyä – lineaarista vääjäämättömyyttä.

Meidän avatarimme lukevat tätä huonetta, yhtä aikaa, eri järjestyksissä, sinä ja minä.

Tehtävää:
 
Pohdi, miten kirjoitettuun tilaan, fyysiseen tai virtuaaliseen, voisi yhdistää tekstin kanssa tapahtuvaa vuorovaikutusta tai pelillisiä elementtejä. 

Luettavaa:

Mikael Brygger: Kuutioiden lukemisesta (NV 3-4/2016)

UbuWeb: Guillaume Apollinaire (Sisältää mm. kalligrammeja sekä tekstissä viitatun runon "Il pleut")